Meidän Talo

Pirre ja Marjo kunnostivat talonsa ullakon ja autotallin asuinkäyttöön – ”Tuntuu hyvältä, että pystyimme remontilla jatkamaan talon elämää toiset 50 vuotta”

Pirre ja Marjo kunnostivat talonsa ullakon ja autotallin asuinkäyttöön – ”Tuntuu hyvältä, että pystyimme remontilla jatkamaan talon elämää toiset 50 vuotta”
Riihimäkeläiset Pirre Alakoski ja Marjo Friman ostivat kunnostusta kaipaavan talon, jossa oli kolme makuuhuonetta liian vähän. Ullakko ja autotalli remontoitiin asuinkäyttöön, ja nyt tilaa on sopivasti.

Rapattu 1950-luvun talo vaikutti heti sopivalta. Se oli ensimmäinen, jota Pirre Alakoski ja Marjo Friman kävivät katsomassa. Siinä oli vain yksi makuuhuone – siis kolme vähemmän kuin heidän kolmilapsiseksi kasvamassa ollut perheensä tarvitsi. Siitä huolimatta he jättivät tarjouksen.

– Aika lailla heräteostos tämä oli. Näimme talon mahdollisuudet, Pirre nauraa.

Ullakko oli rakentamatonta tilaa ja kellarissa oli suuri autotalli sekä erilaisia varasto- ja teknisiä tiloja. Niissä riitti neliöitä uusille makuuhuoneille.

Keskikerrosta oli remontoitu 90-luvulla, ja se oli sokkeloinen. Paljon alkuperäisiä elementtejä, kuten ikkunat ja panelointeja, oli kuitenkin tallella.

Avokuistin tilalle rakennettiin pieni veranta, joka toimii tuulikaappina ja kenkien majapaikkana.

Muutostyöt suunnitteli Pirren sisko, arkkitehti Marika Alakoski. Hän piirsi jokaisesta asuinkerroksesta useita eri versioita.

Yhdessä suunnitelmista oli keskellä yläkertaa pyöreä vessa, toisessa keittiöön oli piirretty ovi ja aamupalapatio.

– Monet Marikan ideoimista ratkaisuista olivat kivoja, mutta ne kariutuivat siihen, ettei ole kroisospennonen. Esimerkiksi pyöreiden muotojen rakentaminen olisi tullut moninkertaisesti kalliimmaksi, Marjo sanoo.

He valitsivat linjan: paljon avaraa tilaa eikä turhia väliseiniä.

Pirre kaataa mehua lapsille Marjon nikkaroiman pöydän ääressä. Pöydän kantena on naapurin piharakennuksesta löytynyt vanha ovi, jonka suojana on lasi.
Pirre ja Marjo tykkäävät kierrellä kirpputoreilla, joilta on tarttunut mukaan kauniita vanhoja esineitä, kuten purkkeja ja leipälaatikoita. Keittiön punainen valaisin on Finlaysonin tehtaan vanha lamppu Tampereelta.

Kaikki mahdollinen tehdään itse, Marjo ja Pirre päättivät. Heillä oli jonkin verran kokemusta pintaremonteista, ja Marjo oli pienestä pitäen tykännyt puuhailla puutöiden parissa. Vain putki- ja sähkötöissä he käyttivät ulkopuolisia ammattilaisia.

– Sellaisella ajatuksella tätä on tehty, että ei saa pelätä kokeilla. Aina saa asiat selville, jos jaksaa etsiä ja kysyä. Internet on hyvä työväline, Marjo kuvailee.

Netin oppeja tarvittiin heti ensimmäisessä projektissa, tiilikaton uusimisessa.

– Youtubesta katsottiin, miten se tehdään ja sitten tehtiin, kuvailee Marjo, joka toimi remontissa perheen päätimpurina ja nikkaroi uudet ruoteet katolle.

Tiilien kantamisessa ja levittämisessä Marjo sai avuksi veljensä.

