Meidän Talo

Kummitustalosta lapsiperheen unelmakodiksi! Aavemainen tunnelma väistyi värien ja lämmön tieltä talovanhuksen jättiremontissa

Kummitustalosta lapsiperheen unelmakodiksi! Aavemainen tunnelma väistyi värien ja lämmön tieltä talovanhuksen jättiremontissa
Turkulaisella puutaloalueella tyhjänä seissyt 1920-luvun talo oli alun perin suorastaan pelottava paikka. Saara ja Lauri Scheinin remontoivat sinne unelmiensa kodin, jossa oma, värikäs maku saa näkyä. Myöskään sukulaisten luo ei ole pitkä matka, sillä talovanhuksesta loihdittiiin paritalo, jonka toisessa osassa asuu Laurin siskon perhe.
Julkaistu: 2.2.2021
Joskus unelmien koti löytyy, kun sitä vähiten odottaa. Vuonna 2015 turkulaiset Saara ja Lauri Scheinin olivat juuri saaneet esikoisensa.
– Emme olleet etsimässä uutta kotia. Elämäntilanne oli kiireinen, opettajapariskunta muistelee.
Laurin sisko perheineen oli kuitenkin lyönyt silmänsä Turun Nummen puutaloalueella sijaitsevaan tyhjillään olevaan taloon.
He alkoivat houkutella Saaraa ja Lauria mukaan yhteiseen remonttiprojektiin. Arviolta 1920-luvulla rakennetussa talossa oli kuusi pientä erillistä hellahuonetta. Kellari mukaan luettuna tilaa oli yhteensä reilut 400 neliötä, joten siitä riittäisi mainiosti kahdelle perheelle.
– Kävimme katsomassa taloa ja päätimme hyvin pian, että lähdemme mukaan. Vanhat talot olivat viehättäneet minua pitkään ja kaipasin remonttiprojektia, Lauri sanoo.
Kaupat tehtiin heinäkuussa 2015.
Saaran ja Laurin kodin remontissa ei tullut vastaan ikäviä yllätyksiä, kuten mätiä seiniä tai lattioita. Silti projekti vei enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Paritalon seinän takana asuu Laurin siskon perhe. Lapset Inari (vas.) ja Varpu tykkäävät leikkiä serkkujensa kanssa. Sulo-koiraa varten piha on hyvin aidattu.
Tältä talossa näytti remonttivaiheessa.
Vanha kaakeliuuni oli ulkopuolelta hyvässä kunnossa, mutta sisäpuoli vaati muurarin tekemiä korjauksia. Nyt uuni toimii, ja perhe pitää siinä toisinaan talvisin tulta tuomassa tunnelmaa. ”Maalämpötalossa sitä ei varsinaisesti lämmitykseen tarvita”, Lauri toteaa.
Oli onni, että tänne ei ollut tehty kylpyhuoneita, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoja.
Ensivisiitillä talossa oli aavemainen tunnelma. Rakennus oli seissyt tyhjillään kymmenkunta vuotta. Se oli ollut ensin perikunnan omistuksessa. Sittemmin sen osti henkilö, jonka oli tarkoitus kunnostaa talo, mutta hän ei ryhtynytkään remonttiin.
Ennen tyhjilleen jäämistä talossa oli ollut vuokralaisia. Heidän jäljiltään huoneet olivat täynnä tavaraa, enimmäkseen suoranaista romua.
– Varsinkin kellari oli aikamoisen pelottava paikka. Rojua oli lattiasta kattoon, vinot ovet eivät pysyneet kiinni ja valoa ei tullut mistään, Saara muistelee.
Taloa ei ollut vuosien saatossa remontoitu juuri lainkaan.
– Oli onni, että tänne ei ollut tehty kylpyhuoneita, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoja. Juokseva vesi oli tullut vain kahteen asuntoon, Lauri sanoo.
Tältä talo näytti ennen remonttia.
Ja tältä sen jälkeen.
