Näyttelijä ja tanssija Jani Toivola arvostaa joutilasta aikaa – ”Sunnuntaisin haahuilen tyttäreni kanssa yöpuvuissa pitkälle iltapäivään”

Paras valintani oli halu tulla isäksi siitä huolimatta, että oli alusta asti selvää, etten kasvata lasta hänen äitinsä kanssa. Lapsi on minun biologinen lapseni. Meillä on vanhemmuuskumppanuus hänen äitinsä kanssa. Minä olen tyttäremme lähivanhempi, ja äitiään hän tapaa viikonloppuisin.

Arvostan joutilasta aikaa, kuten sunnuntaiaamuja. Silloin voimme haahuilla pitkälle iltapäivään yöpuvussa ja syödä aamupalaa. Syvimmät keskustelutkin tyttäreni kanssa syntyvät juuri silloin.

Yritän pitää yllä pieniä asioita, jotka auttavat minua maadoittumaan. Meditoin joka aamu ja aloitin talvi­uinnin meressä. Siinä ei mene kuin viisitoista minuuttia. Kylmä vesi tekee tosi hyvää verenkierrolle ja koko keholle. Avanto­uinti kannattaa aloittaa jo kesän lopussa ja sitten vain jatkaa, niin sietokyky kasvaa.

Hameet ovat kiinnostaneet minua aina. Äidillä oli niitä, ja jokin hameissa viehätti minua. Samalla pohdin, että koska olen poika, saavatko ne kiinnostaa minua. Mutta edelleen ne kiinnostavat, samoin kaikki kaavut ja kaftaanit. Jotkut ihastelevat, toiset ihmettelevät. En enää jaksa siitä niin välittää.

Aina, kun olen ajatellut, että en voi, osaa tai pysty, asiaan on liittynyt jokin vastustus tai pelko. Silti juuri niihin hetkiin on liittynyt myös jotain merkittävää. Kuten silloin, kun päätin yrittää saada lapsen, tai kun hyppäsin taiteesta politiikkaan. Ja silloin, kun lähdin New Yorkiin opiskelemaan.

Olen liikkunut paljon läpi elämäni ja panostanut terveyteen. Kehoni täytyy saada liikkua. Mietin myös, mitä syön. Vaatii suunnitelmallisuutta, että luon päivään sen loven, jolloin ehdin lenkille tai uimaan.

Jani Toivolalta ilmestyi tammikuussa lastenkirja Poika ja hame.