Viherpiha

Sielunruokaa ja sipulit koko suvulle! Raukeat aamut kasvimaalla antavat vastapainoa näyttelijän hälyisälle työlle

Sielunruokaa ja sipulit koko suvulle! Raukeat aamut kasvimaalla antavat vastapainoa näyttelijän hälyisälle työlle
Kasvimaa antaa näyttelijä Nina Petelius-Lehdolle mielenrauhaa ja vastapainoa kiireiselle työlle. Harmaita hiuksia harrastuksessa ovat aiheuttaneet kaalimaalle karanneet pässit, mutta iloa tuo muhkea sato.

”Sunnuntai on nyt loppukesällä minun ainoa vapaapäiväni. Työskentelen näyttelijänä Kouvolan teatterissa, ja syyskautemme uuden näytelmän harjoituskausi on päättymäisillään. Ensi-ilta on vain viikon päästä.

Herään aikaisin, puen päälleni ja tulen kasvimaalle. Se on hyvää vastapainoa teatterin kirkkaille valonheittimille, ihmisille ja hälylle.

Leipätyöstäni ei jää oikein mitään jäljelle paitsi ehkä joitakin lehtiarvosteluja, mutta kasvimaalla työn tulokset ovat todella konkreettisia – viime vuonna saimme esimerkiksi 60 kiloa sipulia. Se merkitsee sitä, että minä ja mieheni Pekka sekä lastemme perheet ovat ympäri vuoden meidän sipuleissa.

Täällä on kuin oma maailmansa, niin lempeän hiljaista ja rauhallista. Sieluni lepää. Linnut ja puiden lehdet pitävät vaimeaa taustakohinaa, välillä joku lampaistamme määkäisee tai kukko innostuu kiekumaan. Martta- ja Paavo-koirat hyppelevät mukana minne menenkin.

Shiba inu -rotuiset Martta ja Paavo seuraavat kaikissa Ninan touhuissa mukana. Ne pitävät myös huolen siitä, että myyrät eivät mellasta kasvimaalla.
Aamut kasvimaalla ovat vastapainoa teatterityön hälylle.
Nina kasvattaa kasvimaallaan myös kehäkukkia sekä auringonkukkia.
Maa-artisokka kukkii vasta syksyllä. Sen kukista huomaa sukulaisuuden auringonkukan kanssa.
Maata pitää hoitaa, ei välttämättä niinkään kasveja.
'Aleksandra’-luottolajikkeen lisäksi Nina on tilannut kokeiltavaksi joukon uusia valkosipulilajikkeita.

Ensimmäinen oma kasvimaani oli vain ruokapöydän kokoinen. Perustin sen ensimmäisen yhteisen kotimme pihaan Kuopiossa. 40 vuotta sitten muutimme tänne Korian maaseudulle vanhaan torppaan.

Nykyään kasvimaallani on mittaa 15 metriä. Minusta tuntuisi äärettömän tylsältä kitkeä niin pitkää riviä, joten kylvän mieluummin kasvimaalle pieniä neliöitä kutakin lajiketta. Kun yhden kasvitilkun saa valmiiksi, tuntuu kivalta palkinnolta, että saa siirtyä seuraavalle, erilaiselle tilkulle. Lisäksi kasvimaa näyttää minusta kauniimmalta näin.

Maata pitää hoitaa, ei välttämättä niinkään kasveja. Kierrätämme vihannesmaata, perunamaata ja viherlannoitusmaata keskenään niin, että vaihdamme niiden paikkoja kolmen vuoden välein. Kiertoviljely pitää maan kunnossa. Paikka on kuivaa Salpausselän rinnettä, ja on ollut suuri työ saada se näin hyväksi. Olemme lisänneet maahan vuosi toisensa perään kompostia ja nurmikonleikkuusta kerättyä ruohosilppua.

Nina on kasvattanut mangoldia jo 40 vuotta eli siitä lähtien, kun löysi lehtivihanneksen siemeniä Hyötykasviyhdistyksen valikoimista.
Vannon aina syksyisin, että ensi keväänä en ala tähän hommaan, mutta sitten innostun taas uudestaan.
Tavallisen keltasipulin lisäksi Nina viljelee myös hopea- ja punasipuleita. Ne antavat makuvaihtelua ruokiin.

Vannon aina syksyisin, että ensi keväänä en kyllä ala tähän hommaan, mutta sitten innostun taas uudestaan. Viime vuonna tosin aloitin kasvimaan suunnittelun jo marraskuussa. Olin sairastunut rintasyöpään, ja kun sädehoidot loppuivat, lähdimme Madeiralle. Ostin sieltä kotiin kaikenlaisia papujen ja tomaattien siemeniä.

Kasvatan melkein kaikkia vihanneksia. Kesällä emme tarvitse kaupasta oikeastaan kuin juustoa, leipää ja viiniä. Talvikurpitsaa en kuitenkaan viitsi viljellä, kun en ole keksinyt sille käyttöä. Nauriista taas tykkäisin, mutta niihin tulee aina niin valtavasti kirppoja.

Mangoldi on vanha lempivihannekseni. Ihastuin siihen jo vuosikymmeniä sitten, kun se tuli Hyötykasviyhdistyksen siemenvalikoimiin. Värikkään oranssi-, kelta- ja punaruotiset mangoldit ovat todella kauniita, mutta ne alkavat kukkia paljon helpommin kuin muut. Kukinta tekee mehevistä ruodeista puisevia.

