Sunnuntaiaamun Anna Keski-Rahkonen vietti lempitavallaan. Hän köllötteli sängyssä ja luki lehtiä aamutakissa.
– Lehtien lukemisen lisäksi makoilin sohvalla ja roikuin somessa. Siivoilin vähän mutta sellaisella tavalla, josta ei välttämättä näe kätensä jälkeä.
Keski-Rahkonen viihtyy kotona ja sanoo, että jokainen hyötyisi kotoilusta suuresti.
Psykiatriksi valmistuneella Keski-Rahkosella on kiireinen työ Helsingin yliopiston mielenterveyden professorina. Hän kouluttaa nuoria lääkäreitä, ohjaa väitöskirjoja ja tekee tutkimusta. Työhön kuuluu paljon myös matkustamista. Syksyn aikana Keski-Rahkonen käy puhumassa tai kouluttautumassa kuudessa eri maassa.
Kun yksilökeskeinen yhteiskunta painottaa voimakkaasti suorittamista, syntyy helposti harha, että jokaisen hetken tulisi olla tehokas.
Perheeseen kuuluvat puoliso sekä 9- ja 11-vuotiaat lapset. Myös harrastukset ovat tärkeitä, uusimpana innostuksena valokuvaus. Miten kaiken ehtii?
Keski-Rahkosen salaisuus on taito rauhoittua säännöllisesti kotiin, mikä takaa mielelle ja keholle säännöllisen nollauksen.
Kotona on lupa olla tekemättä mitään
Särky kiristää päätä, paha olo vyöryy yli koko kehon. Rintakehää puristaa, naama kukkii, väsyttää, mutta uni ei tule. Niin käy, jos Keski-Rahkonen ei saa viettää tarpeeksi aikaa rauhassa kotona.
Silloin ratkaisu on tyhjentää kalenteri ylimääräisestä.
– Olen aivan koko viikonlopun kotona, perjantai-illasta maanantaiaamuun. En välttämättä käy edes ulkona. Minulle toimii se, että pudotan kaikki vaatimukset pois.
Jos naapuri juoksee maratoneja, saattaa tuntea itsensä sohvaperunaksi, jos mieluiten vain makoilee kotona.
Mielenterveyden ammattilaisena Keski-Rahkonen suosittelee samaa muillekin, ainakin kerta-annoksina silloin tällöin.
Kun yksilökeskeinen yhteiskunta painottaa voimakkaasti suorittamista, syntyy helposti harha, että jokaisen hetken tulisi olla tehokas.
– Ei tarvitse. Kotona on lupa olla tekemättä mitään, vaikka asiat olisivat sotkussa ja kesken. Vain niin aivot saavansa tarvitsemansa levon.
Tavoittellinen luonne ei suojaa uupumiselta
Paineita olla tehokas tulvii monesta paikasta. Osittain kyse on työelämän kiristyneestä tahdista, osittain näkymättömistä yhteiskunnan rakenteista, jotka juuri nyt painottavat vahvasti yksilökeskeisyyttä ja suorittamista. Vapaallakin pitäisi kehittyä, sekä aikuisten että lasten, joista moni on ryhtynyt harrastamaan tavoitteellisesti.
– Yksi syy paineiden lisääntymiseen on varmasti se, että elämme rikkaassa maailmassa. Monilla, mutta ei tietenkään kaikilla, on aineelliset perusasiat kunnossa.
Silloin mielessä on tilaa uudenlaisille tarpeille, kuten halulle kehittää itseään. Loputtomasti esimerkkejä hyvästä elämästä tulvii silmille myös sosiaalisesta mediasta.
– Monen elämä on tungettu aika täyteen. Jos naapuri juoksee maratoneja, saattaa tuntea itsensä sohvaperunaksi, jos mieluiten vain makoilee kotona, kuten minä teen.
Aivot pystyvät ylläpitämään kuormittavaa keskittyneen ajattelun tilaa vain silloin, kun ne ovat saaneet vastapainoksi tarpeeksi tyhjäkäyntiä. Siis esimerkiksi ”hyödytöntä” puuhastelua kotosalla.
Perfektionismia tutkittaessa on tosin huomattu, että osa ihmisistä on luonnostaan suorituskeskeisempiä. Esimerkiksi tavoitteelliseen harrastamiseen voivat ajaa omaan persoonaan liittyvät seikat, eivät niinkään ulkoiset paineet.
Tavoitteellinen luonteenlaatu ei kuitenkaan suojaa uupumiselta. Krooninen stressi puolestaan voi laukaista erilaisia sairauksia. Siksi joutenolosta silloin tällöin olisi hyötyä kaikille.
– Olen työssäni lääkärinä ja psykiatrina kohdannut valtavan määrän eri-ikäisiä uupuneita ja loppuun ajettuja ihmisiä. Liiallinen aktiivisuus ja toisaalta paineistus suorittamiseen heilauttavat meidät helposti ylivirittyneisyyteen, joka on elimistölle raskas ja kuluttava tila.
