Viherpiha

Reijolle puutarhanhoito on jokapäiväinen harrastus – "Tämä voittaa lenkkipolulle menon mennen tullen!"

Reijo Pilppu raivasi rivitalotontin luonnonvaraisesta rinteestä monilajisen kukkarinteen. Yhden miehen urotyön tarkoituksena on tuottaa iloa kaikille muillekin talon asukkaille.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku
Mainos

Kuinka tämä huikea kukkarinne on saanut alkunsa?

Lapsuudenkodissani Kalannissa Varsinais-Suomessa vanhempieni puutarhassa oli isot istutusalueet. Haaveilin, että vielä joskus perustan sellaisia itsellenikin. Puutarha on minusta parasta hyötyliikuntaa ja ajanvietettä. Tämä voittaa lenkkipolulle menon mennen tullen!

Aloin rakentaa rivitaloyhtiömme luonnontilaiseen rinteeseen kukkamaata vuonna 1992. Ensimmäinen urakka oli hoitaa salaojitus kuntoon, sillä rinne oli hirvittävän kostea. Istutusalue on suunnittelusta ja toteutuksesta lähtien oma projektini, mutta tietysti on mukavaa, että kukkiva rinne antaa kauniita näkymiä muillekin talon asukkaille. Vähitellen penkin koko on kasvanut ja kasvivalikoima laajentunut. Olen tehnyt jokaisen uusiksi niin monta kertaa, että olen siihen tyytyväinen.

Puutarhani koko kehityskaari on näkyvissä olohuoneeni seinällä, sillä olen kuvannut rinnettä eri vuosina ja teettänyt kuvista tauluja. Nyt rinteessä kasvaa noin 140 lajia ja lajiketta.

Reijo Pilpun rakentama aurinkoinen kukkarinne sijaitsee Ylitorniossa, vyöhykkeellä VI.  Reijo suosii kestäviä ja reheväkasvuisia perennalajeja. Valkokukkaiset lupiinit keventävät ja rauhoittavat värikkään ja monilajisen perennapenkin ilmettä.

Kuinka sitten päädyit tänne pohjoiseen tarhuriksi?

Työskentelin 39 vuotta englannin kielen lehtorina ennen eläkkeelle jääntiäni vuonna 2013. Päätin valmistuessani, että otan ensimmäisen lukioviran, jonka saan. Se sattui löytymään täältä Ylitorniolta. Etelä-Suomen olosuhteissa kasvaneelle pohjoisen pitkä talvi vaati totuttelua. Täällä on usein kovia pakkasia ja paksulti lunta. Onneksi lumivaippa suojaa kasveja, eikä maakaan välttämättä jäädy juuri lainkaan. Usein se on jäässä vain 10–15 sentin syvyydeltä.

Pohjoisen kesän lyhyt kesto rajaa myös kasvivalintoja enemmän kuin eteläisemmissä puutarhoissa. Esimerkiksi kääpiöangervo ja jotkut maksaruohot eivät joinakin vuosina ehdi tulla kukkaan. Kevät alkaa myöhään, mutta onneksi olen vuosien saatossa oppinut malttamaan mieleni ja odottelemaan rauhassa kasvien nousua mullasta. Kerran luulin, että kaikki jaloangervot ovat kuolleet. Nostin ne ylös, kiikutin kompostiin ja hain taimimyymälästä uudet taimet. Muutama viikko siitä eteenpäin kävin kompostilla ja huomasin, että ne vanhat taimet olivat täydessä kasvussa. Tuli kiire miettiä, mihin ne istutan. 

Nuokkuluppion hauskat kukat keinuvat noin 80 sentin korkeudessa. Laji on melko kestävä myös pohjoisen olosuhteissa.

Millaiset kasvit ovat suosikkejasi?

Kaikki niistä ovat minulle yhtä mieluisia ja kauniita. Varsinkin nyt parhaaseen kukinta-aikaan on aivan mahdotonta nimetä suosikkeja. Jokaisessa kasvissa on jotakin viehättävää. Olen suunnitellut kasviryhmät niin, että ne muodostaisivat rinteeseen vieri vieressä olevia värikkäitä kukkapatjoja.

Ritarinkannukset ja muut pitkänhuiskeat perennat leyhyvät komeasti tuulessa. Olen istuttanut ne rinteen yläosiin ja tukenut huolellisesti, etteivät ne peittäisi pienempiä kasveja näkymästä. Rinteen keskiosissa ovat keskikokoiset perennat, ja alarinteessä kasvavat matalat maksaruohot ja tanakasti pystyssä töpöttävät akankaalit.