Hirsirunkokin oli hyvässä kunnossa, katto suurin piirtein ehjä ja ulkolaudoitus huollettavissa. Ne olivat käytännössä ainoat asiat, joita vanhasta jäi jäljelle.
– Talossa ei ollut esimerkiksi hienoja, leveitä lautalattioita, jotka olisi voinut säilyttää. Sisätiloista purettiin pois kaikki pinnat ja eristeet, Lauri kertoo.
Muutostöitä suunnittelemaan perheet palkkasivat insinööritoimiston. Laurin siskon perhe sai talosta hieman suuremman osan, noin 60 prosenttia. Laurin ja Saaran kodille jäi tilaa 160 neliötä.
Keskikerroksessa huonejako oli kätevä, eikä sitä tarvinnut juuri muuttaa. Vain oviaukkoja suurennettiin jonkin verran. Lisäksi pääsisäänkäynti siirrettiin keskikerroksesta kellariin, jolloin vanha eteinen voitiin purkaa ja keittiö sai siitä lisätilaa.
Maapohjainen kellari kaivettiin syvemmäksi, ja sinne valettiin lattia. Näin kellarikerrokseen saatiin eteinen, kylpyhuone, sauna, kodinhoitohuone, makuuhuone ja vaatehuone.
Saara bongasi keittiön marokkolaishenkisesti kuvioidun vinyylilattian sisustuslehdestä niihin aikoihin, kun he ostivat talon. Kun lattian asennus kaksi vuotta myöhemmin tuli ajankohtaiseksi, ei sitä enää valmistettu. Lopulta lattiaa löytyi ruotsalaiselta tehtaalta vielä juuri sopivan kokoinen pläntti.
Keskikerroksen seinissä on puukuitulevy ja paperitapetit, jotta rakenne säilyy hengittävänä. Olohuoneen peikonlehtitapetti on MissPrintin mallistosta. Valmistaja osoittautui yhdeksi Saaran suosikeista.
Suunnitteluun, rakennusluvan saamiseen ja talon tyhjentämiseen kului vuoden päivät.
– Olimme ajatelleet, että pääsisimme muuttamaan jouluksi 2016, eli puolitoista vuotta talon oston jälkeen, mutta pian kävi selväksi, ettei se suunnitelma toteudu, Saara sanoo.
Lauri on ammatiltaan teknisen työn opettaja ja ollut aiemmin töissä puusepänverstaalla. Hän teki itse kaikki sisätyöt lukuun ottamatta putki- ja sähköasennuksia sekä kellarin lattian kaivuuta ja valua.
– Olen tottunut käyttämään työkaluja, mutta remontointikokemusta minulla ei ollut. Opin timpurin työt siinä tehdessä. Selvittelin paljon perinnerakentamiseen liittyviä asioita kirjoista ja netistä, hän kertoo.
Meillä ei ole valkoista ja turhan steriiliä. Halusimme leikkiä tapeissa väreillä ja kuvioilla.
Muutamat rakennusalalla työskentelevät ystävät neuvoivat ja kävivät välillä auttelemassa.
– Heistä oli paljon apua, Lauri toteaa. Laurin siskon perhe vastasi itse oman puoliskonsa remontista. Tuntui mukavalta, että apua ja henkistä tukea oli tarvittaessa saatavilla seinän takaa.
– Kyllä me paljon toisiamme jeesailtiin, kun jossain työvaiheessa tarvitsi apua, Lauri kertoo.
Talossa oli alun perin kylmä, maapohjainen kellari. Lattia kaivettiin syvemmäksi, eristettiin ja valettiin betonilla.
Kellarissa olevat tilat ovat selvästi kodin moderneimmat, mutta ne eivät silti riitele asunnon muun tyylin kanssa. Lauri kertoo, että eteisen kalanruotolaatoituksen tekeminen vaati paljon pähkäilemistä amatöörilaatoittajalta.
Allaskaappi on tehty antiikkiliikkeestä ostetusta vanhasta lipastosta. Lauri muokkasi laatikoita niin, että putket mahtuvat menemään kaapin sisällä.
