Meidän Mökki

”Ajatus mökkimatkasta alkoi tuntua vastustamattomalta” – Katariina ja Jani hankkivat perheelleen minimökin korona-ajan pelastukseksi

”Ajatus mökkimatkasta alkoi tuntua vastustamattomalta” – Katariina ja Jani hankkivat perheelleen minimökin korona-ajan pelastukseksi
Unelmissa siinsi punainen tupa, sauna ja aitta. Pitkän harkinnan jälkeen Katariina ja Jani ryhtyivät tuumasta toimeen ja etsivät paikan, jota ei tarvinnut edes suuremmin remontoida. Rauhallinen mökkielämä on antanut tilaa ajatuksille poikkeusajan keskellä.
Julkaistu: 6.5.2021
Kesäyön jäljiltä nurmella kimaltelee vielä pikkuruisia vesipisaroita. Jani ja Katariina Kaatrasalon nelihenkisen perheen mökkipäivä on kuitenkin täydessä vauhdissa, sillä kuopuksen, ”pikkumiehen”, ansiosta kaikki heräävät jo aamuseitsemältä.
Edessä taitaa jälleen olla yksi täydellinen mökkipäivä täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Sellaisia, joita lapset eivät ehkä kaupunkiympäristössä koskaan pääsisi näkemään. Ennen niiden pariin heittäytymistä perhe syö puuroa ja lukee satukirjoja.
Nopeasti Katariinan mekon helmat heilahtavat puutarhassa, kun hän lähtee noukkimaan pensaista marjoja puuron sekaan. Niiden ohella herneet ja perunat tuottavat nyt hyvää satoa.
– Täällä mökillä on niin erilainen maisema. Pihallekin voi sujahtaa paljain jaloin aina, kun siltä tuntuu, Katariina tunnelmoi palatessaan ja kuivatessaan mökin rappusilla varpaitaan.
Katariinan ja Samin talviasuttava 28 neliön lautamökki sijaitsee Pälkäneellä. Suurin osa remonteista rakennuksissa sekä pihassa onnistuttiin tekemään ennen kesälomaa. Aikaa jäi oleiluun, mökkihyggeilyyn ja uimiseen.
Katariina halusi säilyttää mökkikalusteissa tarinat. Keittiön kalusteet on entinen omistaja löytänyt kirpputorilta.
Perhe haaveili mökistä pitkään.
– Olin lapsen kanssa leirillä viime vuoden helmikuussa. Piirsin hänen kanssaan unelmia paperille, ja minun haaveeseeni syntyi värikynillä punainen mökki ja sauna sekä aitta pihapiiriin. Kuvan värit ja tunnelma sijoittuivat 1940–50-luvulle. Olisiko se ollut enne? Katariina nauraa ja katsoo Jania.
Unelma vahvistui, kun koronapandemia iski toden teolla.
– Ajatus mökkimatkasta tuntui lopulta täysin vastustamattomalta, ja kun pankki antoi lainalupauksen, aloimme etsiä sopivaa kohdetta. Halusimme löytää riittävän hyväkuntoisen mökin, eikä se ollut helppoa. Tarjolla oli vain huonokuntoisia tai vähän vähemmän huonokuntoisia vaihtoehtoja, Katariina kertoo.
Keittiö on erotettu oleskelutilasta samettiverholla. Raskas oviratkaisu olisi vienyt pienestä mökistä tilan tunteen. Huonekalut pitävät räsymatot paikoillaan, sillä muuten ne saattaisivat muuttaa huoneesta toiseen leikkien tiimellyksessä.
Siro keittiönpöytä on sopiva perheen aamiaisruokailuun. Siitä voi katsella suoraan rinteeseen avautuvaan mökkipuutarhaan ja suunnitella päivän mökkipuuhia.
Sopiva mökki löytyi vihdoin netin myyntipalstoilta. Paikka täytti kaikki perheen vaatimukset, eikä suuria ja kalliita remontteja tarvinnut tehdä. Luovuudelle ja omin käsin muokkaamiselle sen sijaan löytyi vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia. Mökki sijaitsee Pirkanmaalla, Luopioisten kylän lähellä mutta sopivasti sivussa.
– Mökkielämään ryhtyminen antoi tilaa ajatuksille rankan viime kevään keskellä. Kaiken ympärillä pyörineen pystyi purkamaan täällä omassa puutarhassa. Rakastan meidän mummonmökkiämme, Katariina huokaa.
Janilla oli hiukan enemmän totuttelemista.
– Toki innostuin Katariinan mukana mökkiajatuksesta mutta aluksi halusin, että sijainti olisi syrjäisempi. Nyt mietin jo, miten ihmeessä olen voinut tulla toimeen ilman rentouttavaa oksien silppuamista silppurilla, Jani jatkaa.
Mökin ilme on syntynyt koronakeväänä. Katariina on suunnitellut, tapetoinut, stailannut mökkiä sen aikana. Jani katselee sisustuslehtiä mielellään. Kokonaisuudesta vastaa Katariina, joka suunnittelee toteutuksen ja hankkii tarvikkeet. Molemmille sopivat käteen pensseli ja tapetointilasta.
Mökkisisustus on syntynyt pääosin kierrättämällä. Pieneen sisustusbudjettiin saatiin mahtumaan vuodesohva, jossa on hyvä nukkua.
Mökin mukavuuksiin luetaan puulämmitys, sähkö ja kantovesi. Pönttöuuni pitää lämpimänä.
