Kirkkaana paistava loppukevään aurinko sytyttää järvenpääläisen Paula Helanderin puutarhan kevätkukkien värit hehkumaan. Säkenöivimpinä loistavat tulppaanien kookkaat kukkakupit.

– Syksyn sateissa tuntuu aina, että ei millään huvittaisi istuttaa sipulikukkia. Mutta sen jaksaa tehdä vaikka hampaat irvessä, kun muistaa nämä hetket, Paula hehkuttaa.

Viime päivät ovat tosin olleet niin helteisiä, että sipulikukkien kukinta taitaa tänä vuonna humahtaa nopeasti ohi. Paulaa se harmittaa, sillä tulppaanien kukinta-aika on hänelle yksi puutarhavuoden kohokohdista. Ennen niitä matalat krookukset ja idänsinililjat ovat ehtineet jo viritellä valoisia kevättunnelmia.

Tulppaanien kanssa samaan aikaan etupihan reilusti korotetuissa penkeissä kukkivat runsaina myös Paulan keräilemät narsissit ja esikot sekä herkät kevätlinnunherneet ja koiranhampaat, pikarililjat ja hyasintit. Varjoisammalla takapihalla esikot vasta availevat kukkiaan.

Loppukevään päätähtiä ovat Paulan mielestä kuitenkin ehdottomasti tulppaanit. Niiden värien ja muotojen vaihtelu on hänestä yksinkertaisesti voittamaton.

– Jo muutamalla kymmenellä tulppaanin sipulilla saa puutarhaan helposti näyttävyyttä ja väriä ennen kuin perennat ottavat vallan.

Paula ei ole hillittyjen värien ystävä, joten hänen kevätkukkiensa värimaailma on räiskyvä sekoitus limenkeltaista, voikukankeltaista ja vaaleanpunaisen sävyjä hempeän hailakasta tummaan pinkkiin.

– Värit ovat menneet vuosi vuodelta villeimmiksi. Ennen minulla oli hyvinkin tarkka värikoordinaatio ja istutin kasviryhmiä sävy sävyyn. Lempiyhdistelmäni oli suurikukkainen mustanvioletti tulppaani ’Queen of Night’ valkoisten tulppaanien keskellä. Kyllähän silloin oli tyylikästä, mutta pidän silti enemmän tästä luonnonmukaisesta ja vapaasta tyylistä. Nykyään annan myös lastemme Urhon ja Hertan valita osan lajikkeista.

Maata peittävä keltalehtinen suikeroalpi ’Aurea’, pallomaisena kasvava keltalehtinen kultatyräkki sekä happomarjapensaiden ruosteensävyiset lehdet ovat Paulan mielestä sopivan räväkkä tausta helakoille sipulikukille. Vielä toissakeväänä hän ajatteli, ettei tulppaanin kukka voi koskaan olla liian komea.

– Työskentelen puutarhamyymälässä ja olen aina ihmetellyt, jos puutarhasuunnittelijat ovat moittineet jotakin tulppaanilajiketta liian suurikukkaiseksi. Tänä vuonna huomasin, että totta, ainakin darwinhybriditulppaani ’Pink Impression’ on oikeasti liian iso ja kaiken kukkuraksi vähän karsean värinenkin. Sellaisen pitäisi pikkupihan sijasta olla puistossa massaistutuksessa, jota katsellaan kaukaa.

Ensi vuodeksi Paula aikoo hajauttaa mahtitulppaanien hallitsevan rykelmän ja ripotella niiden sipuleita yksitellen sinne tänne etupihan suureen kukkapenkkiin. Hän nostaa muutenkin valtaosan tulppaaneista kukinnan jälkeen pois, kuivattaa sipulit ilmavasti puutarhavajassa ja istuttaa ne takaisin maahan syksyllä. Näin tulppaanit säilyttävät kukintaintonsa tavallista pidempään.

– Tulppaanien jälkeen on laukkojen vuoro loistaa. Loppukesällä pääosassa ovat daaliat. Niiden mukulat on kätevä istuttaa alkukesällä suoraan tulppaaneilta jääneisiin koloihin.

Herkkä kevätlinnunherne on Paulasta ihana, aikainen kukkija. Nätkelmiin kuuluva laji säilyttää siistin kasvutapansa myös myöhemmin kesällä.

Keväisen kukinnan jälkeen valkotäpläimikkä on kaunis ja peittävä varjopaikan matala lehtiperenna. Sen lehdet ovat pisteliään karheat, vaikka ne näyttävät suloisen samettisilta.

Perinneperenna tarhatyräkin kukinta kestää pitkään. Sen kauneus säilyy koko kesän, ja monen mielestä se on oikeastaan kauneimmillaan vasta kesän lopulla punertavassa syysasussaan. Helposti leviävä laji viihtyy auringossa kuivahkossa hiekkamultamaassa.

Pienikokoinen heinä on Paulan lempikasvi, joka nousee aikaisin ja säilyy kauniina syksyyn asti. Se viihtyy puolivarjossa, liian varjoisella kasvupaikalla heleä väri tummuu. Laji ei sovi runsaasti leviävien perennojen lähelle.

Aikainen kevätkukkija kukkii usein toistamiseen hieman pienemmin loppukesällä.

Hyasintit ovat Paulan mielestä meillä turhan vähän käytettyjä puutarhakasveja. Ne tuovat kevääseen loistavia värejä ja huumaavaa kukkaistuoksua. ’Jan Bos’ -lajikkeen näyttävät kukat ovat voimakkaan pinkit.

Koiranhampaalla on kauniiden kukkien lisäksi myös tuuheat ja näyttävät lehdet. Upea kevätperenna katoaa kesän mittaan kokonaan näkyvistä, joten sitä voi hyvin istuttaa aurinkoiselle paikalle hitaasti kasvuun lähtevien perennojen seuraan.