Meidän Talo

Huh, mikä pikaremontti! Mari ja Sami tekivät 30-luvun paritalostaan viikon pintaremontilla todellisen silmäkarkin

Huh, mikä pikaremontti! Mari ja Sami tekivät 30-luvun paritalostaan viikon pintaremontilla todellisen silmäkarkin
Niskaloille jäi kotien vaihtamisen välissä vain viikko aikaa tehdä täydellinen pintaremontti paritalon puolikkaaseen. Tamperelaisperhe ei siis aikaillut saatuaan uuden kotinsa avaimet. Kurkista sisään ja ihastu lopputulokseen!
Julkaistu: 18.10.2021

Niskalan perheellä oli pitkään näppärä kerrostalokolmio Tampereella. Neliöitä oli nelihenkiselle perheelle niukasti, mutta arki sujui hyvin. Pihalla oleilua varten oli hankittu mökki Kuhma­lahdelta vuonna 2014.

– Ajattelimme, että kerrostalo ja mökki on hyvä kombo, mutta sitten aloimme kuitenkin kaivata tilaa ja omaa rauhaa, perheen äiti Mari Niskala kertoo.

Koska isompia kerrostaloasuntoja ei juuri ollut tarjolla, ja perhe halusi pysyä lähellä Maija-esikoisen koulua, katseet kääntyivät Petsamon kaupunginosan omakotitaloihin. Mökin kunnostaminen oli sytyt­tänyt myös haaveen vanhasta talosta.

Marin ja Samin sekä heidän tyttäriensä Maijan ja Ellin koti on paritalon puolikkaassa. Monet taloista olivat ensimmäiset vuosikymmenet hirsipinnalla ja saivat ulkolaudoituksen vasta jatkosodan jälkeen.
Vuonna 1938 rakennettu paritalon puolikas sijaitsee Tampereen Petsamossa. Siinä on hirsirunkoinen alakerta ja lautarakenteinen yläkerta.

Uutta kotia etsittiin aikansa, kunnes joulun alla 2016 löytyi paritalon puolikas 1930-luvulla raken­netusta puutalosta. Kodin ostaminen oli jännitys­näytelmä: talosta tehtiin ehdollinen tarjous ja odotettiin, että vanha koti menee kaupaksi.

– Onneksi silloin näille taloille oli vähän kysyntää. Nyt nämä myydään niin nopeasti, ettei niitä edes päädy julkisille markkinoille asti, Mari päivittelee.

Paritaloasunto oli hieman muodista menneessä asussa. Mari kuuli kävijöiden näytöllä pohdiskelevan, että asunnossa on paljon tekemistä. Mari ja Sami taas laskeskelivat, että talossa on paljon suuria remontteja tehty. Kellarikerros oli kaivettu auki ja syvennetty asuinkäyttöön sopivaksi. Salaojatkin oli tehty. Koko kuisti oli uusittu ja samalla sen alapuolelle oli rakennettu kodin­hoito­huone. Myös yläkerta oli lämpöeristetty ja tiloja laajennettu laipioiden alle. Putket ja sähkötkin oli päivitetty.

Kun talon osto onnistui, kodinvaihdon aikataulu olikin yhtäkkiä tiukka: avainten luovutuksen jälkeen aikaa muuttoon oli vain viikko. Siinä ajassa olisi saatava tehtyä koko asunnon pintaremontti!

Keittiö ennen remonttia.
Keittiön pintaremontissa poistettiin tason päällä ollut kaapisto, jonka jälkeen työtaso maalattiin mustaksi. Kaapistojen ovet ja laatikot saivat ryhdikkäät vetimet.
Keittiön ennen remonttia.
Keittiö remontin jälkeen.

Prioriteettilistalla ykkösenä oli lattioiden maalaus, sillä se olisi helpointa tehdä ennen kalusteiden kantamista sisään. Muuta remonttia tehtäisiin, jos ehdittäisiin.

– Piti laittaa hösseliksi, kun oli joulu ja sukulaiset tulossa, Mari muistelee nauraen.

”Edelliset asukkaat ovat tehneet remontit hyvin ja ottaneet tehokkaasti neliöt käyttöön."

Kaiken kukkuraksi Samilla osui samalle viikolle vielä työpaikan vaihto. Samin muistikuvat tuosta tiiviistä viikosta ovatkin hatarat.