– Aloitimme elokuussa ja hippasen tiukalle meni, sillä ensilumi ehti sataa ennen kuin katto valmistui, Marjo sanoo.

Koska uusi tiilikatto on paljon vanhaa painavampi, kattotuolien paksuus tuplattiin liittämällä vanhojen tuolien kylkeen lisää puumateriaalia.

Eteisaula on avara, ja hormin takaa pilkistää keittiö. Pirre naputteli rappauksen pois hormin päältä taltalla ja vasaralla. Urakkaan meni useampi päivä. Tiilipinta on lakattu spraylakalla, jotta laastit eivät karise tiilien väleistä.
Kaikki vanha, mikä voitiin säilyttää, säilytettiin. Ikkunat kunnostettiin kaverin autotallissa, ja olohuoneen viehättävästi kuvioitu Haltex-katto sai pintaansa uuden maalin. Sitä tosin vaadittiin neljä kerrosta, sillä talossa oli tupakoitu, eivätkä kellertävä väri ja haju muuten peittyneet. Taulun on tehnyt vintagekauppias ja kuvataiteilija Irja Nuru.

Seuraavan talven Pirre ja Marjo rehkivät talolla kaikki mahdolliset illat ja viikonloput. He asuivat toisella paikkakunnalla, ja talo piti saada muuttokuntoon elokuuhun mennessä. Silloin perheen tytöt Siiri ja Sanni aloittaisivat uudessa koulussa.

Ensin työn alle otettiin talon lisäeristys ja yläkerran remontointi asuinkäyttöön. Ylös rakennettiin makuuhuoneet ja kylpyhuone tytöille.

Yläkerrassa oli alun perin vain pyöreät ikkunat molemmissa päädyissä. Ne eivät riittäneet tuomaan tilaan riittävästi valoa. Tarvittiin lisää ikkunapinta-alaa.

Alkuperäiset pyöreät ikkunat poistettiin, mutta koska ne olivat ulospäin tärkeä osa talon arkkitehtuuria, haluttiin pyöreä muoto säilyttää.

Vanhojen ikkunoiden paikalle aukotettiin täyskorkeat ikkunat ja niiden viereen paikat uusille, pyöreille ikkunoille. Ne asetettiin päätyseinille vastakkain, ja nyt yläkerran aulatilaan virtaa valoa molemmista suunnista.

– Näin syntynyt valokäytävä oli Marikan idea, jota emme varmasti itse olisi keksineet, Marjo ja Pirre tuumivat.

Olohuoneen vieressä oleva keskikerroksen makuuhuone on Oton valtakunta. Sänkynä Otolla on vanha puusohva. Tapetti on Pihlgren ja Ritolan Atrain.
Vintillä alun perin ollut raakalautalattia purettiin pois ja purua kannettiin jätesäkeillä pois niin paljon, että lattiavasat tulivat näkyviin. Uusi ponttilautalattia rakennettiin suoraan vasojen päälle. Seinät on eristetty puukuitulevyillä, mutta katossa jouduttiin käyttämään uretaania, jotta huonekorkeus ei madaltunut liikaa. Päätyseinälle vaihdettiin uusi, pyöreä ikkuna. Se siirrettiin pois keskilinjasta, jotta aulatilaan saadaan valoa. Vanha ikkunankarmi halkaistiin, ja puolet siitä on nyt aulan ja Sannin huoneen välisessä seinässä.
Sannin huone on avoin lähes koko lappeen mitalta. Vain aivan matalin osa sängyn takana on suljettu liukuovilla säilytystilaksi.

Ulko-ovelta avautuu näkymä valoisan eteisaulan yli yhdistettyyn keittiöön ja ruokailutilaan, jota erottaa eteisestä vain punaruskea tiilimuuri.

Ennen remonttia keskikerroksessa oli pitkänmallinen eteiskäytävä, jossa oli kuusi oviaukkoa: tuulikaappiin, yläkertaan, alas rappukäytävään, kylpyhuoneeseen, olohuoneeseen ja ruokailutilaan.