Tämä vuosi ei ollut kaaleille hyvä. Ensin tulivat alkukesän ötökät, ja sitten pässit karkasivat kasvimaalle. Ne hyökkäsivät tietysti heti kaalien kimppuun. Sen takia parsakaali tekee nyt vain sivunuppuja, kun päänuppu joutui parempiin suihin. Ensi kesänä taidan tyytyä kasvattamaan vain lehtikaaleja.

Nina säilöö kurkut ilman sokeria näin: 1 litra vettä, 0,5 dl suolaa ja 1 dl etikkaa kiehautetaan. Kurkut, piparjuuri- ja valkosipulisiivut, tillit ja mustaherukan lehdet ladotaan kerroksittain tölkkiin. Lopuksi jäähtynyt suolavesi kaadetaan niiden päälle.
Nina käyttää nimien merkitsemiseen muovisia matonkudesuikaleita ja pakastetussia. Suikaleet voi sitaista kiinni mihin tahansa. Kepin päähän pujotettu helmi helpottaa merkkitikun huomaamista.
Pienikokoinen pensaspapu ’Mascotte’ sopii myös ruukkuviljelyyn.
Viisipiikkinen hara kuohkeuttaa maata syvältä.

Aiemmin kesällä kastelu ja kitkeminen vievät eniten aikaa. Mieluiten käytän kitkemiseen käsityökaluja, koska niissä on jotenkin parempi tuntuma. Joskus maa vaatii kuitenkin voimakkaampaa muokkausta. Silloin käytän luottokuokkaani tai isoa viisipiikkistä haraa.

Nina kerää reseptejä talteen pitkin vuotta.

Nyt kerään satoa, säilön, kerään lisää satoa ja säilön lisää. Avomaankurkkuja ja papuja tulee hurjat määrät. Papu oli vuoden vihannes viime vuonna. Sen vuoksi kylvin niitä poikkeuksellisen paljon, yhteensä ainakin kymmentä pensaspapua ja köynnöspavut päälle. Omista vihanneksista on ilo kokata. Otan pitkin vuotta talteen kiinnostavan tuntuisia reseptejä. Nytkin oikein suu napsaa, kun ajattelen, miltä uusin reseptilöytöni eli kevyesti höyrytetty ja sitten voin ja valkosipulin kanssa kuullotettu mangoldi maistuu.

Vien satoa usein myös töihin, sillä harjoitan siellä pienimuotoista vihannesvalistusta. Taannoin eräs työkaverini paljasti, ettei ole koskaan syönyt papuja. Toinen työkaveri oli tutustunut vain kaupan pakastepapuihin. Minä vein heille lajitelman papujani ja annoin ohjeet niiden valmistamiseen. Oli ihana kuulla, että hekin olivat nauttineet kovasti kasvimaani antimista.”

Ninan pensaspapusuosikit

  • ’Purple Teepee’: Satoisa ja melko aikainen peruspapu.
  • ’Maxi’: Aikainen lajike tekee pitkät ja maukkaan palot.
  • ’Golden Teepee’: Runsassatoinen vahapapulajike on takuuvarma valinta.
  • Mascotte’: Herkkulajike on hienoimmillaan tarjoiltuna pienenä tulitikkupapuna.
  • ’Borlotto Lingua di Fuoco Nano’: Italialaisten borlotto-papujen värit haalistuvat keitettäessä.

Ninan vinkit vihannesten valintaan

  1. Etsi käsiisi pensaspapu ’Mascotte’. Se on ihan paras pensaspapulajike. Kasvusto on siro, kuin pitsiä, ja pavut ovat pieniä ja laihoja. ’Mascotte’ on kuitenkin mahdottoman hyvän makuinen ja aika satoisakin.
  2. Viljele tavallisen keltasipulin lisäksi myös puna- ja hopeasipuleita. Ne antavat makuvaihtelua sipuliruokiin. Varaudu kuitenkin siihen, että ne alkavat kukkia paljon herkemmin kuin keltasipuli.
  3. Ihastu vihannesportulakkaan. Se on ihanan rapeaa ja vähän kirpeää sisältämänsä oksaalihapon takia. Kreikkalaiset käyttävät sitä tsatsikiin. Saat sadon säilymään pitkään vesilasissa.
  4. Istuta maa-artisokkaa kerran, niin sinulla on sitä aina. Niiden mukuloissa on viehättävä vaniljan vivahde. Toisin kuin monet uskovat, maa-artisokan mukuloita ei tarvitse kuoria. Kunnon harjaus riittää!
  5. Ujuta syötäviä kukkia vihannesten sekaan. Ne tuovat väriä kasvimaalle ja lautaselle. Auringonkukka sopii vaikkapa kesäkurpitsojen kaveriksi, ja kehäkukkaa voi kylvää kaikkiin tyhjiin aukkoihin.
  6. Kylvä erilaisia salaatteja, jotta et kyllästy kesän mittaan yhteen ja samaan lajikkeeseen. Esimerkiksi napakka roomansalaatti, kirpeä sikuri ja mehevä ’Black Seeded Simpson’ -lehtisalaatti ovat maultaan ja suutuntumaltaan mukavan erilaisia.
Julkaistu: 11.8.2020
1 kommentti