Katariina ja Jani rakastavat myös tarinaa, joka mökkiin liittyy. Alun perin tontti lohkottiin Pälkäneen silloiselle diakonissalle, joka rakennutti mökin itselleen ja adoptiolapselleen vuonna 1945. Ajan saatossa paikka päätyi toisille omistajille ja rappioitui. Uuden kukoistuksen ajan käynnisti alkuperäisen tontinomistajan tytär, joka osti tilan vuonna 2009 ja kunnostutti sen.
– Edelleen törmää ihmisiin, jotka muistelevat diakonissaa lämmöllä, Katariina kertoo.
Mökkiä on kunnostettu vanhaa vaalien, eikä mukavuuksia ole vieläkään yhtään liikaa.
– Kaivo on tehty tänne vasta vuonna 2010. Vesipumppu toimii edelleen kantovesitekniikalla, eli otan ämpärin ja kannan sen sisälle. On hienoa, että lapset oppivat arvostamaan yksinkertaista elämää, Jani sanoo.
Vaijeriliuku on asennettu tontin sivulle jäävään kaistaleeseen. Vaikka Katariina ja Jani voisivatkin hypätä kyytiin, on hauskuus kokorajoitettu vain lapsille.
Varastotilan muuttaminen lasten kesähuoneeksi vaati vain ikkunan sekä muovimaton asentamisen. Katariina ripusteli hamppunarun avulla koristeeksi vanhoja lampunvarjostimia.
Aika, joka on säästynyt mökin remontoimiselta, on mennyt pihan ja piharakennusten laittoon. On täytynyt kärrätä multaa ja taas vähän lisää multaa maanparannusta varten.
– Jättikuorma siirtyi kahden kottikärryn taktiikalla. Multaa todella tarvittiinkin sen jälkeen, kun olimme repineet kaikkialle levinneet pajut ja kurttulehtiruusut pois, Jani kertoo.
– Yhden mullankärräysurakan jälkeen lihakset menivät totaaliseen jumiin, mutta siitä selvittiin osteopaatin avulla. Fyysisesti sitä saattoi olla ihan väsynyt jälkikäteen, mutta muutoin tuo aika oli mahtavaa. Sai suunnitella ja toteuttaa, vapaasti ja villistikin, Katariina muistelee.
– Voi olla, että hymy hyytyi hetkeksi varsinkin nurmikon perustamisurakan aikaan. Juuri silloin kevättalvi päätti tulla takaisin räntäkuuroineen, Jani jatkaa.
Samaan aikaan he kunnostivat aitan lahon katon, pystyttivät uuden vajan ja muokkasivat vanhasta varastosta kesähuoneen lapsille. Kaivokin vaati perusparannuksen.
Katariinasta ja Janista on parasta paikan rauhallisuus. Mukavat naapurit tulivat molempien iloksi mökkikaupan bonuksena.
Sisällä mökissä vallitsi aiemmin vaaleus. Katariina päätti räväyttää ja lisätä väriä. Koristeelliset tapetit, samettiverhot ja antiikkiliikkeestä hankitut kalusteet näyttävät siltä, kuin ne olisivat olleet aina osa mökkiä.
– Jouduimme lisäämään kaappeja tähän tilaihmeeseen, ja lapsia varten hankimme paksun ja pehmeän maton, sillä leikkikenttä sijoittuu aina sen päälle, Katariina kertoo.
– Yksi suurimmista hankinnoista sisätiloihin oli Karavaanari-liesiuuni. Sillä on laitettu ruokaa ja paljon, Jani sanoo.
Tuvan ikkuna avautuu terassille, jonne Katariina kattaa aina, kun ulkona syöminen on mahdollista. Ruokaostokset tehdään pyöräillen, ja samalla tavalla taittuvat retket läheiselle uimarannalle.
Pieni punainen sauna jää puutarhan kasvillisuuden suojaan. Löylyjen välillä voi poiketa nurmipihalla tai viipyillä pienessä pukuhuoneessa.
Pihasaunakin oli lapsille uusi kokemus. Nyt siitä innostutaan yhtä paljon kuin sammakonpoikasistakin.
Katariina ja Jani toteuttivat pihasuunnitelman valmiiksi kahden kuukauden aikana. Aitan takana oli ennen vain ryteikköä, jossa ei voinut liikkua. Ruusupuskat olivat päättäneet valloittaa mökkipihan.
Alapihalla touhutaan ja leikitään. Puiden väliin asennettu vaijeriliuku on tehokäytössä aamusta iltaan, ja kesähuone ilahduttaa sateella. Pisaroiden ropistessa kattoon on hauskaa kellahtaa sängylle lukemaan Aku Ankkoja tai satukirjoja. Sateen tauottua lapset rientävät tutkimaan hyönteisiä ja matoja.
– Parasta täällä on seurata lasten riemua. Oma kiukku jää kaupunkiin, ja elämä yksinkertaisesti on rennompaa ja pysähtynyttäkin. Heti lähtiessämme kaupunkiin päin kaipaan takaisin tänne, Katariina paljastaa.
– On hauskaa huomata hämmästelevänsä lasten mukana pieniä liskoja tai sammakonpoikasia. Millään en malttaisi kääntää autoa kohti kotia, mutta toisaalta sen keula kääntyy ripeästi, kun koittaa aika palata, Jani sanoo.
Kommentoi »