Juttu on julkaistu Kaikkien Aikojen Joulu -lehdessä 1/2020.
Kuusi on jo koristeltu olohuoneen nurkkaan. Kuusen valot heijastuvat parvekkeen lasiseinään kertautuen loputtomaksi tuikkeeksi. Elina sytyttelee tuikkuja pianon ja senkin päälle kulkien jouluisten koristeiden ja kukkien välissä. Lapset kirmaavat tonttulakit päässä yläkerran ja alakerran väliä. Välillä Minea rauhoittuu pianon ääreen soittamaan joululaulua ja Silva säestää mukana kanteleella. Konserttikannel on Kriston perheen uusin soitin, ja silläkin tapaillaan jo joululauluja.
Villa Kristo on Laurin ja Elinan itse suunnittelema omakotitalo Tampereen Vuoreksessa. Talo on teetetty pitkästä tavarasta, ja projektissa oli apuna Laurin veli, jolla on paljon kokemusta alalta.
– Asuimme ennen rivitalossa Pirkkalassa ja kaipasimme isompaa kotia viisihenkiselle perheellemme. Sieltä ei löytynyt millään meille sopivaa tonttia, joten laajensimme etsintöjä. Täältä Tampereen Vuoreksesta löytyi tontti, jonne mahtui hyvin toiveidemme mukainen talo, Elina kertoo.
Kaksikerroksisen talon suunnittelu lähti siitä, että portaikko on kodin keskipisteenä. Tämä johtuu siitä, että porrasfirma Grado on perheen isän oma luomus. Yläkerrassa on suuri aula, arkieteinen, keittiö, olohuone ja ruokailutila sekä vanhempien makuuhuone.
Lastenhuoneet ja suuri leikkiaula sekä saunatilat ovat alakerrassa. Lapsille suunniteltiin kolme makuuhuonetta, mutta läheiset sisarukset haluavat nukkua samassa huoneessa. Niinpä yksi lastenhuoneista on nyt askartelutilana ja toinen työhuoneena, kunnes ikää tulee lisää ja lapset haluavat omat huoneet.
Joulun lähestyessä Elina tyhjentää kalenteristaan iltapäiviä ja panostaa yhteisiin puuhiin lasten kanssa. Koulun jälkeen ehtii leipoa ja askarrella yhdessä.
– Meidän joulu on perinteinen ja perhekeskeinen. Samat tavat toistuvat joulusta toiseen, ja lapsetkin osaavat niitä odottaa, Elina kertoo.
Perhe käy aina joulutorilla Tampereen keskustassa nauttimassa tunnelmasta ja ostamassa sinappia joulupöytään. Perinteisiin kuuluu myös, että Elina valmistaa lasten kanssa itse joululahjoja: joskus he valavat kynttilöitä, joskus leipovat leipää tai joulukakun.
Aiemmin Elina käytti paljon aikaa lahjojen paketointiin ja niiden materiaalien hankkimiseen. Nyt hänellä on selkeä linja: tänä jouluna paketteihin tulee vain mustaa ja raidallista paperia sekä ruskeaa voimapaperia ja suloiset nauhat viimeistelyyn.
– Joka joulu juomme entistä enemmän glögiä. Lapsetkin ovat ihastuneet sen makuun. Me vanhemmat testaamme myös erilaiset vuosikertamaut aina innolla.
Joka vuosi kukin lapsista saa valita kaupasta uuden koristeen vanhoja rakkaita täydentämään. Elinalle tärkeimmät joulukoristeet ovat lasten itse tekemiä, kuten kunniapaikalle pääsevät saviset lumiukot.
– Vanerinen seimi on yksi tämän joulun hankinnoista. Ihastuin siihen, koska se on toisaalta moderni ja keveä mutta teemaltaan edustaa joulun syvintä perinnettä. Sen paikka on keittiön saarekkeella. Joulukalenterit ovat ruokailutilan suuressa ikkunasyvennyksessä. Siinä lapset istuskelevat aamuisin ja avaavat joulukalentereitaan, Elina kertoo.
Kun joululoma sitten alkaa, perhe saa olla yhdessä aamusta iltaan. Aaton ohjelma toistuu samanlaisena vuodesta toiseen. Aamu alkaa joulupuurolla, jonne Elina sujauttaa mantelin. Joulusauna kuuluu aattoon, oltiinpa joulua viettämässä kotona Tampereella tai mummolassa Torniossa. Saunanautinnon viimeistelevät koivuvihta, sopivasti viilentävät juomat ja istuskelu porealtaassa.
Vaikka aattoaterialla kunnioitetaan perinteitä, joulupöydässä on joka vuosi jotain uutta, vaikka uusi laji runsaassa kalapöydässä, jossa suosikkeja ovat kylmäsavulohi rieskan kanssa ja graavattu ahven. Edellisvuonna Elina kokeili granaattiomenasalaattia ja tällä kertaa glögipannacottakakkua.
Joulupäivä on aina pyjamapäivä. Silloin perhe oleskelee rennosti aamusta iltaan yöpuvut päällä, kasaa olohuoneeseen pikkuherkkuja evääksi ja pelaa lautapelejä yhdessä. Joulupukki osaakin aina tuoda vähintään yhden koko perheelle sopivan uuden pelin. Tärkeintä joulussa onkin yhdessä oleminen ja se, ettei ole kiire minnekään.
