Pieni punainen torppa seisoo omenapuiden ympäröimänä aurinkoisessa rinteessä. Vain vaimea linnunlaulu rikkoo täydellisen hiljaisuuden. Meteliä täällä ehti kuitenkin olla paljon ennen kuin Maarit Sonninen ja Jukka Rauhanen pääsivät levähtämään hirsitorpan lasikuistille.

Kun Maarit ja Jukka vierailivat tontilla ensimmäistä kertaa, he innostuivat heti paikan tunnelmasta ja kiinnostavasta historiasta.

– Meitä kiehtovat vanhoissa puutaloissa niiden historia ja paikan tarinat. Myös pintojen rosoisuus ja eri vuosikymmeninä lisätyt kerrokset tekevät taloista kiinnostavan monimuotoisia, Maarit pohtii.

Torppa rakennettiin vuonna 1898 talkoovoimin myrskyn kaatamista puista leskeksi jääneelle suurperheen äidille. Alunperin siinä oli vain yksi huone ja tupakeittiö. 1900-luvun alussa kirjailija Juhani Aho osti torpan vapaa-ajanviettopaikakseen ja antoi mökille nimen Solbacka. Punamullalla maalattu hirsinen piharakennus toimi kirjailijan taiteilijavaimon, Venny Soldanin ateljeena. Huhu kertoo Ahon piilotelleen mökillä myös Vennyn siskon Tilly Soldanin kanssa saamaansa poikaa.

Pirtin tummuneista hirsistä voi edelleen erottaa käsinkirjoitettuja viestejä täyttymättömästä rakkaudesta ja raastavasta elämäntuskasta. Vähä-Laukkosken seutu oli 1930-luvulla monien suomifilmien idyllinen kuvauspaikka ja inspiroi muitakin kirjailijoita.

Juhani Ahon kuoltua vuonna 1921 mökki vaihtoi omistajia tiuhaan. 1950-luvulla torpan silloiset asukkaat tuplasivat mökin neliöt. Viime vuosikymmenet paikka on ollut kesämökkikäytössä.

Kun Maarit ja Jukka ostivat mökin syksyllä 2014, heidän oli tarkoitus tehdä vain pintaremonttia.

– Torppa olikin paljon huonommassa kunnossa kuin luulimme, joten päätimme turvautua ammattilaisten apuun, Maarit kertoo.

Tuttavat suosittelivat puuseppä Harri Kuuselaa ja rakentaja Petri Kauttoa Porvoosta. Remontti alkoi keittiön väliseinän purkamisella. Sitten vanhat lattialankut nostettiin pois. Lattiakannattajat sekä seinien alimmat hirret todettiin lahoiksi. Myös lattian alta löytynyt epämääräinen betonikakku poistettiin.

– Kaivaukset paisuivat 170 sentin syvyyteen ulottuneeksi arkeologiseksi operaatioksi, sillä maaperästä paljastui lasivillaa, turvetta, vaatteita, styroksia ja uretaania, Jukka muistelee.

Lopulta lahonneet hirret ja lattiankannattajat päästiin vaihtamaan uusiin, ja samalla talon perustuksia tuettiin kahdella uudella luonnonkivellä. Keittiön lattiaan asennettiin uudet lankut ja niiden alle pellavaeristeet. Myös kaikki putket ja sähköt uusittiin ja välikattoon lisättiin eristeeksi selluvillaa.

Maarit ja Jukka halusivat ottaa tunnelmallisen lasiverannan ympärivuotiseen käyttöön, joten sen eristystä parannettiin ja ikkunoihin teetettiin lämpölasilla varustetut sisäikkunat.

Syksystä seuraavaan kevääseen kestänyt remontti imi pariskunnasta mehut täysin. Toukokuussa 2015 mökki oli kuitenkin asuttavassa kunnossa, ja ihana ensimmäinen kesä Solbackassa saattoi alkaa.

Valmiit huoneet saivat intohimoisen sisustajan kädet heti syyhyämään.

– Sisustustyylini on pysynyt jo pitkään melko samanlaisena. Rakastan tanskalaista tapaa yhdistää pelkistettyihin mustavalkoisiin huonekaluihin rouheita luonnonmateriaaleja, kuten pellavaa ja taljoja, sekä rosoista talonpoikaisantiikkia, Maarit kuvailee.

Muutama huolella valittu talonpoikaisesine tuo vaaleaan sisustukseen särmää ja muistuttaa samalla mökin historiasta. Verannan pitkulainen muoto ei kuitenkaan ollut helppo nakki, vaikka Maarit on kokenut sisustaja. Ajan kanssa sinnekin löytyi sopivat huonekalut.

Pariskunta pitää käsillä tekemisestä ja kaipaa jatkuvasti jotakin pientä puuhaa. Maaritille ja Jukalle onkin mökillä tärkeintä, että mistään ei tule liian valmista.

Siksi pian tämän jutun teon jälkeen oli aika löytää uusi kunnostettava mökki.