Pidän siitä, että rinne kukkii herkeämättä. Näkymät muuttuvat kesän mittaan, kun aina joku alkaa kukkia ja toinen lakastua. Hätäisimmät krookukset ja idänsinililjat saattavat puhjeta kukkaan aikaisin keväällä, kun pihalla on vielä lunta. Kultapiisku ja -pallo kukkivat vielä syksyllä, kun ensilumi satelee maahan.

Isotähtiputki 'Ruby Wedding' viihtyy aurinkoisella paikalla. Runsas kukinta vaatii paljon ravinteita. Reijo levittää kasveilleen vuosittain kevätlannoitteen heti, kun maa on sulanut. Syyslannoite pitää antaa pohjoisen oloissa jo heinäkuun lopulla. Perennat saavat lisäravinteita keväisin myös kasvisilpusta. Reijo surauttaa ruohonleikkurilla edellisvuoden kuihtuneet kasvustot hienoksi hakkeeksi ja levittää takaisin rinteeseen. Jos akileijojen siemenkotia ei ehdi poistaa ajoissa, siementaimet voivat tuotta näin kauniita yllätyksiä.

Millaista hoitoa puutarhasi vaatii?

Tämä on kokopäiväharrastus, johon kuluu parhaimmillaan 8–10 tuntia päivässä. Iltaisin en enää kiertele puutarhassa, sillä aina silmä osuu johonkin, minkä haluaisin pistää saman tien kuntoon.

Kosteina kausina aika menee eniten kitkemiseen, sillä esimerkiksi vesiheinä voi oikein villiintyä. Koitan saada kaiken ylimääräisen pois, mutta kun yhden alueen saa perattua valmiiksi, vaatii toinen jo kiireesti työtä. Kuivina kesinä saa kastella urakalla. Kerään rinteessä olevasta omasta kaivosta vettä neljään 200 litran saaviin. Joskus ne kaikki humpsahtavat tyhjiksi samalla kastelukerralla.

Olen hankkinut kasvit taimina. Alkuun kylvin siperianunikkoja ja illakkoja lisää itse, mutta sitten huomasin, että nehän lisääntyvät hyvin itsekseenkin. Minulta jäi yksi työvaihe pois, kun nykyään annan niiden siementää ja siirrän vain taimet oikeille kasvupaikoille. Akileijoista ja muista kovasti siementävistä lajeista poistan kuihtuneet kukinnot huolellisesti, koska muuten niiden taimia olisi joka paikassa. Joskus joudun siirtelemään kasveja myös siksi, että kasvitiedot eivät aina pidä paikkaansa. Kasville pitää yleensä löytää sopivampi sijainti, jos se venähtää korkeammaksi tai jää matalammaksi kuin on kerrottu.

Rinteesi on saanut paikallista ja valtakunnallista tunnustusta. Miltä julkisuus tuntuu?

Kaksi vuotta sitten puutarhani valittiin Vuoden Avoimeksi Puutarhaksi. Se sai silloin yllättävän paljon tilaa lehdissä, ja puutarhassa vieraili Avoimet puutarhat -päivän aikana yli 100 henkilöä. Silloin sain kylään myös ryhmän entisiä oppilaitani, jotka valmistuivat ylioppilaiksi 40 vuotta sitten.

Kyllähän minä mielelläni esittelen puutarhaa, jos ihmisiä vain kiinnostaa. Monelle vieraalle on ollut yllätys, kuinka moni laji menestyy mainiosti näinkin pohjoisessa.

Oranssikeltano on saanut luvan levittäytyä kukkarinteessä. Sen vahva oranssi näyttää Reijon mielestä kauniilta esimerkiksi lehtoakileijan syvänsinisten kukkien seassa. Peurankello kasvaa noin puolimetriseksi ja leviää helposti.  Noin 140 eri perennalajin ja -lajikkeen kukkarinteessä kukinta on parhaimmillaan keskikesällä, kun korkeat perennatovat ehtineet kukkaan. Reijo on istuttanut helposti leviävästä lehtosinilatvasta sekä valkoista että sinistä muotoa.

Lue lisää:

Sirkan hirsitaloa ympäröi luonnonmukainen maalaispuutarha – "Lähden pihahommiin usein jo aamuviiden aikaan"

Tarkan markan tarhuri Seija: "Nuukailu on hoksottimia vaativa elämänasenne!"

Istutussuunnitelma: värikäs kasviryhmä

Julkaistu: 21.7.2017
Katso myös nämä