Kotivinkki

Nukketalon äiti – Tiia-Marian käsissä syntyy hätkähdyttävän aidon näköisiä vauvanukkeja


Kroonista vauvakuumetta poteva Tiia-Maria Luoma hurahti oikeaa pienokaista muistuttavien nukkejen tekemiseen. Nyt nukketaiteilijan koti on täynnä vauvoja, ja lisäksi pieniä sielunhoitajia on valmistunut muun muassa ensikoteihin, kovia kokeneille vanhuksille sekä oman lapsensa menettäneille.
Kuvat Tuukka Kiviranta

Eteisessä uinuu pienokainen vauvanvaunuissa. Talon nuorisoa tömähtää sisälle, mutta vaunuista ei kuulu pihahdustakaan. Olohuoneen lattialla nuokkuu pörröpäinen poikavauva turvaistuimessa. Tuvassa kaksoset näkevät unia kehdossaan.

Tiia-Maria Luoman, 57, ja hänen miehensä Veli-Matti Luoman, 60, kotona on lähes aina ollut vauva.

Kun Tiia-Marian nuoruudenliitosta syntyneet kolme tytärtä kasvoivat, hän ryhtyi sijaisvanhemmaksi. Siitä on melkein kolmekymmentä vuotta. Veli-Matista tuli vaimonsa työpari vajaat kymmenen vuotta sitten.

Tiia-Marian ja Veli-Matin luona on ehtinyt asua 15 sijoitettua lasta, joista suurin osa on tullut heille vauvoina. Nyt katraassa on kuusi lasta.

Kuopus on kuitenkin kymmenvuotias. Vaunuissa, turvaistuimessa ja kehdossa lepäävät vauvat eivät ole oikeita. Ne ovat hätkähdyttävän aidon näköisiä nukkeja, jotka Tiia-Maria on itse tehnyt.

Käsityöharrastajan nukkeleikit

Mitä ihmettä tämä on? Tiia-Maria hämmästeli kolmetoista vuotta sitten. Hän surffaili lastenvaatesivuilla ja törmäsi nukkemainokseen.

– Luulin eksyneeni omituisille lapsikauppaa harjoittaville sivuille. Sitten ymmärsin, että kyse on aidonnäköisistä nukeista.

Tiia-Maria rakentaa mieluiten nukkuvia nukkeja. Ne näyttävät aidommilta kuin ne, joiden silmät ovat auki, eikä Tiia-Maria tiedä kauniimpaa näkyä kuin uinuva pienokainen.
Tuttavat tuovat tuttituliaisia Tiia-Marian ja Vellun tuttitehtaaseen.

Innostus kohosi nopeasti. Tiia-Maria kertoo aina poteneensa kroonista vauvakuumetta. Hän työskenteli ennen täyspäiväiseksi sijaisäidiksi ryhtymistään lastenhoitajana vastasyntyneiden teho-osastolla.

– En ollut uskoa, että sivuston ihanat vauvat olivat oikeasti nukkeja. Jo lapsuudessa rakastin nukkeleikkejä, ja livistin välillä niiden pariin vielä teini-iässäkin, kun pojat jo alkoivat pyöriä nurkissa. Olen käsityöihminen ja innostuin valtavasti, kun minulle selvisi, että nukkeja voi tehdä itse.

Hän tilasi netistä tarvikkeet ja alkoi harjoitella. Esikoisnukke Emmiliina on tallessa, eikä Tiia-Maria halua luopua siitä, vaikkei tohdikaan näyttää sitä kenellekään – niin kömpelöltä se hänen mielestään nykyään näyttää. Syntyessään se oli hänestä uskomattoman ihana.

– Tuntui, että olin tehnyt ihmeen!

Sittemmin taidot ovat karttuneet. Tiia-Marian käsissä on vuosien saatossa syntynyt yli 200 nukkea, ja hän on alkanut valmistaa niitä myös myyntiin.

Kodin perällä oleva huone on vauvala, Tiia-Marian valtakunta. Siellä hän kokoaa nuket ulkomailta tilaamistaan irto-osista. Pieniä päitä, kippuravarpaita, nöpöneniä, vaippoja ja vauvan hiusharjoja notkuu hyllyillä.

