Kirppisharrastukseni alkoi... jo varhaislapsuudessa. Kun muiden perheissä luettiin Hesaria, meillä luettiin Keltaista Pörssiä. Vanhempani ja isovanhempani ovat keräilyhenkisiä, ja muistan edelleen, kun olin kolmevuotias ja haimme Vallilasta käytetyn ­rottinkisen baariryhmän kotiin.

Etsin kirppiksiltä... vintage- ja second hand -lahjoja läheisille ihmisille. Pyrin ostamaan kirppiksilläkin vain tarpeeseen. Moneen vanhaan tavaraan löytyy kirpparilta varaosia, kuten sähkövatkaimen vispilät.

Olen hankkinut liian monta... epäkäytännöllistä juomalasia. Rankaisen itseäni päivittäin näistä löydöistä, sillä vanhat lasit eivät usein ole konepestäviä tai pinottavia. Mutta ovathan ne upeita!

Muistan aina, kun... löysin tanskalaisen Vipp-­poljinroskiksen. Ne maksavat satoja euroja kappale. Remontoimme vanhaa tehdasta kodiksi, ja halusin hankkia sellaiset kaikkiin vessoihin, mutta niitä oli vaikea löytää vintagena. Ajoin Kyläsaaren kierrätyskeskuksen ohi, ja vaikka ei olisi huvittanut, menin kuitenkin sisään. Ja siellä roskis oli vain 20 eurolla. Nappasin sen syliini, maksoin ja juoksin autoon, sillä ajattelin, että hinnan oli pakko olla erehdys.

Harmittaa, että ostamatta jäi... pinkki Kukkapuron Remmi-sohva Mjukilta. Se oli uniikki vanha yksilö, ja pinkki on lempivärini, mutta sille ei ollut kotonani paikkaa.

Minulla on hyvä vainu... tunnistaa tulevat hitit. Esimerkiksi Ruska-sarjaa minulla oli jo kauan ennen kuin valtavirta ymmärsi taas niiden kauneuden. En elä trendien mukaan, mutta kotini sattuu juuri nyt näyttämään trendikkäältä, koska pidän kierrätyshenkisistä asioista, jotka ovat nyt pinnalla.