Kotivinkki

Neljän kuusen ja kymmenientuhansien jouluvalojen talo – Sadun ja Mikan koti on nähtävyys, jota turistitkin tulevat ihmettelemään

"En voi sanoa, etteikö olisi mennyt överiksi. Intohimoni valoihin ei ole vielä tyydytetty", Satu Pudas sanoo. Sadulla ja hänen miehellään Mikalla on kotona neljä joulukuusta ja pihalla yli 50000 lamppua. Pihasta on tullut nähtävyys, jonka koristelut laajenevat joka vuosi.
Kuvat Johanna Myllymäki
Ruokahuoneen joulukuusi on tänä vuonna valkosävyinen. Sen vieressä on Sadun tuore tori.fi-löytö: iso joulupukki.

Hiljaiselta kylätieltä kantautui suuren auton tuhahdus. Satu Pudas näki ikkunasta, kun tilausajobussi pysähtyi hänen talonsa eteen. Tienpenkereelle purkautui viitisenkymmentä ihmistä osoittelemaan Sadun pihaan. Väki kaivoi kamerat esiin.

– Taisivat olla aasialaisia, salamavalot välkkyivät kovasti, Satu arvelee.

Hän on ehtinyt tottua pihansa ihmettelijöihin, mutta iso turistilauma oli uutta. Katseltavaa heillä toki riitti.

Sadun pihaa koristavat kymmenet tuhannet jouluvalot. Talon ja ikkunoiden ääret on valaistu, samoin ikkunoiden alla olevat havut. Puissa kiertää valonauhaa ja -verkkoa, maassa loistaa eläinhahmoja, valopuita ja -pensaita. Punaiset ja vihreät valot tuovat vaihtelua kirkkaiden valojen mereen.

Valonauhaa on pihalla useita satoja metrejä, ja lamppuja kaikkiaan reilut 50000. Niiden lisäksi maassa risteilee useampi sata metriä jatkojohtoa ja roikkaa.

– Pidin pitkään tarkkaa kirjaa lamppujen määrästä, mutta lopetin muutamia vuosia sitten, kun 50000 tuli täyteen, Satu kertoo.

Kaikki alkoi vuonna 2006. Satu ja hänen miehensä menivät katsomaan miehen tuttavan taloa, jonka ääriviivat oli koristeltu valoilla.

– Ilmoitin heti miehelle, että haluan samanlaiset. Siitä se lähti rönsyilemään.

Ensimmäisenä vuonna Sadun ja Mikan pihaa koristi 2600 lamppua.

– Olen kova sisustaja. Joka vuosi ei voi ostaa uutta sohvaa, mutta nämä koristelut saan tehdä vuosi toisensa perään. Ajattelen, että sisustan metsää, Satu sanoo.

Yksi kodin neljästä joulupuusta on valoefektikuusi, jonka valot vilkkuvat. Sitä vartioi veikeä poro. Satu on suuri eläinten ystävä. Hän toivoo löytävänsä lisää eläinhahmoja sekä ulos että sisälle.
Satun lempikoriste on yläkerran suuri joulukuusi, joka seisoo paikallaan läpi vuoden.
Jouluaattoon asti Satu lisäilee kotiinsa koristeita. ”En voi sanoa, etteikö olisi mennyt överiksi. Intohimoni valoihin ei ole vielä tyydytetty.”

Sisällä talossa takan- ja hyllynpäällisiä somistavat valoilla koristellut havut. Tasoilla on tonttuja, poroja ja pieniä valokuusia, ovien päällä suuria kelloja. Ikkunoissa loistavat valot.

Makuuhuoneet on pyhitetty nukkumiseen, mutta muuten koko koti on koristeltu vessaa myöten. Siellä loistaa kaksi valopuuta ja katonrajassa värivalot.

Satu panostaa erityisesti joulukuusiin, joita on neljä. Kuusissa on amerikkalaiseen tyyliin runsaasti valoja, palloja, nauhoja ja muita koristeita. Yläkerran joulukuusi seisoo paikallaan läpi vuoden.

– Sen pois korjaamisessa olisi liian kova homma. Palloja on siinä toista sataa ja muut koristeet päälle, Satu perustelee.