Viikossa saatiin kuin saatiinkin kahden kerroksen lattiat, seinät ja osa katoista maalattua. Keit­tiöstä poistettiin yläkaapit ja puunsävyiset tasot maalattiin mustiksi. Alakaapit modernisoitiin uusilla vetimillä. Lisää särmää keittiö sai seinästä, joka käsiteltiin ensin saneerauslaastilla ja sienellä epätasaiseksi ja maalattiin sen jälkeen mustaksi. Samalla piiloon pääsivät katonrajaan aiemmin töpsötellyt vihreät boordikuvioinnit.

Keittiö on sopiva sekoitus modernia ja rouheaa tyyliä. Vanha puuhella on haluttu säästää, vaikka se on vain koristeena. Valaisimet on hankittu Ikeasta. Numerokyltti on talon varastosta löytynyt kiinteistötunnus, joka pitkään seilattuaan löysi paikkansa keittiön seinältä.
Suurin osa kodin kalusteista on hankittu edelliseen kerrostalokotiin, mutta sattuman kaupalla sinne teetetty kirjahylly sopi tähänkin taloon. Niin ikään ruokapöytä teetettiin edellisen kodin mitoilla ja Vitran Eamesin tuolit hankittiin sen ympärille.

Yläkerran seinillä oli sinisävyisiä 1990-luvun tapetteja.

– Hädissään maalasimme tapetin päälle, mutta ihmeellisesti seinät ovat pysyneet siisteinä, Mari kertoo.

Tiukka aikataulu laittoi oikomaan myös lattian maalaamisessa. Mäntypuisia lakattuja lautalattioita ei hiottu, vaan ne pestiin maalinpesuaineella ja maalattiin tartuntapohjamaalilla ennen varsinaista vaaleanharmaata lattiamaalia. Jälki ei kärsinyt kiireestä, ja maali on pysynyt hyvin lattioissa.

Viikon aikana Mari ja Sami maalasivat alakerran kattopaneelit valkoiseksi.

– Se oli niin työlästä, että kattojen kanssa loppui aika kesken, Mari sanoo.

Myös kaikki muut suunnitellut remontit saatiin tehtyä tehtyä rajallisessa aikataulussa. Niin paljon yläkerran kattopaneelien valkolakattu ilme ei ole kuitenkaan häirinnyt, että Mari ja Sami olisivat muuton jälkeen tarttuneet pensseleihin.

Portaikko ja yläkerran aula ennen remonttia.
Yläkerran aula on kulku­tila­luonteestaan huolimatta laitettu kauniiksi. Seinälle on ripustettu kehyksiin pingotettu Maija Louekarin suunnittelema Mari­mekon Hetkiä-­kangas ja symmetrisesti kehystetyt perhekuvat.
Eteisestä noustaan yläkertaan ja laskeudutaan kellariin. Portaikon seinät odottavat väriä, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. Talon ikkunanpuitteita on maalattu hiljalleen ruskeista valkoisiksi, mikä on tuonut yllättävän paljon lisää valoa.

Asuttuaan talossa jonkin aikaa Niskalat alkoivat katsella kellarin lattiaa muutos mielessä. Aiem­massa saneerauksessa asennettu terrakotan värinen laatta ei miellyttänyt tuoreita asukkaita, joten sen päälle päätettiin laittaa lattiamaali. Valinta ei osunut nappiin.

– Lattiasta tuli kauhea, eikä se kestänyt kulutusta. Silti sitä katseltiin pari vuotta, Mari kertoo.

"Onneksi rappuset olivat sinivihreät, en olisi itse rohjennut valita väriä."

Sami alkoi ottaa selvää lattiavaihtoehdoista ja päätyi siihen, että kellarin lattia saa päälleen mikro­sementtikerroksen. Homma oli yllättävän työläs töiden ohella tehtynä, eritoten kun tavaroita oli jatkuvasti siirreltävä paikasta toiseen tekemisen tieltä. Siksi remonttiin menikin kokonainen kesä.

– Työvaiheita oli paljon, ja kävin 40 neliön alan läpi monta kertaa. Lattiaan tuli kuusi mikrosementtikerrosta hiomisineen ja päälle vielä kolme lakkakerrosta. Se alkoi käydä aika rasittavaksi, Sami muistelee hikistä kesää.

Lopputulos oli suuren vaivan jälkeen pienoinen järkytys.

– Ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen lattiasta tuli vääränsävyinen, beige, selkeän harmaan sijaan. Lattia oli aluksi todella liukas, villasukilla oikea luistinrata. Onneksi se sai oikean sävyn lakkamerkkiä vaihtamalla. Myös pito parani nopeasti käytön myötä, Mari sanoo helpottuneena.

Vanha vihreä kakluuni on edelleen toimintakunnossa. Muuton jälkeisinä pakkastalvina sitä käytettiin lisälämmönlähteenä, maa­lämpö­remontin jälkeen siihen on laitettu tuli lähinnä tunnelman vuoksi.
Eteiseen sijoitettu tarjoilu­vaunu on Clas Ohlsonilta. Marin piti keksiä sille nopeasti tilaa sen jälkeen, kun hän näki sen. Artekin hyllyt ovat Marin äidin vanhat.

Muutakin remonttia on tehty kiireisen remonttiviikon jälkeen. Pari vuotta sitten talon lämmitysjärjestelmäksi vaihdettiin maalämpö. Aiemmin talossa oli yösähköllä lämmitetty 2 500 litran vesi­varaaja.

Viime kesän suurin urakka oli talon ulkomaalaus. Sami aloitti maalaamisen toiveikkaana toukokuussa ja ajatteli saavansa lomailla heinäkuussa. Loma paloi kuitenkin maalaushommiin, ja viimeiset ikkunanpuitteet valmistuivat syksyllä. Lopputulos on kuitenkin upea, heleän pehmeänvihreä talo on oikea silmäkarkki.

Lisäksi pari on maalannut paritalonaapurin kanssa alkuperäisen konesaumakaton ja rakentanut terassin. Se tehtiin siperianlehtikuusesta ja jätettiin tarkoituksella käsittelemättä, jotta laudat harmaantuisivat kauniisti.

Pariskunta on oppinut remonttihommat tekemällä.

– Sami on se, joka ottaa asioista selvää, ja minä opin siinä sivussa. Ja usein vahingosta viisastuneena, esimerkiksi ikkunanpokia maalatessa, tiesin ensimmäisen jälkeen, mitä pitää seuraavassa tehdä mahdollisimman helpolla tavalla, Mari kertoo.

Yläkertaan on saatu lisä­tilaa lappeiden alta. Kan­tavat palkit on jätetty näkyviin. Elli-tyttärelle vapautui koko huone omille leikeille sen jälkeen, kun isosisko muutti omaan huoneeseen kellariin.
Vanhempien makuuhuone on kompakti, mutta rauhallinen. Vinokattoisiin ylä­kerran huoneisiin tulee paljon valoa katto­ikkunoista. Armeijan apu­väline­arkku löytyi aikanaan Marin suosimalta Radiokirppikseltä. Se on toimittanut sohva­pöydän ja yöpöydän virkaa ennen pääsyä päiväpeittopöydäksi.

Sami pitää tehtyjä remontteja lopulta aika pieninä, hänen mielestään mitään isoa ei ole edes tehty. Aiemmin tehdyt ratkaisut saavat parilta kiitosta.

– Edelliset asukkaat ovat tehneet remontit hyvin ja ottaneet tehokkaasti neliöt käyttöön. Keittiön katosta näkyy, että nurkassa on ollut pikkuvessa, siitäkin on saatu kivasti lisätilaa, Mari kiittelee.

Molempien seuraava haaveremonttikohde on kylpy­huone. Mari on malttamattomampi, Samin puolesta remontti saisi vielä vähän odotella. Ja mieluiten remontin saisi tehdä joku muu kuin hän itse; hän lähtisi mieluusti viikoksi kotoa ja palaisi ihailemaan valmista kylpyhuonetta.

Pariskunnan maku menee materiaali- ja sisustusvalinnoissa hyvin yksiin.

– Isommista linjauksista ei tarvitse vääntää, pääsemme nopeasti samoille linjoille. Sami ei sano, että tee, mitä haluat, vaan on kiinnostunut. Joskus hän torppaa liian lennokkaat ajatukset ja hyvä niin, Mari sanoo.

Talo on juuri maalattu hennon vihreäksi. Ulkomaalaus tehtiin öljymaaleilla, jotta talon seinärakenne pysyy hengittävänä, sillä hirsirungon ja ulkolaudoituksen välissä ei ole tuuletusrakoa.
Kommentoi »