– Ovia aukesi joka suuntaan, Marjo kuvailee.

Nykyisen eteisaulan paikalta purettiin pois kylpyhuone ja pieni, pitkulainen keittiö. Myös väliovet ylä- ja alakertaan johtaviin rappusiin saivat lähteä.

Uusi, suurempi keittiö rakennettiin entiseen ruokailutilaan. Kylpyhuone siirrettiin kellariin ja keskikerrokseen rakennettiin pieni vessa.

Kylpyhuone ja sauna pysyivät vanhoilla paikoillaan, mutta ne uusittiin täysin. Muuri on päällystetty luonnonkivilaatalla.

Muuttoauto ajoi pihaan elokuisena päivänä noin vuosi remontin aloittamisen jälkeen. Keittiön kaappeja ei ollut asennettu ja keskikerros oli remonttityömaana. Seinien purkamiset, lisäeristykset ja uudet seinäpinnat oli saatu tehtyä. Perheen kuopus Otto oli muutaman kuukauden ikäinen.

Yläkerta oli kuitenkin valmis. Sinne Pirre petasi perheelle siskonpedin.

– Muuton hetki oli hieno, mutta vähän kauhunsekainen. Ajattelin, että voi hyvänen aika, minkälaisen remontin keskelle tulen pienen vauvan kanssa. Jälkeenpäin ajatellen siinä ei olisi ollut mitään panikoitavaa. Ihan hyvin se meni, Pirre sanoo.

Muutaman viikon lattialla nukkumisen jälkeen keskikerrokseen valmistui makuuhuone vanhemmille ja Otolle ja keittiökin saatiin käyttöön.

Kun talon remontti valmistui, perhe rakensi takapihalle vielä kesäkeittiön, jossa he kokkailevat ja viettävät paljon aikaa. Takaseinän ikkunat on tehty talon päätykolmion vanhoista pyöreistä karmeista.
Vuonna 1959 rakennetussa puurunkoisessa talossa on lämmintä kerrosalaa noin 176 neliötä: olohuone, keittiö, neljä makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, kodinhoitohuone ja sauna.

Vielä oli edessä koko projektin rankin savotta: alakerta. Jotta huonekorkeudesta saatiin riittävä, lattia piti piikata auki.

– Työnsimme kottikärryillä 24 tonnia betonia pois alakerrasta, Marjo kertoo.

Kärräysurakan jälkeen piti vielä kaivaa lapiopelillä tiukkaa savimaata. Huhkimisen jälkeen alakerran huonekorkeudeksi tuli 220 senttiä.

– Meille se riittää, mutta jos olisi kaksimetrinen mies, voisi olla ahtaan oloista, Marjo sanoo.

Autotallin paikalle rakennettiin makuuhuone, wc ja kodinhoitohuone. Vanha puu-öljypannu poistettiin ja lämmitysmuoto vaihdettiin maalämpöön. Puoli vuotta muuton jälkeen alakerta oli valmis.

Talo on loivassa rinteessä, mutta tontti on hyvin pengerretty. Rappuset johtavat suureen puutarhaan. Pirre ja Otto toivottavat vieraat tervetulleiksi.

Remontti ei tuonut mukanaan yllätyksiä, vain muutamia kompromissin paikkoja.

– Halusimme säilyttää alkuperäiset rappuset, mutta yläkerran huonekorkeutta ei saatu niitä ajatellen riittävän isoksi. Nyt rappusten yläpäässä joutuu vähän kumartumaan. Ei se ole elämää haitannut.

Kun perheen tytöt aikanaan muuttavat pois kotoa, eikä makuuhuoneita enää tarvita niin montaa, suunnitelmissa on vielä avartaa keskikerrosta poistamalla keittiön ja makuuhuoneen välinen seinä.

– Tuntuu hyvältä, että pystyimme remontilla jatkamaan talon elämää ja antamaan sille ainakin toiset 50 vuotta lisäaikaa, Pirre sanoo.

Julkaistu: 27.8.2020
2 kommenttia