Kuoppaisen ja pöllyävän hiekkatien päässä aukeaa punaisen tuvan piha, jossa tuuli havisuttaa puita. Käki saa jodlauskohtauksen, ehkä se on yhtä taiteellinen sielu kuin talon emäntä Anja Sollas. Hän muutti puolisonsa Mikan kanssa tänne pohjoissavolaiselle maaseudulle Lepolan tupaan kerrostalosta.
Pirtinpöytä on Mikan isoisän maalaama. Emänänkaappi on saatu valtiolta sotien jälkeen. Mika tykkää trash-estetiikasta, ja possu seinällä on hääpäivälahja taiteilija Matti Mattssonilta. Anja lisäsi sille steampunk-henkiset silmät. Pyöreä peili on hääpäivälahja.
Tuvan suosituin paikka on Ristomatti Ratian suunnittelema levitettävä Saaristo-sohva. Kun Mikan teini-ikäiset lapset ovat paikalla, siinä katsotaan yhdessä kauhuelokuvia. Anja töpsytteli keltaiseen tapettiin kuvioita sapluunalla.
"Mietimme, mihin helkkariin olemme tulleet."
Millainen historia talolla on?
Naapuritalon viimeinen vakituinen asukas, 92-vuotias Sulo kertoi meille paikan historiasta. Se auttoi meitä juurtumaan tänne. Naapuritalo on rakennettu vuonna 1894. Perheen poika halusi oman huushollin, joten talosta sahattiin irti huone ja vedettiin tälle paikalle vuonna 1937. Sitten huoneen kaveriksi rakennettiin kaksi kammaria. Appivanhemmat omistavat nyt molemmat talot.
Miten päädyitte asumaan mökkiin ilman moderneja mukavuuksia?
Meidän ei pitänyt muuttaa yhteen ollenkaan, sillä halusimme molemmat omaa tilaa, mutta sitten Mika tuli asunnostaan putkiremonttievakkoon luokseni. Toisen kerran putkiremontti vaikutti elämäämme, kun asuimme Kuopion keskustassa kerrostalossa, ja sinnekin tuli putkiremontti. Anoppi ehdotti, että muuttakaa Lepolaan, se on ihan teidän näköinen paikka.
Talo oli lumen saartama ja ollut monta talvea kylmänä, joten nukuimme aluksi armeijan makuupusseissa. Puikkelehdimme laatikoiden keskellä viileässä talossa, ja mietimme, mihin helkkariin olemme tulleet. Kysyin Mikalta, miten pitkäaikaista ratkaisua hän on tästä ajatellut. ”Loppuelämän”, Mika vastasi. ”Niin minäkin”, sanoin.
Kävin täällä ensi kertaa jo kymmenisen vuotta sitten yksillä ensimmäisistä treffeistä Mikan kanssa. Lämmitimme silloin hellaa ja mietin, että olisipa minulla joskus tällainen paikka. Muuton jälkeen itkin saunan lauteilla, koska olin niin onnellinen hellasta ja saunasta.
Suuri punakeltainen leivinuuni on talon sydän. Se lämmitetään ensimmäiseksi aamulla, ja liedellä keitetään kahvit. ”Leivinuunin yläosa on tempaistu 1970-luvulla keltaiseksi, ja se on niin ihana!” Anja sanoo ja nauraa. Hän kerää punaisen sävyjä uunin ympärille, jotta se ”oleentuu” eli asettuu ja tulee kotoisaksi. Leipäorrelle heitetään pyyhkeet saunan jälkeen.
Uunin punaista väriä Anja luonnehtii sanoilla ”ruusu kohtaa maksamakkaran”.
”Anoppi ehdotti, että muuttakaa Lepolaan, se on ihan teidän näköinen paikka.”
Keittiön ikkunan edessä on yrttejä ja kukkia. Korkeat yläkaapit on katkaistu maalatuilla raidoilla. Anja vaihtoi vetimet vanhaan patakaappiin.
”Tekemäni taide muuttui ihan toisenlaiseksi täällä.”
Keittiön hylly ja makuuhuoneen sininen kirjahylly notkuvat kirppislöytöjä, mutta nykyään Anja koettaa vältellä kirpputoreja, sillä niiltä ”lähtee tavaraa aivan hitosti mukaan”.
Onko talo on muuttunut käsissänne?
Olen halunnut muokata taloa visuaalisesti, mutta myös toiminnallisesti. Olemme saaneet paljon apua sukulaisilta ja remonttia on tehnyt pääasiassa appiukko, joka osaa kaikkea. Minun isäni asensi vesipumpun ja Mikan eno teki sähkötyöt. Minä olen toiminut hanslankarina muun muassa keittiötä ja huussia remontoidessa.
"Talossa ei ole yhtään suoraa pintaa ja piha on aika villi, mutta emme ole pikkutarkkoja."
Miten talon siirtäminen anopilta miniälle on sujunut?
