Seitsemänkymmentä vuotta on melkoisen pitkä ikä mille tahansa rakennukselle, puhumattakaan lautarakenteiselle kesämökille. Patinaa on kertynyt runsaasti ja aivan varmasti myös monenlaista kunnostettavaa. Petra Innasen ja Epe Tenhusen piilopirtti ehtikin ennen nykyistä kukoistustaan joutua lähes alennustilaan.
Hiljaisen kylätien varrella sijaitsevan mökin ensimmäinen osa rakennettiin vuonna 1953, ja sille nousi jatkoa kymmenen vuotta myöhemmin. Epe mökkeili paikalla isovanhempiensa kanssa jo lapsuudessaan. Silloin ruokapöytään nostettiin kalaisaa saalista läheisestä järvestä ja ilmassa leijaili savustuspöntöstä tuleva tuoksu.
Sittemmin paikka jäi vähälle käytölle, piha pääsi villiintymään ja rakenteita tuhoava kosteus valtasi sisätilat.
– Kun minä ja Petra tulimme tänne yhdessä viisitoista vuotta sitten, ovella lemahti vastaan todella ummehtunut haju. Taisi olla viimeinen tilaisuus pelastaa lapsuusmuistojen täyttämä rakennus ja tuoda se tähän päivään, Epe kertoo.
Ensi silmäyksellä pelastusoperaatio näytti lähes mahdottomalta. Pariskunta päätti kuitenkin yrittää. Ensin purkutyö- ja kunnostuslistalle otettiin huonokuntoisimmat rakenteet.
– Ensimmäiset vuodet vietimme perinteisellä mökkityömaalla, jossa erilaiset rakenteisiin kätketyt yllätykset lahoine lankkuineen ja puutteellisine eristyksineen seurasivat toisiaan.
– Villiintynyt piha palautettiin ruotuun peruskunnostuksen lomassa, Petra kertoo.
Ulos rakennettiin sekä oleskeluterassi että vierasmaja, jonka rakennustiimi muodostui Petran vanhemmista.
– He saivat oman yöpaikan, kun tekivät sen omin käsin, Petra muistelee nauraen.
Sitä mukaa kun miljöö kohentui, kasvoi into tehdä lisää. Pari vuotta sitten aloitettiin toistaiseksi isoin rutistus eli sisätilojen pintaremontti. Petra ja Epe purkivat kaikki hapertuneet seinälevyt ja asensivat niiden tilalle uudet puukuitu- eli huokolevyt. Operaation ansiosta mökin sisäilma raikastui huomattavasti. Värien ja muiden sisustusmateriaalien valinta on tehty pitkälti yhdessä.
– Olisi tylsää, jos emme pääsisi sopuun sävyistä ja päätyisimme perusturvalliseen beigeen, Epe sanoo.
Mökin sisustamisessa kelpaakin irrotella. Petran mielestä voi hyvin heittäytyä pirskahtelevien sävyjen tunnelmaan ja palata arkikotiin tasaisempaan värikarttaan.
– Tapetit valitsimme sen perusteella, mitä pihalla kasvaa. Nyt seinilläkin kukkivat ruusut, keisarinkruunut ja iirikset, Petra kertoo.
Sisustus on tehty kevyellä budjetilla, ja löytöjä on haettu niin kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista kuin kesämarkkinoilta. Petra on kuitenkin pysynyt tiukkana siitä, että mökille ei tuoda mitä tahansa vanhaa, eikä varsinkaan kaikkea, mikä ei enää kelpaa Helsingissä asuvan pariskunnan kaupunkikotiin.
– Vanhoja huonekaluja voi tuoda, mutta ne ovat usein kunnostettuja tai sitten uuteen käyttötarkoitukseen muutettuja. Niillä pitää olla jokin merkitys.
Keittiön kaapistot on koottu kahdesta 1950–60-luvun kaapistosta, puhdistettu ja ootrattu vanhaan tapaan oluen avulla.
– Halusin tummanpuhuvan keittiön, joka henkii 60-lukua. Olutkäsittely tapahtui vain kalusteille, Petra mainitsee.
Petra on koulutukseltaan taidemaalari, mikä näkyy runsaina koristemaalauksina. Glamour on yksi keskeisistä tunnelmanluojista: oleskelutilan katto hehkuu kultaisena, jota kristallikruunun säihke vain korostaa.
Mökkimaisema kukkii runsaana sekä sisätiloissa että pihalla. Lämpiminä suvipäivinä viipyillään aamusta iltaan puutarhassa ja saunalla. Korein rakennuksista on huvimaja, joka pitää kesäkokkaajat suojassa sateellakin.
Huvimajan ulkopuoli on koristemaalattu pellavaöljymaaleilla ja pigmentillä. Petra halusi, että rakennuksen ympärillä viipyilee runsas ja rönsyilevä, hieman slaavilainen tunnelma.
– Itä-Euroopassa vanhat maalaisnaiset koristelevat edelleen rakennuksia kukkamaalauksin. Osaksi ajatuksissani olivat perinteiset karjalaiset koristemaalaukset, hän kertoo.
Välillä Petra ja Epe karkaavat työleiriltä retkeilemään lähiseudun kesätoreille ja pihakirppiksille. Reissut kestävät usein tuntikausia, ja takaisin palataan monta tarinaa ja aika usein myös aarretta rikkaampina. Mukaan on saattanut tarttua niin uusi pistokas kukkapenkkejä täydentämään kuin varaosa tuttavan autoon. Illan tullen lämmitellään saunaa ja sytytellään pihavaloja. Silloin ei ole kiire mihinkään.
