Meidän Mökki

Uni johti ostopäätökseen – Hanne ja Jyrki pelastivat suvun torpan: ”Ajattelin, ettemme selviytyisi remontista erityislapsiperheen arjen ohella”

Uni johti ostopäätökseen – Hanne ja Jyrki pelastivat suvun torpan: ”Ajattelin, ettemme selviytyisi remontista erityislapsiperheen arjen ohella”
Hanne vietti Tammelassa lapsuutensa kesäpäivät, ja nyt hän on palannut sinne oman perheensä kanssa. Remontoitu torppa on valmiina kantamaan ylväästi seitsemännen sukupolven lomamuistot. Mökki on valinnut ihmisensä.
Julkaistu: 22.9.2022

Sateisen yön jälkeinen syysaamu valkenee Tammelassa. Usva pakenee hitaasti metsän siimestä kohti. Näyttikö maisema tähän aikaan vuodesta samalta jo 1800-luvulla, jolloin täällä asui mylläri perheineen? Siitä saakka nimittäin Hannen suku on hoitanut torppaa. Sen alla oleva maa ympäristöineen lunastettiin omaksi vuonna 1921. Hanne on torpalla jo seitsemättä sukupolvea.

Ennen Hanne ja Jyrki Perälän mökkiaikaa paikka kuului Hannen isovanhemmille. Isoisä vietti täällä koko lapsuutensa. Löydettyään puolison hän perusti perheen ja asettui pihapiiriin asumaan. Aikojen saatossa koti muuttui kuitenkin kesäpaikaksi.

– Isovanhempieni jälkeen paikan omisti perikunta. Uusi omistaja olisi ollut joku vieras, jos me emme olisi uskaltaneet hypätä mökkeilijöiksi, Hanne kertoo.

Eteisen säilytyspenkin päällä Hanne kutoo ja pitää poikia silmällä.
Jyrki laittaa evästä Peetulle, joka viihtyy mökillä paremmin kuin kotona.

Saunan läheisyydessä on lähdepohjainen lampi. Vesi on niin kylmää, että sinne uskaltautuu vasta loppukesästä.

Hannen perhe oli pohtinut jo aiemmin mahdollisuuksia mökkeilyyn torpalla, sillä erityislapsi Peetun kanssa lentäminen tai pitkät automatkat eivät onnistu ilman erityistoimia tai erityisenergiaa. Lopulta perhe päätti tulla katsomaan mökkiä. Ainoa, joka innostui silloin asiasta, oli Jyrki.

– Meidän reissumme tänne ei sujunut kovin hyvin. Peetu itki koko matkan, ja muut pojat olivat kovin epäileväisiä. Ajattelin, ettemme mitenkään selviytyisi remontista erityislapsiperheen arjen ohella, Hanne muistelee.

– Vuoden kuluttua tuosta päivästä Hanne näki unen, jossa hän tiesi mökin kuuluvan meille. Sen jälkeen kaikki eteni salamannopeasti. Pääsiäisenä olimme jo täällä raivaushommissa, Jyrki kertoo.

Hanne ja Jyrki halusivat säilyttää mökin tunnelman. Vanhat huonekalut kertovat menneestä, ja suurin osa niistä on Hannen papan tekemiä. Ruokapöydän Hanne on maalannut raikkaan valkoiseksi. Hankintoja hän täydentää läheisestä Patinaputiikista.
Keinutuoli oli mukana vanhassa irtaimistossa. Sängyt ovat makuuhuoneen ainoat uudet kalusteet. Hirsipinnat käsiteltiin hirsisuojan sävyllä Mustamarja. Sillä saatiin peittoon pinkopahvinaulojen jättämät reiät.
Mukavuudet helpottavat lapsiperheen mökkiarkea.
Vanha liesi luo tunnelmaa. Lattiat paljastuivat useiden päälle asennettujen kerrosten alta. Ne käsiteltiin uudelleen Betolux Akva -maalilla, Tikkurilan lattiamaalivärikartan sävyllä 2115.

