Pikkuruinen kaunotar, vuonna 1902 rakennettu puutalo, herätti Nina Wiklundissa lämpimiä tunteita. Oli selvää, että remontista tulisi mittava, mutta rakkaus suloiseen taloon antoi rohkeutta ottaa ratkaiseva askel.
Lilla Ljuvassa on kaksi huonetta, keittiö ja lasiveranta. Neliöitä on 92. Nina asuu siellä Muru-kissansa kanssa.
Kuisti on Ninan toinen olohuone, jossa hän nauttii usein aamukahvinsa. Puusohvaa on tuunattu vanhan kasvikirjan sivuilla.
Perhoset ovat Ninan juttu. Niitä voi bongata eri puolilta kotia. Nämä on leikattu kirjansivuista.
"Talo oli ehtinyt seistä hylättynä lähes kymmenen vuotta. Sen nähdessäni taisin rakastua heti. Se näytti niin pieneltä, suloiselta ja yksinäiseltä. Olin vihdoinkin löytänyt budjettiini sopivan talon. Tosin siitä puuttuivat kaikki mukavuudet.
Nenäni ja ystävieni avulla totesimme, että talon perusrakenteet ovat riittävän hyvässä kunnossa. Kaupat lyötiin lukkoon."
Ulkomailla vietetyt vuodet ovat aistittavissa keittiön runsaassa tunnelmassa. Tuolit ovat perittyjä, ja muutama on peräisin kirpputorilta. Valaisimen Ninan äiti osti aikoinaan antiikkiliikkeestä. Pöytäliina on tukholmalaiselta kirpparilta.
Talon emäntä timpuroi itse hauskan kulmakomeron, jonka kruununa on roskiksesta löytynyt puukoriste. Ovessa on kirpparilta hankittu, Vanhaa Porvoota kuvaava Voitto Vikasen grafiikkatyö.
Jykevät kattoparrut ja paljaaksi jätetty hirsiseinän osa ovat alkuperäiset. Koukuissa roikkuu vanhoja kahvikuppeja. Pyöreät matot on ostettu paikallisesta Krinti-liikkeestä.
Kynttelikkö tuli postissa jalkapuolena. Viestissä luki: Keksit varmaan, mitä tälle voisi tehdä. Nina valoi uuden jalan. Seinällä on Tarja Juusontyttären tekemä matkaikoni.
"Siellä minä sitten istuin, skumppapullon kanssa keittiössä. Seinistä huokui kymmenen vuoden kylmyys ja katossa oli reikä. Hetken kävi kyllä mielessä, että mitähän kauheaa nyt tuli tehtyä.
Edellinen omistaja oli aloittanut remontin, mutta työtä oli vielä paljon. Koska katto oli vuotanut, kaikki sisäpinnat piti varmuuden vuoksi avata. Vain makuu- ja olohuoneen lattiat saivat jäädä alkuperäisiksi. Taloon vedettiin sähköt, vesi ja viemäri. Veranta ja kylpyhuone rakennettiin täysin uudestaan.
Remontointi oli minulle entuudestaan tuttua, mutta ei tässä mittakaavassa. Ilokseni löysin ammattilaisia, jotka neuvoivat ja rohkaisivat. Tein itse niin paljon kuin pystyin. Kun on nöyrä ja kuunteleva asenne, voi oppia vaikka mitä!"
Iloisia pannulappuja voi käyttää koristeenakin – yhteen ommeltuina. Nina kuuntelee putkiradiota päivittäin. Ruosteisen myrskylyhdyn sisällä loistaa valosarja.
Kollaasissa on kuvia, jotka ovat jotenkin koskettaneet Ninaa. Osa mustavalkoisista kuvista on löytynyt roskiksesta, täällä niille on annettu uusi mahdollisuus. Palvelustodistus on Vieno-mummon, joka on Ninan elämän rakkain ihminen. Vihreä tuoli on pelastettu roskalavalta. Kaappi on nettikirpparilta.
Nina tuunasi kaverilta saadun hyllyn omannäköisekseen. Esillä on sekalainen kokoelma aarteita.
Nina piilotti ruman sähkökeskuksen kauniiseen kaappiin, jonka hän teki vanhasta ikkunasta. Ovessa on pitsiverho.
Talosta löytynyttä, hieman vääntynyttä 70-luvun ovea ei tunnista entiseksi Ninan tuunattua sitä EriKeeperillä, vanhoilla kirjansivuilla ja kasalla kiiltokuvia.
Vanhoihin kehyksiin on kauniiden tapettien päälle kiinnitetty hyvän mielen tekstejä. Koiranpäät on tehnyt Kaisa Korpela. Rautalankateksti on lahja.
"Elämä remontin keskellä oli haastavaa. Aluksi asuin keittiössä ja kävin läheisellä tanssiopistolla suihkussa ja wc:ssä.
Olen kirppari-ihminen ja roskalavarotta. Ihanin roskislöytöni on messinkinen enkelikello, joka oli kääritty silkkipaperiin ja oli vielä alkuperäisessä pakkauksessaan. Se herättää lämpimiä lapsuusmuistoja, ja otan sen esille aina jouluksi."
