Meidän Mökki

Ihan kuin joulutarinasta! Tuijan ja Karin punainen mökki täyttyy jouluna iloisesta puheensorinasta – ”Paikka on meille unelman täyttymys”

Tuija Postari-Kivistö ja Kari Kivistö saattoivat 1700-luvun siirtokohteen matkan puolestavälistä valmiiksi asti. Vanhat hirret kuuntelevat nyt perheen tarinoita hevosenkengän muotoisen järven rannalla.
Kuvat Ilona Pietiläinen

Jos joulutarina pitäisi kuvailla, se näyttäisi Miinoanniemen päärakennuksen edessä avautuvalle näkymälle: edessä on silmänkantamattomiin kuuraisia puita ja lumen umpeen tuiskuttamia satumaisemia. Tarinan kruunaa pihalla pörräävä punainen traktori ja villisti pallo suussa juoksenteleva Taru-koira. Tarun pallokin on tietenkin joulunpunainen.

Traktorin ratista hyppää kevyesti mökin isäntä Kari. Karvarukkasten sisällä kädet pysyvät varmimmin lämpiminä Sotkamossakin, naurahtaa talvikunnossapitäjä. Hetki hyppäyksestä ja pihapiiri vilisee elämää. On paras aika vuodesta. Se on perhejoulu.

Tuija Postari-Kivistö ja Kari Kivistö ulkoilevat yhdessä. Lenkille päästään metsätielle tai lumikenkien avulla jäälle. Heidän kanssaan joulua viettävät lapset Kasperi Kivistö, 25, ja hänen tyttöystävänsä Johanna Lotvonen, 25, Veera Kivistö, 22, ja Katriina Kivistö, 20.
Oivaltava sisustaja sitaisee sukset komeaksi katseenkerääjäksi silkkinauhalla. Viileä eteinenkin saa koristeita joulun kunniaksi.
Iso kuusi tuodaan tupaan aattoaamuna. Koristelu on lasten tehtävä.

Tuijan ja Karin aikuiset lapset ja heidän kumppaninsa kokoontuvat jouluksi ikivanhan talon katon alle. Parhaimmillaan tupaan katetaan paikat kahdellekymmenelle vieraalle.

– Meille tämä paikka on yhden unelman täyttymys. Etsimme mökkipaikkaa yli kolme vuotta. Ajoimme läpi varmasti jokaisen lähiseudulla myynnissä olleen paikan, Tuija kertoo.

Pariskunta ilmoitteli ostohalukkuudestaan eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata, Kainuuta ja Pohjois-Savoa. Päähän oli piirtynyt kuva ystävän upeasta siirtomökistä Kokkolassa. Sellaisesta haaveiltiin, vaikka todellisuudessa sen löytymiseen ei enää vuosien etsintöjen jälkeen jaksettu uskoa.

Vihdoin vuonna 2005 odotus palkittiin ja lehti-ilmoitus tuotti vihdoin tulosta. Tuija sai puhelun Kajaanista. Liikutuksen kyyneleiltä ei voitu välttyä, sillä ensimmäinen tunne paikasta ja rakkaudesta siihen olivat heti ilmassa.

Tuija ja Kari pakkasivat lapsikatraan takapenkille ja ajoivat kahdensadan kilometrin matkan Oulunsalon-kodista Sotkamoon.

– Emme voineet uskoa silmiämme, kun näimme Miinoanniemen ensimmäisen kerran. Upea siirtokohde oli nostettu hevosenkengän muotoisen järven niemenkärkeen, Tuija muistelee.

Miinoanniemen päärakennus on toiminut 1700-luvulla Evijärvellä kievarina. Tilan entiset omistajat aloittivat siirtotyöt Sotkamoon vuonna 1998, mutta työt keskeytyivät isännän poismenon vuoksi. Rakennus jäi odottamaan viimeisteleviä käsiä.

Aattona pitkälle ruokapöydälle katetaan bataattilaatikkoa, perunoita, hirven sisäfileepihviä, kinkkua ja suppilovahverokastiketta. Sienisalaatin tarpeet on kerätty itse. Kaikki auttavat joulupöydän kattamisessa.
Joulupäivällinen syödään kynttilänvalossa. Tuijan ihastus vanhaan näkyy kauniissa kanavatöissä. Hän tekee niistä tyynyjä ja jopa mattojakin. Tuvan seinälle on nostettu kaunis ristipistotyö. Tuija pisteli sen ensimmäisinä mökkivuosina.
Kari ja Tuija ostivat mökin kalusteineen päivineen. Hauska yllätys oli Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman Pirkka-sarjan pöytä sekä tuolit. Tuija ja Kari ovat hankkineet lisää särmikkäitä kalusteita kirpputoreilta ja nettihuutokaupoista.
Aattoaamuna tuoksuu riisipuuro. Mantelinsaajalle on luvassa pieni lahja.