Hirsistä löytyi vuosiluku 1855. Hannen tädin kirjoittaman kirjan mukaan uusi torppa olisi rakennettu vanhaa hyödyntäen uudelle paikalle vuonna 1927. Rakennukselle tehtiin laajennusosa 1990-luvulla.

Remontin alkaessa kaikki näytti samanlaiselta kuin Hannen lapsuudessa. Uudet mökkiläiset purkivat rakennuksesta ensin pois vuosien kerrostumia. Alusta asti oli selvää, että mökkiin haluttiin mukavuudet.

– Rakensimme arkea helpottamaan kunnon kylpyhuoneen. Samalla tänne tuotiin vedet ja vedettiin viemäröinti harmaille vesille. Vessana toimii pakastava vessa, joka onkin ollut positiivinen yllätys, Jyrki sanoo.

Siipiosassa oli aikaisemmin puuverstas. Remontissa se muuttui poikien omaksi tilaksi. Lammen rannalla olevaa saunarakennusta ei tarvinnut remontoida. Vain ylälaude kaipasi hieman levennystä. Rakennustavara on hankittu paikalliselta toimittajalta.

"Ajattelin, ettemme mitenkään selviytyisi mökin remontoinnista erityislapsiperheen arjen ohella."

Remontissa auttoi mummun ja mummin lapsenvahtipalvelu. Vanhempien ahkeruudesta piti huolen työnjohtaja Peetu. Hän viihtyy vain, jos aikuiset ovat kotoisasti työn touhussa. Vanhemmat kertovat työnjohtajan leikkivän vain silloin tyytyväisenä sorakasassa.

– Turhista tauoista oli helppo luopua. Peetu toi lapion käteen, jos yritimme luistaa valvovan silmän alta. Heiluttamalla lapiota rivakasti oli helpoin tapa saada hetki omaa aikaa, Hanne nauraa.

Hannen ja Jyrkin isät olivat korvaamattomana apuna remontissa.

– Osan remontoimme itse, mutta apujoukot huolehtivat ikävistä työtehtävistä, kuten lattian eristämisestä alakautta ja tiiliseinän rappauksen purkamisesta, Hanne muistelee.

Rakentamisessa avuksi tuli tuttu kirvesmies, joka joudutti valmiiden pintojen syntymistä.

Poikien tiloja erottaa latotyyliin kiinnitetty liukuovi.

Leevillä riittää tekemistä. Lähellä on hyvä krossipolku ja koriskenttäkin.
Jyrki rakensi ulkotulipaikan hiekka-alueelle. Tuli pysyy vanhassa valurautapadassa.

Valmis mökki henkii mennyttä aikaa mutta modernilla tavalla. Vaaleiksi sävytetyt paneelipinnat saavat luontevasti parin vanhoista hirsiseinistä. Makuuhuoneen rosoinen tiilipinta sai jäädä esille kauneutensa vuoksi. Vain vanhat tulisijat ja pinnaltaan aaltoilevat ikkunat ovat ennallaan. Hanne pitää juuri siitä, että vanha yhdistyy uuteen sulavasti.

– Ostimme mökin irtaimistoineen. Se on antanut tilaa luovuudelle. Lisäksi Jyrkin kotitalon navetan yliset ovat olleet aarreaitta, Hanne kertoo.

– Kun Hanne istuu hetken paikallaan, se tarkoittaa uuden idean kehittelyä. Osaamme jo odottaa seuraavaa siirtoa sisustusrintamalla, Jyrki kertoo nauraen.

Remontti ei ole aivan vielä ohi. Seuraavaksi suunnitellaan kattoremonttia.
Keittiön ikkunan alla on ulkoterassi. Ruokailutarvikkeet voi kätevästi nostaa pöytään avoimesta ikkunasta. Talon runko on rakennettu vuonna 1855 ja kasattu uudelleen 1927. Lisäsiipi on rakennettu 1990-luvulla. Talossa on neliöitä 90, ja tontille kuuluvat myös saunarakennus ja varasto. Täällä mökkeilevät Hanne, 38, ja Jyrki, 39, sekä pojat Leevi, 15, Peetu, 11, ja Nuutti, 8.

Kommentoi »