Tiia-Maria maalaa ihoon punan, istuttaa hiukset ja ripset yksi karva kerrallaan, liimaa silmiksi kristallilasihelmet ja piirtää pieniin kynsiin puolikuut.

Kangasvartalon sisään eri kohtiin hän ompelee kuulapussit painottamaan nuken vartaloa niin, että se retkahtaa olkaa vasten kuin oikea vauva. Nuken päätä pitää tukea, sen raajat eivät sojota luonnottomasti ja posken untuvanukka näyttää silkinpehmeältä.

Hiukset ovat alpakkaa, mohairia tai aitoa karheaa hiusta.

– Yksityiskohdat ovat tärkeitä. Tarkoituksenani ei ole tehdä virheettömän silkkikasvoisia mallinukkeja. Maalaan kasvoille kynnen raapaisuja ja haikaranpuremia, liimaan poskiin ryyneistä röpelöä, Tiia-Maria kertoo.

Vastasyntyneet kolmoskeskoset ovat Tiia-Marian taidonnäytteistä tuoreimpia. ”On olemassa nukkeaihioita taaperoikäisistäkin, mutta minä teen mieluiten näitä ihan pieniä”, synnytyssairaalan keskososastolla kätilönä työskennellyt Tiia-Maria kertoo.

Nuket ovat osa sisustusta

Pihaan ajaa koulutaksi, alakerrasta kuuluu kinastelua ja jo omilleen muuttanut nuori pyörähtää lapsuudenkodissaan. Sitten lapset istuvat päivälliselle pöydän ääreen.

Illalla Tiia-Maria kuulustelee läksyjä ja selvittelee sisarusriitoja. Lapset kokoontuvat yhteiseen pelihuoneeseen tai leikkivät pihapiirissä.

Kun kenelläkään ei ole enää nälkä tai jano, saattaa Tiia-Maria hipsiä vauvalaansa. Tekisi mieli nuuhkaista nukkaista päälakea.

– On rentouttavaa uppoutua tekemiseen ja unohtaa kaikki muu. Ajattelen vain käsissäni muotoutuvaa vauvaa ja ihmistä, joka sitä odottaa.

Luomistyön ihanin vaihe on, kun valmiin nuken saa nostaa syliin ja ihastella sitä hetken. Nuket ovat kodissa osa sisustusta. Nukkuva pienokainen on katseenvangitsija, jonka harva ohittaa.

– Tärkeitä nämä minulle ovat, mutta en minä niillä leiki. Haaveilen nukkelasta, jonka voisin perustaa pihapiirin aittaan ja johon esimerkiksi opiskelijaryhmät voisivat tulla tutustumaan. Rakentaisin nukeille erilaisia miljöitä ja rooleja.

Lapset ovat tottuneita äidin harrastukseen, eivätkä ole siitä kovin kiinnostuneita. Yksi tytöistä saattaa istua vauvalassa Tiia-Marian seurana ja punnita apukätilönä nuken, kun se on valmis, eli syntyy.

Veli-Matti suhtautuu vaimonsa harrastukseen hyväntahtoisesti hymähdellen. Se mikä tuloina tulee, menoina menee, sillä nukkeaihiot ovat kalliita, eikä Tiia-Marialle kelpaa kuin paras.

Veli-Matin vastuualue vaimonsa harrastuksessa ovat tutit. Hän kovertaa tuttiosan irti, poraa tutin runkoon pienen reiän magneetille ja peittää reiän huolellisesti muovilapulla. Tiia-Maria piilottaa toisen magneetin nuken pään sisään. Tutti suikahtaa suuhun kuin vauva imaisisi sen.

Nukkeaihiot ovat kehittyneet paljon Tiia-Marian harrastuksen aloittamisen ajoista. ”Ennen värit poltettiin kiinni uunissa. Pienet vartalonosat uunipellillä olivat aika hurja näky!”
Tiia-Marian töitä voi bongata myös mainoksista, tv-sarjoista ja elokuvista.
Tyyne-koira on tottunut vauvoihin ja nukkevauvoihin, mutta pitää perheen lellivauvan osan itseoikeutetusti itsellään.

Pieniä sielunhoitajia

Nukkeja tilataan Tiia-Marialta ihasteltaviksi, sylissä pidettäviksi pieniksi sielunhoitajiksi.

– Moni lapseton tai lapsensa menettänyt on saanut lohtua aidon näköisen vauvanuken hoivaamisesta.

