Juttu on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 9/2021.
Juvalaiset Erja ja Pentti Lamminaho eivät olleet aktiivisesti etsimässä omaa mökkiä, kun he muutama vuosi sitten päättivät pakata retkieväät ja käydä huvikseen katsomassa vanhaa tilaa, jonka pihapiirissä oli peräti viisi rakennusta hellää huolenpitoa vailla.
– Rakkautta ensi silmäyksellä, sitä se oli heti. Yksi retki tänne riitti kääntämään meidän päämme mökkiläisiksi, Erja muistelee.
Pari osti tilan vuonna 2017 toukokuussa. Ensimmäiseksi uudet vanhan mökin omistajat kunnostivat sekä päärakennuksen että saunan verannat. Toiveena oli säilyttää pihapiiri rakennusten suojaamana perinteiseen tapaan. Yhden vajan osalta toivo oli menetetty, ja se jouduttiin purkamaan pois. Talteen otettiin harmaat seinälaudat ja porraskivi. Pihapiirin tuulen halkoman vajan he päättivät pelastaa.
– Rähjäinen vaja oli kallellaan. Mielestäni se oli surullisen ja väsyneen näköinen.
Mielissämme syttyi haavekuva sen pelastamisesta ja kunnostamisesta kesäkeittiöksi, Erja kertoo.
Vaja sai päälleen uuden katon, jonka alle jätettiin ehjät rakenteet ja päreet kertomaan tarinaa menneiltä vuosilta. Syksyn kääntyessä talveen tuettiin katto ja runko vaijereilla sekä puutukeilla. Tuulentupa vastaan lumikuorma -taistelussa tuli yllätysvoitto. Kevätauringon sulattaessa lumen oli pienoinen ihme nähdä vajan yhä seisovan pystyssä.
– Keväällä oli aika aloittaa remontin toinen vaihe. Runko suoristettiin vetotaljan ja tunkin avulla, ja kieli keskellä suuta toivoimme, että rakennus pysyisi yhä pystyssä ennen riittävien tukirakenteiden nousemista, Erja kertoo.
Vajan runkoon soviteltiin ensimmäisenä ikkunat paikalleen. Harmaata purkulautaa oli omasta takaa varastossa. Puuttuva määrä purettiin läheisestä puimalarakennuksesta. Näin särmikäs harmaus jatkuu läpi laudoituksen. Pienen budjetin projekti vaati rakennusmateriaalin hankkimiselta aikaa ja harkintaa.
– Rakentaminen on onnistunut purkutavaran, kierrätysmateriaalin ja kärsivällisyyden avulla. Kaiken kaikkiaan rakennuksen nostamisesta uuteen aikaan selvisimme tuhannella eurolla, Erja laskeskelee.
Mökillä eletään etupäässä luonnonantimilla. Metsän aarreaitta alkaa heti pihasta. Työnjako on selvä: Pertti kerää sienet ja marjat ja Erja siivoaa ne Tuulentuvan terassilla. Marjoista osan hän keittelee mehuksi lieden lämmössä.
Tuuli ei puhalla enää tupaan sisälle. Huonolla säällä siellä voi viettää kesän parhaita hetkiä.
– Täällä tuntee luonnonläheisyyden. Lintujen äänet kuuluvat hyvin sisälle, ja aurinkokin varmasti paistaa kirkkaammin nyt kuin rakennuksen ikkunattomaan aikaan, Erja naurahtaa.
Erja ja Pertti elävät mökillä luonnollisen kellon mukaan. Oikeaa aikaa katsotaan ikkunasta auringonvalon mukaan. Kellojakin on, mutta ne kaikki käyvät eri aikaa.
Mökillä pidetään naisten saunahetkiä, jolloin sauna laitetaan lämpenemään heti aamusta.
– Jokaiselle saunojalle teen oman kukkakylpysuolan. Sen on tarkoitus tehdä jokaisesta käyttäjästään oman elämänsä kuningatar. Kylpyhetki on täynnä puheensorinaa, naurua, laulua ja joskus itkuakin.
Naistensaunaan kätkeytyy sukupolvien salainen side. Vain hirsiseinät tietävät kaikki tarinat, joita löylyjen sihistessä on tuumattu, kuiskattu ja toivottu.
Jäähyllä naiset poikkeavat nauttimaan herkkuja Tuulentuvalle, sillä se on jo perinne. Ystävät kokoontuvat lettukestipöytään. Erjan valmistama mansikkahillo katoaa nopeasti räiskäleiden päälle. Tuulentuvan harmaat lautaseinät ovat valmiita tallentamaan uusia tarinoita.