Mr Perswallin tapetti on kuin jättimäinen kiiltokuva. Nina voitti sen blogiarvonnassa. Matto on Ruotsista.
Nina paikkasi 1800-luvun mallinuken kirpparilta ostetulla kirjontatyöllä.
Oven päällä on kokoelma vanhoja kirjevaakoja. Villa Ljuvan oma lohtuenkeli Roosa on nukketaiteilija Iida Vanttajan tekemä. "Huolestun usein maailman tilasta, sodista ja epäoikeudenmukaisuudesta. Roosa kantaa osan huolistani”, Nina sanoo.
Pelkistetty lipasto muuttui kiinnostavaksi, kun Nina kiinnitti sen pintaan vanhan muotikatalogin sivuja. Pinta on suojattu vedellä laimennetulla Erikeeperillä.
"Sisustajana olen impulsiivinen. Tykkään tavaroista. Jo lapsuudenkodissani oli tyylien sekamelska. Äiti oli ahkera kirppiskävijä, isä oli taitava korjaamaan ja kunnostamaan. Olen asunut Ranskassa, Englannissa ja Ruotsissa. Vuodet ulkomailla ovat totta kai vaikuttaneet ajattelutapaani ja sisustusmakuuni. Vanhemmillani oli aiemmin talo Ranskassa, ja sain sieltä aina silloin tällöin kotiin ihania markkinalöytöjä."
Näyttelijänä Ninaa kiehtovat lavasteiden kaltaiset tunnelmat ja asetelmat. Gramofonin torvi löytyi vuosia sitten Lontoon kadulta, ja näyttävä 1800-luvun peili on tuotu Ranskasta. Matto on kirpparin ilmaiskorista, sitä oltiin jo kippaamassa kenellekään kelpaamattomana roskiin. Pesulan jäljiltä siitä kuoriutui kaunotar. Katso lisää kuvia Ninan Instagram-sivulta: @ninitchi.
Remontista on yhä muistona kissantassujen jälkiä makuuhuoneessa. Muru-kissa keplotteli itsensä sisään, kun lattia oli juuri maalattu. Nina ompeli tilkkutäkin vanhoista miesten paidoista ja erinäisistä kangaspaloista. Kaappi on antiikkiliikkeestä.
Nina on kerännyt matkalaukut vuosien varrella kirppareilta ja huutokaupoista. Niissä säilytetään monenmoista sälää. Lampetti on berliiniläiseltä kirpparilta, se on vain sähköistetty uudelleen.
Kodin tyyliin sopiva muistitaulu on tehty kauniista tarjottimesta ja napeista, joiden taakse on liimattu magneetit.
Sievä mekko on Vieno-mummon vintiltä ja edelleen käytössä. Seinäpinta on luotu tapettipaloista.
Raikkaan valkoinen kylpyhuone on rakennettu taloon tehtyyn pieneen laajennusosaan. Puutarhasta löytynyt pesuallas on upotettu vintiltä löytyneeseen laatikostoon. Pelastusrengas on ravintolan vanhaa rekvisiittaa 1990-luvulta. Nina sai sen lahjaksi omistajalta.
Nina kutsuu pihaansa Pikku-Göteborgiksi ihastuttuaan Ruotsin-matkallaan kaupungin mukulakivipihoihin.
Ninan vintagevinkit
- Tärkeät yksityiskohdat. Lisäilen kauniita numerokylttejä tuoleihin ja laatikoihin sekä kirjansivuja puupintojen päälle. Erityisesti rakastan vanhoja valokuvia.
- Oman maun mukaan. Omassa talossa saa toimia itselleen sopivalla tavalla. Vaikka talo on vanha, sähköt voi vetää piiloon, jos se on käytännöllistä ja taloudellista. Toisten mielipiteitä ei pidä uskoa orjallisesti.
- Kaunis arki. Käytän perintökahvikuppeja ja kokkaan hyvää ruokaa, vaikka olisin yksin. Kaapin uumenissa kauniista astioista tai tekstiileistä ei ole iloa kenellekään.
- Ei kompomisseja. Kun näen jotain aitoa ja ihanaa, ostan se. Jos esine on kallis, säästän sitä varten tai jätän jotain muuta ostamatta.
- Kierrätys kunniaan. Luovu ja kierrätä. En säästele rumia tavaroita tai huonekaluja. Kierrätän ja annan pois sellaista, mitä en enää tarvitse tai mistä en itse tykkää.
SisustusVR:n sylkykuppi ja vanha pommi muovisäkissä! Henna ja Henri tekivät yllättäviä löytöjä remontoidessaan unelmakotiaan
SisustusLapsiperhe pelasti romahdusvaarassa olleen talon – ”Kodissamme ei ole yhtään standardiratkaisua”
Sisustus1300 Arabian kuppia, pirtuvene ja sähköshokkikone! Kierros Varsinais-Suomen vanhan tavaran kaupoissa on kuin aikamatka menneisyyteen
