Kotivinkki

Oliverin ja Hanna-Leenan pihapubissa nautitaan itse pantua olutta: ”Paras tunnelma on syysiltoina kamiinan lämmössä”

Oliverin ja Hanna-Leenan pihapubissa nautitaan itse pantua olutta: ”Paras tunnelma on syysiltoina kamiinan lämmössä”
Oliver Laszka ja hänen puolisonsa Hanna-Leena tekivät Villa Senobian piharakennuksesta tunnelmallisen pubin, jossa kokoonnutaan kaksin tai kyläläisten kesken. Ajatus lähti liikkeelle vanhoista valurautavalaisimista.
Julkaistu 29.11.2022

”Tiilimörskäksi aikaisemmin kutsumamme rakennus pihapiirissämme toimi vuosikymmeniä sitten Aurasen saha- ja myllylaitoksen konehuoneena. Hanna-Leenan perhe on asunut jo usean sukupolven ajan samalla kylällä, ja hänen isänsä muistaa vieläkin, miten hän pikkupoikana haki myllyltä vielä aivan lämpimiä kaurahiutaleita puuroa varten. Mylly paloi vuonna 1962, vain tiilinen konehuone jäi jäljelle.

Kun rakensimme taloamme, rakennus toimi taukotilana, maalausverstaana ja säilytyspaikkana. Ajatus sen tulevaisuudesta alkoi kypsyä, kun saimme naapurilta kaksi upeaa valurautavalaisinta. Ensin piti kuitenkin tehdä kunnostusurakka. Hanna-Leena kävi jo rappauskurssinkin, mutta lopulta annoimme sen ammattilaisten tehtäväksi. Rappausta ja sähkötöitä lukuun ottamatta olemme tehneet kunnostustyön Hanna-Leenan kanssa kahdestaan.

Konehuoneen nurkassa ollut koroke toimii sohvana. Oliver tasoitti korokkeen, ja päälle laitettiin räsymatot ja tyynyt pehmikkeiksi. Pöytänä toimiva tiinu on päätalon vanhaa tarpeistoa. Valurautainen seinäkynttelikkö on ostettu Tertin kartanosta. Seinällä on talosta tuotu, entinen kylpyhuoneen peili.
Oliver bongasi Tori.fistä jalkapallopelin viihdykkeeksi isoihin juhliin. Peli on kätevä lämmittelyväline, sillä sitä ei Oliverin mukaan pysty huutamatta pelaamaan.
Ravintoloitsijaystävältä saaduista viinilaatikoista tuli kätevät seinähyllyt. Rustiikki sohvapöytä löytyi Hanna-Leenan vanhempien navetan parvelta. Naapurilta saadusta, nyt uudelleen sähköistetystä valaisimesta ­pubi- idea alkoi alun perin hahmottua.
”Kännyköitä emme ota koskaan mukaan, niiden hiplaaminen ei istu tunnelmaan.”
Pubin kyltti on Oliverin taidonnäyte. Hän taiteili rälläkällä tekstin konehuoneesta löytyneestä pellistä paperisapluunan avulla. ­Pimeällä taakse syttyvät valot.

Konehuoneessa – joka sai nimen Aurasen pupi – on vietetty monet hauskat hetket ystävien kanssa. Avajaisiin oli kutsuttu myös kyläläisiä. Bändi soitti, ja tarjolla oli pubiruokaa ja omaa olutta. Siitä päivästä jäi hyvät muistot.

Pubin myötä olen innostunut kokeilemaan oluen valmistusta, ja olen ehtinyt testata jo ainakin kahtakymmentä lajia. Kotipanimomme olemme nimenneet Moltsian Maltaaksi tiemme mukaan, ja panimolla on myös Instagram-tili. Tehdessä on jano kasvanut, ja haluan oppia lisää. Haaveilen perustavani joskus pienpanimon, jonka tuotteita voisin myydä omassa pubissa. Haaveita pitää ihmisellä aina olla.

Hanna-Leena keräili vuosia sitten pieniä pulloja. Sopivat hyllyt on teetetty varta vasten keräilyaikoina. Alla olevat tasot Hanna-Leena teki kuormalavoista ja vanhoista lankuista.
Idea erikoiseen rekipöytään tuli ­somerolaiselta terassilta. ­Heinäreki saatiin Hanna-­Leenan isältä. Ensin reki pestiin, hiottiin ja öljyttiin, ja Oliver teki siihen itse jalat. Baarijakkarat ovat Ikeasta.
Vanerikapsäkit on saatu Hanna-Leenan entisiltä appivanhemmilta. Kirjat ovat ajalta, jolloin Hanna-Leena teki juoma-alalla töitä. Pubista niille löytyi sopiva paikka.

Paras tunnelma pubissa on syysiltoina, kun voi istua kamiinan lämmössä ja kynttilänvalossa. Vietämme siellä viikonloppuisin iltahetkiä Hanna-Leenan kanssa. Vaihdamme viikon kuulumisia tai istumme hiljaa tuijotellen tulta tai ikkunoista avautuvaa maisemaa. Kännyköitä emme ota koskaan mukaan, niiden hiplaaminen ei istu tunnelmaan. Suunnittelen ikkunaan ’open’-valokylttiä, jonka loistaessa naapurit tietävät, että saa poiketa yhdelle.

Hanna-Leenan suunnitelmissa on jo pitkään ollut aasin hankkiminen. Sitä varten meillä on kaksiosainen ovi pubin kyljessä. Siitä voi avata ylemmän osan, ja aasi saa kurkistella pubin puolelle. Tarina kertoo, että mylläri Auranen kulki aikoinaan kylällä Junnu-pässiä talutellen. Me kuljemme varmaan sitten kauppaan aasi kantoapunamme.”

1 kommentti