Meidän Mökki

Aijan ja Juhan mökkiunelma löytyi omenapuiden alla komeilevasta kaunottaresta – aamut kuivanmaan torpassa alkavat idyllisesti mutteripannukahvilla

Aijan ja Juhan mökkiunelma löytyi omenapuiden alla komeilevasta kaunottaresta – aamut kuivanmaan torpassa alkavat idyllisesti mutteripannukahvilla
Omenapuut pienen, punaisen torpan pihapiirissä lumosivat aikoinaan Aija ja Juha Kervisen, joilla oli kiikarissa aivan toisenlainen mökki. Paikka tuntui niin omalta, että sen tontille nousi myös perheen omakotitalo.
Julkaistu: 6.8.2021

Valkoinen portti on raollaan odottamassa vieraita omenapuutarhaan. On alkukesän huumaavan tuoksuinen päivä, ja omenankukkien valkoiset terä lehdet leijailevat ilmassa. Omenapuu valloitti Aijan ensi silmäyksellä 14. syyskuuta vuonna 1999. Silloin se pursuili kukkien sijaan punaposkisia omenoita.

– Juuri tähän omenapuun alle tullessani ihastuin tähän torppaan ja sen pihapiiriin. Silmänräpäyksessä kuvittelin paikalle pitkän pöydän ja ystävät sen ympärille, Aija muistelee ja maalaa samalla näkymää kädellään.

Torpan pihassa oli valmiina kaksi omenapuuta. Kuusiaita, juhannusruusut, syreenit ja terijoensalavat ovat nekin edellisten mökkeilijöiden istuttamia.
Juha ja Aija nauttivat raparperiherkuista.

Aija ja Juha etsivät lehti-ilmoituksen perusteella järvenrantamökkiä. Sellaista paikkaa he eivät löytäneet, mutta silmät kiinnittyivät ilmoitukseen kuivanmaan mökistä. Aikomus oli ensin vain vilkaista, mutta tunne oman paikan löytymisestä voimistui entisestään heidän astuttuaan puutarhasta sisätiloihin.

– Vakaa tarkoituksemme oli ostaa mökki järvinäkymällä. Toisin päättyi mökkimetsästys. Teimme tarjouksen tästä paikasta heti, ja näin meistä tuli torpan omistajat. Joskaan itse en nähnyt sitä Aijan kuvittelemaa pitkää pöytää omenapuun alla, Juha kertoo.

Pieni, alkujaan 30 neliön mökki on rakennettu vuonna 1926. Silloin neliöihin mahtui asumaan Helmi Josefiinan ja Aarne Severin kuusihenkinen perhe. Matkan varrella mökkiä on laajennettu 15 neliön verran. Laajennusosa on nykyisen oleskelutilan koko. Torpan ympärillä on 700 neliön tontti, joka on lohkaistu ympäröivästä peltomaasta.

– Joskus sitä miettii, miten tänne on mahtunut asumaan suuri perhe. Vielä nytkään tämä torppa ei ole mikään tilaihme, Aija sanoo.

Martha on valkoisen ja ruskean sekoitus.
Oman puutarhan antimet paistetaan piirakoiksi tai tehdään hilloksi ja mehuksi. Satoa saadaan marjoista, omenista ja raparperista.
Vanha höyläpenkki palvelee kesät puutarhassa. Aija ruukuttaa taimet sen päällä.

Omenapuiden alla komeilevaa kaunotarta on remontoitu paljon parinkymmenen vuoden aikana. Lattian alta on kaivettu maata pois yli puoli metriä ilmanvaihdon parantamiseksi. Samalla keittiön ja oleskelutilan väliltä sai lähteä seinä. Uusi lautalattia ja keittiön kaapistot tulivat remontin myötä. Viimeisin suuri kunnostus oli katon uusiminen.

– Laajennus oli tehty jo ennen meidän tänne tuloa. Isoja remontteja jäi silti meillekin vielä tehtäviksi. Tapetoinnit ja maalaukset ovat varmaan sitä pientä pintaremonttia, Aija kertoo ja vilkaisee Juhaa kysyvästi.

– Itse torpan kunnostuksen lisäksi piha on käynyt läpi muutoksen. Sinne rakensin pergolan ja terassin. Lapiohommiin olemme päässeet sora-alueita rakentaessamme, Juha kertoo.

Aija pitää iloisen värikkäästä mökkitunnelmasta. Juuri siksi seinille on valittu tapetiksi Duron Gästgivars. Räsymatot johtavat torpan huoneesta toiseen. Aija on teettänyt ne Kangasalan käsityökeskuksessa.
Hauskat kirjaillut tyynyt ovat Juhan äidin tekemät. Toinen kirjonta kertoo mökin maakunnasta ja toinen Juhan lapsuuden maakunnasta.
Uuni oli torpassa jo ostohetkellä. Lattiaremontin yhteydessä siitä rapsittiin antiikkilaastipinta pois. Vanha seinäkello on jo väsynyt kulkemaan. Kirpputoriostos saa levätä mökkiseinän koristeena.