Molemminpuolinen kunnioitus ja yhteistyö toimii hyvin. Appivanhemmat ovat antaneet meille rauhan ja jatkuvan avun, ja se on ollut tosi hieno kokemus. Anoppi on tehnyt selväksi alusta asti, että tämä on nyt meidän kotimme.
Puutarhassa on siirtymävaihe menossa, anoppi on hoitanut sitä aiemmin. Haluan hänen tietävän, etten tuhoa mitään, vaan yritän saada pihan uuteen kukoistukseen.
Sopiiko maalaiselämä sinulle?
Talossa ei ole yhtään suoraa pintaa ja piha on aika villi, mutta emme ole pikkutarkkoja. Yritämme sopeutua luonnon keskelle niin, ettemme muuta mitään liikaa.
Anja pääsi käymään talossa ensi kertaa jo kymmenisen vuotta sitten treffeillä Mikan kanssa, mutta ei arvannut, että siitä tulee vielä pariskunnan koti. Makuuhuone oli jo silloin ruskeassa asussaan, sinne on vain lisäilty omannäköisiä juttuja. ”Anja sisustaa ja minä nautin!” Mika kommentoi parin työnjakoa.
Makuuhuoneessa saa ”hirmu hyvät unet”. Anjan appi on tapetoitunut makuuhuoneen yli kymmenen vuotta sitten. Anjan piti vähän nieleskellä ruskeaa väriä, koska se ei ole hänen värinsä, mutta peili sitoo tyylin yhteen.
Ystävä bongasi peilin roskakatoksesta ja istui sen vieressä pari tuntia ennen kuin sai kantoapua.
”Talossa ei ole yhtään suoraa pintaa, mutta emme ole pikkutarkkoja.”
Ateljeehuone on nimeltään Nurkkama. Siellä Anja maalaa kissatauluja työkseen. ”Pyrin siihen, ettei kotona olisi yhtään tavaraa, jolla ei ole tarinaa tai merkitystä. Kaikilla on syy olla täällä”, Anja kertoo. Seuraa Anjaa Instagramissa @artanjasollas.
Maalla Anjan maalaamaan taiteeseen ilmestyivät kissat. ”Tekemäni taide muuttui ihan toisenlaiseksi täällä. Meille tuli löytökissa, vaikka emme ole kissaihmisiä. Se oli vähän pakkoadoptio, mutta Neiti Kissasta tulikin tärkeä. Nyt elätän itseni tilaustöillä kissafaneille. Saan viedä muutkin mukanani mielikuvitusmaailmaani”, tänä kesänä useisiin näyttelyihin osallistuva Anja sanoo.
Koristemaalaus on hyvä ja edullinen tapa uusia pintoja. Maalaus on tehty kattoon valaisimen ympärille.
”Yritämme sopeutua luonnon keskelle niin, ettemme muuta mitään liikaa.”
Talo on nilsiäläinen hirsitalo vuodelta 1937. Tupa on irrotettu 1930-luvulla naapurista, raahattu paikalleen ja laajennettu. Talon vintti on vielä kylmillään, sinne on rakenteilla huone. Vinttiin pääsee portaita pitkin porstuasta eli eteisen komerosta. Talossa on kolme huonetta ja keittiö sekä piharakennukset, päärakennuksessa noin 45 neliötä.
Ison ja villin puutarhan hoidossa tarvitaan luovuutta, ja Anja näkee pihan mielessään jo valmiina. Hän haluaisi pihalle tunnelmallisia paikkoja sekä sateelle että aurinkoiselle kelille.
Talossa ei ole lainkaan sisävessaa tai kylpyhuonetta. Ulkohuussi on laitettu niin sisältä kuin ulkoa viihtyisäksi, jotta sinne on mukava mennä.
”Olen ehdoton huussin kannattaja. On sulaa hulluutta vetää 10 litraa puhdasta vettä vessasta”, Anja tuumii.
Ammeeseen on hyvä pulahtaa kuumana kesäpäivänä. Anja poisti rälläkällä ammeesta tarpeettomat kiinnikkeet ja maalasi sen. Verho suojaa hyttysiltä ja paarmoilta, joita kesällä riittää.
”Meillä ihmiset syövät, saunovat ja pötköttävät.”
Värikkäät haravat ja kastelukannut piristävät pihahommia. Ne nojaavat aitan punamullattua hirsiseinää vasten. ”Puutarhassa on siirtymävaihe, sillä anoppi hoiti sitä aiemmin. En halua tuhota mitään, vaan yritän saada pihan uuteen kukoistukseen”, Anja sanoo.
Pihasauna on nimeltään Sauna Sympatico. Lupiini oli vallannut pihaa, mutta raivauksessa niiden alta löytyi marjapensaita. Nyt pihalla kasvaa puna-ailakkeja, niittyleinikkejä, mesiangervoja ja metsäkurjenpolvia. Anja ei raaski polttaa risukasoja, sillä niissä elää uhanalaisia viitasammakoita.