Vuoden mittaan hän sipaisee kuusesta muutaman kerran pölyt huiskalla. Joka vuosi Satu tuunaa kuusta uusilla koristeilla.

– Siinä on jo niin paljon tavaraa, että se pitäisi kohta varmaan tukea, Satu pohtii.

Kodin joulupuut ovat muovikuusia. Siihen on kaksi syytä. Kuuset ovat paikoillaan marraskuun alusta helmikuun puoliväliin. Aito puu ei kestäisi niin kauaa. Toinen syy ovat pariskunnan kaksi koiraa.

– Täällä on niin paljon hännänheilutusta, että oikeat kuuset tekisivät liikaa sotkua.

Helmikuussa on yleensä sellainen olo, että riitti jo. Sitten alan keskittyä täydellä höngällä kesän kukkiin.

Joulukoristeita on kertynyt vuosien mittaan monta kestokassillista.

– Jos näen jotain upeaa, ostan ja jätän jotain muuta laittamatta esille.

Rahaa uusiin koristeisiin Satu käyttää noin 700 euroa vuodessa. Kaikkinensa jouluvaloihin ja -koristeisiin kulunutta summaa hän ei ole uskaltanut laskea.

– Se on paljon. Ihan hirvittää. Puhutaan tuhansista euroista, ehkä yli kymmenestä tuhannesta.

Satu matkustelee paljon ja ostaa joulukoristeita matkoiltaan. Esimerkiksi Virosta löytyy paljon enemmän Sadun silmää miellyttäviä koristeita kuin kotimaasta.

– Suomessa ei ole oikein valinnanvaraa. Koristeet ovat aika tavallisia. Kaipaan jotain erikoisempaa, shokeeraavaa. Jotain, mikä nousee esiin. Tykkään blingblingistä.

Suomessa Satu ostaa alennusmyynneistä etenkin tavallista jouluvalonauhaa, sillä hän haluaa edelleen laajentaa pihansa valaistusta. Joka vuosi sarjoja menee myös rikki.

– Mieheni on hinauspalveluyrittäjä. Olen säilönyt hänen suuriin halleihinsa pakettitolkulla avaamattomia valosarjoja, Satu sanoo.

– Niissä on varmasti toistakymmentä tuhatta lamppua.

Satu suosii sisällä pattereilla toimivia valoja. ”Pattereita kuluu ihan hulvaton määrä – toista sataa kaudessa.”
Puoliso on joskus ehdottanut, että laita vain keittiön ikkunalle pari kynttilää, mutta ei tulisi mieleenkään.

Saksinosturi, joukko ystäviä ja useampi viikko aikaa. Valojen ja koristeiden asettaminen paikoilleen on joka vuosi suuri projekti – siitäkin huolimatta, että osa ulkovaloista on paikoillaan läpi vuoden.

– Jo elokuun lopulla työn määrä rupeaa vähän ahdistamaan, Satu sanoo.

Vielä syyskuussa Satu mietti, miten hän jaksaa taas koristeluprojektin läpi. Mutta kun lokakuu ehti puoleen väliin, alkoivat Sadun sormet syyhytä. Juuri niihin aikoihin hän tavallisesti aloittaa koristeluprojektin – ensin sisältä sitten ulkoa.

– Koristelu vaatii oikean fiiliksen. Ei tätä pakkosyötöllä pysty tekemään.

Välillä Mika on huolissaan vaimonsa jaksamisesta.

– Hän on joskus ehdottanut, että laita vain keittiön ikkunalle pari kynttilää, mutta ei tulisi mieleenkään. Joulu koristelemattomassa kodissa tuntuisi ihan kauhealta. En oikein osaa kuvitellakaan sitä, Satu sanoo.

Kaikki alkaa keittiön jouluikkunasta. Satu pesee ikkunan, vaihtaa verhot ja asettaa koristeet paikoilleen. Sitten on muiden sisätilojen vuoro.

Kaiken on oltava valmista marraskuun ensimmäiseen päivään mennessä. Silloin syttyvät jouluikkunan valot.

– Kun saan ikkunan valmiiksi, istun puoli tuntia hiljaa katselemassa sitä ja tunnen iloa. Teen tätä ennen kaikkea itselleni.