Isot työt, kuten maalämmön porauksen ja kellarin lattian valun, perheet teettivät yhtä aikaa. Ajan säästämiseksi myös julkisivun ja katon kunnostukset ulkoistettiin.
Vuoden ajan Lauri kävi remonttityömaalla lähes joka päivä. Samaan aikaan perheeseen syntyi toinen lapsi.
– Olihan se kuormittavaa käydä päivätöissä ja tulla sieltä joka päivä suoraan tänne. Saara oli kahden pienen lapsen kanssa kotona, ja minä tulin aina kotiin vasta illalla, Lauri muistelee.
Puolentoista vuoden aktiivisen remontoinnin jälkeen, lokakuussa 2017, koitti viimein muuttopäivä. Yläkerta ja keskikerros olivat listoituksia ja muita pieniä viimeistelyjä vaille valmiita.
Kellarin remontti sen sijaan oli alkutekijöissään.
– Siellä oli 60 neliötä tilaa betonilattialla ilman seiniä. Sen verran oli vedetty väliaikaisia sähköjä, että pesukone ja kuivausrumpu saatiin yhteen nurkkaan, Saara kertoo.
Nyt meillä on vanha, terve ja hengittävä talo täysin uudella tekniikalla.
Muuton jälkeen perhe veti reilun vuoden happea ennen kellarin remonttiin ryhtymistä.
– Pärjäsimme ihan hyvin, sillä kellarissa ei ollut elintärkeitä tiloja – luikimme vain betonisen eteisen läpi ylempiin kerroksiin. Yläkerrassa on pieni kylpyhuone, joka riitti meille. Nyt, kun kellari on pääosin valmistunut, se tuntuu ylimääräiseltä luksukselta, Saara kuvailee.
Kodin sisustuksessa kantavana ajatuksena on ollut noudattaa vanhaa tyyliä. Keskikerroksessa se näkyy muun muassa lautalattiassa ja puolipaneeleissa sekä värikkäissä tapeteissa.
– Tätä kotia ei ole tehty myytäväksi, joten pintoja ei tarvinnut miettiä siten, että ne miellyttäisivät kaikkien silmää. Meillä ei ole valkoista ja turhan steriiliä, vaan halusimme leikkiä tapeteissa väreillä ja kuvioilla, Saara kertoo.
Yläkerrassa oli aiemmin sahanpurulla eristetyt pienet huoneet. Ne purettiin pois. Seinät eristettiin selluvillalla, katto korkeuden säästämiseksi uretaanilevyllä ja asuntojen väliin rakennettiin palokatkoseinä. Vanhemmat nukkuvat vielä toistaiseksi yläkerrassa, mutta kun kellarikerroksen makuuhuone valmistuu, he muuttavat sinne. Yläkerta jää lasten valtakunnaksi.
Yläkerta oli alun perin avointa tilaa räystäisiin saakka. Lauri ja Saara päättivät kuitenkin rakentaa seinän niin, että huonekorkeus on matalimmillaan noin metrin verran. Tytöille lähes koko lastenhuone on seisomakorkuista tilaa. Keltainen tapetti on MissPrintin.
Aikaa ja rahaa kai tällaisissa projekteissa aina menee enemmän kuin olisi uskonut, pariskunta pohtii.
Heillä remonttibudjettia paisuttivat etenkin ulkoistetut työt, jotka tulivat huomattavasti kalliimmiksi kuin piti. Aikaa taas kului enemmän, koska monet työvaiheet olivat ennakoitua hitaampia.
– Olimme kyllä osanneet ajatella, mitä kaikkea pitää tehdä, mutten ainakaan itse ollut tajunnut, miten aikaa vieviä ja monivaiheisia työt olivat, Saara sanoo.
Remontin lopputulokseen molemmat ovat tyytyväisiä, eivätkä he tekisi mitään valintoja toisin. Oman ajankäyttönsä he sen sijaan suunnittelisivat eri lailla.
– Jos aloittaisin nyt, olisin suosiolla jonkin aikaa pois töistä ja keskittyisin vain remontointiin, Lauri toteaa.
4 kommenttia