Erityisesti Tiia-Mariaa ilahdutti downin piirteet omaavan vauvanuken teko downtytölle.

– Joskus haluan vielä tehdä huulihalkioisen, mutta idea on vasta kehittelyasteella.

Moni Tiia-Marian luomuksista on ostettu opetuskäyttöön. Sosiaalialan opiskelijat pääsevät harjoittelemaan oikeita otteita ja vauvan anatomiaa. Ensikodeissa epävarmat vanhemmat saavat tuntumaa vauvan hoitoon ja alkavat kuin huomaamattaan leperrellä. Tiia-Marian töitä voi bongata myös mainoksista, tv-sarjoista ja elokuvista.

Tiia-Marialle tärkein yksittäinen nuken sijoituspaikka on haifalainen hoitokoti Israelissa, jossa keskitysleirin kauhut kokeneet vanhukset viettävät viimeisiä vuosiaan. Huoneesta toiseen kiertävistä pienokaisista on pitänyt tehdä tarkka vuorolista, niin tärkeiksi ne ovat tulleet.

– Puristaessaan nuken rinnalleen he varmasti hoivaavat ennen kaikkea itseään.

Aitous hämmästyttää

Veli-Matti on hakenut päivän postin. Pienessä paketissa on hurmaava vauvan mekko. Tiia-Maria seuraa nettikirpputorisivuja ja penkoo lastenvaateliikkeiden alelaarit. Nuket lähtevät ostajille, eli adoptoijille, aina kauniisti puettuina ja toisinaan kirpputorilta ostettuun turvaistuimeen aseteltuina.

Nukke valmistuu nopeimmillaan päivässä, mutta mieluiten Tiia-Maria uppoutuu puuhaan ja voi viipyä yhden kanssa ”synnärillä” viikon verran. Erityisen harrasta työtä hän tekee tietäessään valmiin yksilön päätyvän surutaloon. Tyhjään syliin tarvitaan täydellinen, juuri toiveiden mukainen pikkuinen.

Nukkeja on usein luultu oikeiksi vauvoiksi. Kerran Tiia-Marian luomuksia oli esiteltävänä kauppakeskuksessa käsityöliikkeen edustalla. Ohikulkijat luulivat, että siihen on perustettu pop up -lapsiparkki vanhempien shoppailun ajaksi.

Perheen kotiin tullessaan monet vieraat alkavat kuiskia, sillä he luulevat muuten herättävänsä vauvan.
Tiia-Maria kirjoittaa jokaisesta myymästään nukesta adoptiotodistuksen, johon merkitsee koon, syntymäajan ja ostajan valitseman nimen. ”Nimen saa jokainen ostaja päättää itse, enkä koskaan kerro sitä somessa, joihin tekemäni nuket kuvaan."

Perheen kotiin tullessaan monet vieraat alkavat kuiskia, sillä he luulevat muuten herättävänsä vauvan. Totuus ei selviä välttämättä vielä silloinkaan, kun pienokaisen saa syliinsä, niin aidolta se tuntuu.

Jos Tiia-Maria kesäkuumalla poikkeaa nukkejen esittelymatkalla kaupassa, hän peittää turvaistuimet viltillä, ettei kukaan riko takaikkunoita ja soita poliisille autoon läkähtymään jätetyistä vauvoista.

Monelle ostajalle nukke on enemmän kuin nukke, eivätkä kaikki suinkaan ymmärrä sitä. Ulkopuolisilta Tiia-Maria on kuullut usein supatteluja sairaista, nukkeja oikeina pitävistä ihmisistä ja pelottavista, kuolleen vauvan näköisistä nukeista.

Hän tietää joidenkin ostajien hankkineen vaunut ja jopa sisustaneen nukelleen huoneen, mutta pitää tätä harmittomana huvina.

– Rakkaus ja huolenpito eivät ole koskaan vahingoittaneet ketään.

Tiia-Maria Luoma on aina haaveillut isosta perheestä. Nyt perhe on elanto, ja elämäntapa on periytynyt myös eteenpäin. Kolmesta tyttärestä kaksi on sijaisäitejä. Puoliso Veli-Matti Luoma on ollut Tiia-Marian työpari vajaat kymmenen vuotta.
Julkaistu: 5.9.2019