Aivot pystyvät ylläpitämään kuormittavaa keskittyneen ajattelun tilaa vain silloin, kun ne ovat saaneet vastapainoksi tarpeeksi tyhjäkäyntiä. Siis esimerkiksi ”hyödytöntä” puuhastelua kotosalla.
Laiskottelua pitää opetella tietoisesti
Ihminen on onnettomin, kun hän matkustaa töihin tai töistä kotiin, käy ilmi onnellisuustutkimuksista.
Kymmenisen vuotta sitten Keski-Rahkosesta tuntui, ettei hän muuta teekään kuin istuu bussissa. Päivät venyivät helposti aamukahdeksasta iltakuuteen. Silloinen työ psykiatrina vaati paljon. Kotona odotti kaksi lasta, joille ei ollut järjestynyt päivähoitopaikkaa, vaan hoitokuviot sumplittiin isovanhempien avustuksella.
Omaksuin ajatuksen, ettei olemisen tarvitse tuottaa mitään, riittää, että on päivän aikana saanut syötyä.
Silloin rennoista koti-illoista sai vain haaveilla.
– Aika on jäänyt mieleeni mustana vuotena. Oloni meni varmasti uupumuksen puolelle, mutta kyse ei ollut työuupumuksesta vaan kokonaisvaltaisesta kuormituksesta.
Keski-Rahkonen ryhtyi tietoisesti opettelemaan uusia tapoja. Hän jäi hoitovapaalle lasten kanssa.
– En jaksanut keskittyä edes kirjoihin, joten annoin itselleni suosiolla luvan vain olla. Omaksuin ajatuksen, ettei olemisen tarvitse tuottaa mitään, riittää, että on päivän aikana saanut syötyä.
Puolessa vuodessa vointi palautui tavalliseksi ja elämänhalu palasi. Edelleen hän valitsee kokonaan vapaan viikonlopun aina kun voi.
– Tiedän, että moni työtoverini tekee vapaalla kaikenlaista hyödyllistä, töitäkin. Minä taas en työskentele esimerkiksi lomilla. Kun palaan vapaalta töihin, ne alkavat täydellä vauhdilla, kun olen saanut levättyä.
Aikasilppu kannattaa eheyttää
Kodissaan Keski-Rahkonen viihtyy parhaiten keittiössä, mutta ei kokkaamassa. Usein hän istuu ruokapöydän ääressä lukemassa tai kuuntelemassa äänikirjoja, selailee lehtiä ja keittää teetä.
– Keittiön ei todellakaan tarvitse olla täysin siisti, jotta voin viihtyä siellä.
Aina ei ole helppoa vain olla. Ajankäyttötutkimusten mukaan erityisesti naisten vapaa-aika on helposti kuormittavaa silppuaikaa. Se näyttää runsaalta mutta ei tunnu siltä, koska rentoutumisen mahdollisuuksia tulee tipoittain.
Silppuaikaa on esimerkiksi tunnin ”vapaahetki” uimahallin kahvilassa odotellen, että lasten treenit altaassa päättyvät. Tai puoli tuntia sohvalla ennen kuin pyykit ovat linkoutuneet. Heteropariskuntien naiset kantavat tutkitusti miehiä suuremman vastuun kotitöistä.
– Aikasilpun eheyttäminen pitemmiksi vapaahetkiksi on ollut minulle iso elämänlaatua parantanut oivallus. Sovimme puolisoni kanssa, milloin kumpikin saa kunnolla omaa aikaa. Vuorollani voin vaikka maata oikeasti rauhassa lukemassa lehtiä.
Aivojen nollaaminen on tärkeämpää kuin siisti kellari
Joutenolo voi tuntua myös ahdistavalta. Onnellisuustutkimusten mukaan mieli täyttyy herkästi kielteisistä ajatuksista silloin, kun aivot pääsevät vaihtamaan vapaalle.
Ihmisen sisäinen puhe tarkoittaa ääntä, jolla jäsennämme elämän tapahtumia ja omaa olemassaoloamme itsellemme.
– Jostain syystä se ääni kääntyy monella korjattaviin, muutettaviin ja viallisiin asioihin, ei juttuihin, jotka ovat hyvin. Luulen, että tästä syystä joutilaisuutta pidetään joskus sietämättömänä tilana.
Kotona on lupa olla tekemättä mitään, vaikka asiat olisivat sotkussa ja kesken. Vain niin aivot saavansa tarvitsemansa levon.
Keski-Rahkonen kannustaa kuitenkin opettelemaan kotoilua esimerkiksi tunnin pari kerrallaan sen myönteisten vaikutusten vuoksi.
Laiskottelusta voi seurata joskus huono omatunto. Toisinaan Keski-Rahkonenkin miettii, että voisihan sitä matkustaa useammin tapaamaan sukulaisia tai viettää enemmän aikaa ulkona.
– Kellarin ja vintinkin voisi aina siivota. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että aivojen nollaaminen on minulle ensisijaisen tärkeää. Kellarin siisteydellä on vähemmän väliä.
