Näyttelijä Iikka Forss tekee ruokaa tunteella – ”Pilkkomiseen, paloitteluun ja kypsentämiseen valutan osan sieluani"

Minulle on kerrottu, että olen hyvä kokki. Uskon, että tähän yhtyvät kaikki, jotka ovat ruokiani maistaneet. Etsin uusia reseptejä ja taitoja Youtuben ruokavideoista. Eniten minua kiinnostavat italialainen ja ranskalainen keittiö.

Olen onnekas, sillä olen saanut läpi elämäni syödä maukasta ja ravitsevaa ruokaa. Lapsena suurta herkkuani oli äitini tekemä janssoninkiusaus. Perjantaisin viisihenkinen perheemme söi aina ohrapuuroa, lauantaihin taas kuului sauna, itsetehty pizza ja Englannin valioliiga. Viikonlopun pizzaperinne jatkui, kun omat lapseni olivat pieniä, ohrapuuro ei.

Ennen esitystä on hyvä syödä, mutta ei ihan mitä tahansa. Sen opin kantapään kautta parikymmentä vuotta sitten teatteria tehdessäni. Työn alla oli fyysinen teos, jossa painettiin takatukka märkänä alusta loppuun saakka. Esityspäivänä aikataulu oli tiukka, ja ruokailu jäi viime tinkaan. Esityksen alkuun oli alle tunti ja mahassa kebab ranskalaisilla. Kohtausten välillä ruoka tuli yläkautta ulos – mutta olo helpottui, ja esitys jatkui!

Jo viitisentoista vuotta olen aloittanut aamuni samalla tavalla: marjasmoothiella. Sen lisäksi syön yhden kananmunan joko keitettynä tai paistettuna sekä pähkinöitä. Joskus saatan herkutella muutamalla siivulla pekonia. Vaikka muut sanoisivat mitä, puuro ei ainakaan minun nälkääni pidä.

Pilkkomiseen, paloitteluun ja kypsentämiseen valutan osan sieluani – teen ruokaa rakkaudella. Lapsistani toinen on jo karannut maailmalle, mutta nuoremman kanssa pyrimme edelleen syömään yhden yhteisen aterian päivässä. Vaikka joka kerta pöydän ääressä ei viriäisikään polveilevaa keskustelua, se on silti yhdessä jaettu hetki.