Mökkimatka ei ole pitkä, sillä tontin toisessa päässä on perheen omakotitalo. Se on rakennettu vasta vuosia torpan hankkimisen jälkeen. Kun mahdollisuus rakentamiseen tuli, oli päätös helppo. Peltonäkymä, lenkkeilymaastot, maalaismiljöö ja apajina toimivat metsät ovat vieneet mökkiläisten sydämen.

– On kätevää asua näin lähellä mökkiä. Mökkivieraat voi majoittaa kodin tiloihin, sillä siihen ei torpassa tila riittäisi. Pyykitkin saa helposti pestyä kotikoneessa ja kuljetettua puhtaina tänne, Aija kertoo.

– Tähän maisemaan oli helppo kuvitella talokin. Pelloilla juoksee pupuja ja valkohäntäpeuroja. Metsästäjät kertovat myös susien ja ilvesten liikkeistä lähimetsissä, Juha lisää.

Nojatuolit tarjoavat levähdyspaikan mökkipuuhailijoille.
Vanhat kahvikupit, värikkäät emalimukit ja nostalgiset purkit saavat olla esillä.
Seinän ikonikokoelma on kerätty vuosien varrella. Osa ikoneista on tuotu ulkomailta. Kukkopillit sopivat mökin iloisen värikkääseen maailmaan.

Kahvinkeitintä ja mikroa perhe käyttää vain ollessaan kotona. Mökillä aamu alkaa mutteripannukahvilla, joka nautitaan kiireettä puutarhassa istuskellen. Yön jälkeen ilma tuoksuu raikkaalta, ja varpaat on ihana upottaa aamukasteiseen nurmeen. Hiljaisuus katkeaa vain lintujen aamukonsertin ajaksi.

Välillä mökkiaamuissa on mukana myös odotettuja vieraita. Lapsenlapsi Kosmon kanssa on hauskaa retkeillä ja valokuvata. Sekä Aija että Kosmo viihtyvät kuvaajina.

Vanhojen valokuvien kollaasia on mukava tutkia.

– Aamukuvissa on aina taikaa. Usvan paetessa pelloilta on näkymä upein. Hyvällä tuurilla voi kuvaan saada peurankin – tosin useammin se on kyllä Iita tai Martha, Aija paljastaa.

Iita ja Martha ovat tryffelikoiria ja hääräävät mökkivahteina. Koko piha-alue on aidattu. Sen sisällä saa koirakaksikko touhuta mielin määrin. Kaikki ohikulkijat on haukuttava aina.

Kuvakollaasi vangitsee katseen makuuhuoneen päätyseinällä. Kuvissa on sekä Aijan että Juhan sukulaisia. Marimekon Rosarium-kuosiset lakanat takaavat kesäiset unet.
Eteisen seinän taulut on tehty itse. Lukot ja avaimet tauluihin ovat löytyneet torpasta.

Pihavahdeilla on myös toinen tehtävä: etsiä aarteita maan alta. Tryffelikoira eli italialainen lagotto romagnolo -rotu on taitava tryffeleiden paikallistaja. Tryffelisieniä kaksikko löytää niin metsästä kuin mökkipihastakin. Koirille tehtävä on leikki ja mitä parhain sellainen.

– Italiassa tryffeleitä etsitään yölläkin, jotta parhaat paikat eivät paljastu muille. Täällä torpan pihassa saalistaminen ei ole ihan yhtä jännittävää puuhaa tai ainakaan se ei tapahdu yöllä, Aija kertoo.

– Iita ja Martha merkkaavat aarrepaikan nuuhkimalla ja kuopimalla. Tryffelit kasvavat kymmenienkin senttien syvyydessä, ja isännällä on hyvä olla lapio lenkilläkin mukana, naurahtaa tryffeleiden kaivuapu.

Mökillä kahvit keitetään mutteripannulla ja nautitaan kiireettä.

Paitsi tryffeliherkkuja nautitaan puutarhassa myös alkukesästä raparperipiirakkaa ja loppukesästä omenapiirasta. Mehut keitetään ulkona liedellä, jonka uunissa paistuu kätevästi samalla kaalilaatikko.

Ruskea lagotto on Iita.

Pöytä katetaan pergolaan, jossa on mukava viipyä ystävien kanssa myöhäiseen iltaan. Tarjolla on minttuteetä, jonka lehdet mökkiemäntä on itse kuivannut. Tryffelivoilla maustettu risotto ja hyvä viini kruunaavat puutarhajuhlan hetket, jotka päättyvät vasta auringon laskiessa peltomaiseman taakse.

– Yleensä ilta päättyy ystävien kanssa korttipeliin. Siitä, kuka on voittaja, ei kannata edes kisata. Peli on kuitenkin aina ristiseiska, Juha vitsailee.

– Mökkiunelmamme on täällä kuivanmaan mökillä ja sen puutarhassa. Rantaan me pääsemme halutessamme. Nostamme vain airot olalle ja kävelemme veneelle pellon reunaa pitkin. Haave toteutui juuri oikealla tavalla, Aija tuumaa tyytyväisenä.

Kommentoi »