Ulkovalot asennetaan talkoilla. Satu kärsii selkävammasta ja tarvitsee siksi apua mieheltään ja ystäviltään.

Yhteisenä talkoopäivänä valot kannetaan varastosta pihamaalle. Satu jakelee ohjeita mihin mikäkin valopuu ja -pensas laitetaan. Mika asettelee saksinosturilla valot korkeimpiin paikkoihin. Mika on yrittäjä ja välillä hänen aikansa on kortilla.

– Se kiristää joskus välejä, jos hän on kiireinen ja minä haluaisin, että kaikki on kondiksessa, Satu sanoo.

Koristelu on niin suuri urakka, että Satu haluaa nauttia valoista mahdollisimman pitkään. Hän sammuttaa ne vasta helmikuun puolivälissä.

– Silloin on yleensä sellainen olo, että riitti jo. Sitten alan keskittyä täydellä höngällä kesän kukkiin.

Jos yksi valonauha menee rikki kesken talven, Satu kaivaa johdot lumen alta, ja selvittää, missä on vika. ”Sammunutta nauhaa ei varmasti huomaa muut kuin minä, mutta se häiritsee minua suunnattomasti.”
Kiinanpystykorvat eli chow chowt Puppe ja Susu antavat yleensä koristeiden olla rauhassa. Talo kuvattiin marraskuun alussa, jolloin Pudasten koristelu-urakka oli vielä kesken talon ulkopuolella.
Satu ja Mika Pudaksen koti on paikallinen nähtävyys valokuorrutuksen vuoksi. Osa valonauhoista on kiinni talon rakenteissa ympäri vuoden. Myös osa puihin kiinnitetyistä valoista on paikallaan kesät talvet.

Naapurit suhtautuvat Sadun harrastukseen hyvin. Vastapäinen talo on sen verran ylempänä, ettei sinne paista sisään, ja autotalli peittää näkymän toiseen naapuriin.

– Sammutan valot yöksi. En itsekään saisi nukuttua sellaisessa valomeressä. Ja metsän eläimetkin tarvitsevat rauhaa.

Joulun lähestyessä kapea kylätie on usein pysäköity molemmin puolin autoja täyteen. Parhaimmillaan kymmenet ihmiset kerrallaan ovat ihailemassa Sadun joulupihaa. Joskus joku soittaa ovikelloa ja kysyy, saako kuvata tai saako auton jättää pihaan.

Satua eivät pihan katselijat häiritse. Aika usein hän nappaa takin päälleen ja lähtee juttelemaan.

– Ihmiset ovat hyvällä tuulella. Fiilis on rento. Monet ovat käyneet täällä useampana vuotena ja he oikein etsivät, mitä uutta olen tänä vuonna laittanut, Satu kertoo.

Monelle Sadun pihan näkeminen kuuluu jo joulutraditioon. Ensin katsotaan valot, sitten mennään hautausmaalle. Tai laitetaan laatikot uuniin ja tullaan pistäytymään ennen ateriaa.

– Tuntuu, etten voi lopettaa, koska monelle pihani näkeminen aloittaa joulun.

Joskus Satua harmittaa muiden kyläläisten puolesta. Autoliikenne lisääntyy joulun aikaan valtavasti, ja tiellä poukkoilee ihmisiä ilman heijastimia.

Satu toivoo, että naapureiden pihoissa ei käytäisi kääntämässä autoja ja että ihmiset hoksaisivat pysäköidä turvallisiin paikkoihin vähän kauemmas.

Jouluaattona Pudasten ruokapöydän ääreen istuu reilun kymmenen ystävän joukko. He ovat Sadun ja Mikan tavoin lapsettomia koiraihmisiä. Yhteisestä joulusta on muodostunut perinne.

– Syömme hyvin ja nautimme kodista, joka on koristeltu, Satu sanoo.

Jo ennen aattoa Sadun mielessä ovat kuitenkin alkaneet muhia seuraavan vuoden suunnitelmat.

– Kun olen saanut jotain valmiiksi, rupean jo ajattelemaan, miten toteutan asian seuraavana vuonna. Joskus pysähdyn ja olen vihainen itselleni, että nauti tästä nyt, äläkä mene eteenpäin niin paljon.

Julkaistu: 18.12.2019
2 kommenttia