Pariskunta lähti urakkaan koko tarmollaan ja valjasti lapset apumiehikseen. Siivouskolmikko oli iso apu, vaikka he myöntävät joskus rakennusväsymystä olleenkin.

– Yläkerrassa liihottelivat linnut ikkunoista sisälle ja ulos. Alakerrassa oli onneksemme valmiina jo kaksi makuuhuonetta. Ajelimme tänne koko perheen voimin remonttihommiin aina viikonlopuiksi, Kari kertoo.

Rakennus oli pystytetty paikalleen perinteitä kunnioittaen. Rossipohjalla lepäävä kehikko oli kasattu tuohien päälle ja eristetty pellavalla. Uusien omistajien tehtäväksi jäi hirsipintojen käsittely sekä keittiön ja vessan rakentaminen.

Yläkerran linnut häädettiin takaisin metsän asukkaiksi ja tilalle eristettiin kaksi makuuhuonetta sekä aulatila. Yläkertaan saatiin soviteltua vielä suihkukaappi ja toinen vessakin.

– Lapset saivat vaikuttaa omien huoneidensa sävyihin. Kasperin huoneen seinät ovat yhä punaiset, joulunväriset siis. Hänen toivoi kyllä rohkean punaista kattoakin, mutta saimme sen pyynnön ohitettua, Tuija kertoo ja nauraa.

Vanha kaksipaikkainen keinutuoli lepää tuvan paraatipaikalla. Se oli Tuijan ensimmäisiä hankintoja mökille. Kaapin päällä vartioivat tontut. Esteri ja Viljami muuttivat mökille Tyynelän Tonttulasta.
Kasperi ja Johanna viettävät aikaa mökillä aina, kun se on mahdollista. Pariskunta laskettelee usein läheisen Vuokatin rinteillä.
1700-luvun hirsitalossa on noin 200 neliötä. Lisäksi pihassa on vanha savusauna, rantasauna, aitta, verstas, kaksi liiteriä ja kasvihuone. Mökkiä voi seurata Instagramissa tilillä @myfinnishcottage.

Tänään punaiseksi maalatun siirtokohteen piipusta kohoaa savu pakkastaivaalle. Perhe sytyttelee kynttilöitä polulle, joka johtaa talolta rantasaunalle. Siellä Aito-kiuas on jo lämpenemässä. Takana on retki metsäsuksilla lumisessa maisemassa. Eräilyä ja luontoa rakastava perhe on löytänyt paikkansa keskeltä ei mitään.

– Minun ainoa toiveeni mökkipaikalle oli se, että pääsen suoraan porstuasta jahtiin ja kalalle. Käymme Kasperin ja Veeran kanssa yhdessä metsällä. Muuta lihaa meidän pöydässä ei juurikaan nähdä, Kari kertoo.

Tuijan mielestä joulun voi hyvin aloittaa jo lokakuussa. Silloin pihapiiriä syttyvät valaisemaan ensimmäiset tunnelmavalot. Joulupöydän herkut valmistellaan hyvissä ajoin ennen juhlaa. Tuija valmistaa oman metsän sienet salaatiksi ja leipoo leivät itse. Johannan kotitilalta saadaan oman maan rukiista leivottu ruisleipä ja naapurin Minnalta perinteinen taatelikakku. Perinneruokien lisäksi tarjoillaan kookoksella ryyditettyä bataattilaatikkoa.

– Parasta mökissä on se, että täällä on kaikille tilaa. Jouluna on hienoa kääriytyä sohville pelaamaan lautapelejä ja juomaan glögiä, Tuija sanoo.

Jouluillan hämärä laskeutuu lempeästi vanhojen rakennusten ylle. Mökin ikkunoissa tuikkivat kutsuvasti kynttelikköjen valot. Hämärälle saunapolulle poiketaan huopatöppösissä ja kiiruhdetaan kynttilänvalossa taas takaisin tuvan lämpöön. Taru nukahtaa pallonsa viereen lautapelikisan keskelle. Hevosenkengän muotoisen järven rannalla ollaan keskellä joulutarinaa.

– Arvoitukseksi jää jokaisena jouluna, kuka onkaan lautapelien voittaja. Kiistatta voidaan todeta, että se on joku meistä, Kasperi naureskelee.

Julkaistu: 23.12.2019
2 kommenttia