Kotivinkki

Suomalainen muuttaa keskimäärin 13 kertaa, ja se nostaa tunteet pintaan – ”Olimme säästäneet läjän lasten piirustuksia, ja niiden läpikäynti itketti ja nauratti”

Suomalainen muuttaa keskimäärin 13 kertaa, ja se nostaa tunteet pintaan – ”Olimme säästäneet läjän lasten piirustuksia, ja niiden läpikäynti itketti ja nauratti”
Muutto voi stressata, laulattaa tai vetää hiljaiseksi. Mitä meissä tapahtuu, kun elämä pakataan laatikoihin? Muuton ammattilaiset, psykologi ja muuttajat kertovat.
Julkaistu 13.12.2022

Ammattilainen hoksaa muuton syyn nopeasti. Kun muuttohenkilö Tuomo Karhu astuu kynnyksen yli, hän aistii tunnelman heti.

– Ilmapiiriin vaikuttaa, ovatko lusikat menneet jakoon vai onko edessä muutto unelma-asuntoon, Karhu kertoo.

Karhu aloitti alalla jo kouluikäisenä pesemällä muuttolaatikoita isänsä yrityksessä. Nykyään hän on operatiivinen johtaja Muuttokarhut-yrityksessään. Karhulla ja hänen alaisellaan Teemu Tamperilla on takana yli tuhat muuttoa.

Muuttopäivä stressaa monia. Tamper kertoo, että yleensä muutamasta lauseesta huomaa, mitä muuttaja ammattilaisilta toivoo. Kaikki eivät siedä vitsailua kesken laatikoiden kantamisen, ja osan asiakkaista muuttopäivä vetää hiljaisiksi. Jotkut livahtavat muuttopalvelun tieltä, mutta toiset jäävät paikalle seuraamaan tilannetta.

– Osa haluaa auttaa liikaakin, Tamper sanoo ja naurahtaa.

Karhun mukaan kireäkin tunnelma kuitenkin laukeaa yleensä siinä vaiheessa, kun asiakas huomaa, että muutto sujuu hyvin.

– Jotkut alkavat lauleskella kesken muuttopäivän, hän kertoo.

Muuttopalvelujen kysyntä on Suomessa lisääntynyt. Firmalta voidaan tilata samalla myös kierrätys- ja siivouspalvelu.

Isoista kaupungeista naapurikuntiin. Se on ollut suomalaisten muuttosuunta korona-aikana. Erityisesti 30–40-vuotiaat ovat kaivanneet kerrostaloista pientaloihin. Vuonna 2020 kasvua oli kahdeksan prosenttia.

Poikkeuksellinen ajanjakso näkyi Muuttokarhujen Tuomo Karhun mukaan myös siten, että toimisto­kalusteita muutettiin mökeille ja kakkosasuntoihin. Muuttopalveluiden kysyntä on hänen mukaansa ylipäätään lisääntynyt.

– Palvelukulttuuri kehittyy Suomessa koko ajan. Ihmisille on tärkeää, että samalta muuttofirmalta saa kaikki palvelut, kuten kierrätyksen ja siivouksen, hän jatkaa.

Tavallisesti muuttoapua kaivataan tavaroiden kantamiseen, mutta avaimet käteen -pakettejakin menee. Silloin muuttohenkilöt pakkaavat, muuttavat ja purkavat kaikki asiakkaan tavarat paikoilleen uudessa kodissa.

– Jollakulla voi olla kaksi viikkoa lomaa, jota hän ei halua tuhlata muuttamiseen. Hän pyytää meitä hoitamaan homman, sanoo Tuomo Karhu.

”Muuttoon liittyy ristiriitaisia tunteita, kuten ahdistusta, intoa ja välttelyä.”
Psykologi Elina Marttinen
Muutossa turhaksi jääneet tavarat voi usein jättää muuttofirman kierrätettäväksi. Teemu Tamper on saanut asiakkaana olleelta taiteilijalta valokuva­taidetta. ”Taulu odottaa varastossa, että saan sen seuraavassa muutossa seinälle.”
Portaiden kapuaminen tuntuu seuraavana päivänä jaloissa. Muuttoala on Teemu Tamperin mukaan miesvaltainen, vaikka työssä pärjää hänen mukaansa sukupuolesta riippumatta. ”Vuokrafirman kautta keikalle tulleet naiset peittosivat äijät mennen tullen.”

Muuton ulkoistaminen voi myös olla keino välttää sen tuomaa stressiä. Pienen mutta tunnetun amerikkalaistutkimuksen mukaan muuttoa pidetään stressaavampana kuin avioeroa tai lasten saamista. Eivätkä suomalaiset suhtaudu sen rennommin: vakuutusyhtiö Ifin kyselyn mukaan 65 prosenttia viiden vuoden sisällä muuttaneista piti sitä melko tai erittäin stressaavana.

– Muutto on elämänkaaressa tosi merkittävä vaihe, johon liittyy paljon ristiriitaisiakin tunteita, sanoo psykologi Elina Marttinen.

Marttinen jakaa tunteet kolmeen ryhmään: ahdistukseen, intoon ja välttelyyn. Kuormitusta ja stressiä voi herättää esimerkiksi moni muuttoon liittyvä käytännön asia sekä huoli tulevasta. Ahdistuksen voimakkuuteen vaikuttavat esimerkiksi muuton syy, aiemmat elämänkokemukset, temperamentti ja resilienssi eli kyky selvitä kriiseistä.

– Mutta ei kellään ole ollut niin täydellistä elämää, että muutosta selviäisi kokematta lainkaan kuormitusta. Se on jollain tavalla stressitekijä kaikille, sanoo Marttinen.

Toisille stressi kuitenkin näyttäytyy innostavana. Aikataulujen ja muistilistojen pyörittely antaa energiaa.

– Silloin keskittyy siihen uuteen, jota kohti on menossa.

Vaikeiden tunteiden välttely voi johtua siitä, että muutto johtuu esimerkiksi erosta. Ihminen voi yrittää uskotella itselleen, ettei muutto tunnu missään, jotta esimerkiksi katkeruus ja menetyksen tunne eivät lamauttaisi. Siksi Elina Marttinen kannustaa ajattelemaan jo etukäteen, että herääville tunteille täytyy antaa tilaa.

– Itseään kohtaan voi olla myötätuntoinen suhtautumalla ystävällisesti ja lempeästi vaikeisiinkin tunteisiin.

”Itketti käydä läpi lasten piirustuksia”

Irma ja Jouko Viitala muuttivat Imatralta Helsinkiin ollakseen lähempänä lapsia ja lapsenlapsia.

”Asetuimme Imatralle 49 vuot­ta sitten. Lasten ollessa pieniä rakennutimme omakotitalon, johon muutimme vuonna 1985.

Molemmat lapsemme asuvat Helsingissä, ja he olivat jo vuosia pyytäneet meitäkin muuttamaan sinne, jotta olisimme lähempänä heitä ja lapsenlapsia.

Viime keväänä huomasimme, että iän ja terveyden vuoksi omakotitalosta huolehtiminen alkoi käydä liian raskaaksi. Laitoimme talon myyntiin, ja jo muutaman päivän päästä sillä oli uudet omistajat.

Halusimme kuitenkin asua kotona vielä viimeisen kesän. Istutimme pihaan kukat ja kasvatimme salaattia ja kurkkua kuten joka vuosi. Aina välillä mielessä kävi, että tämäkin tehdään nyt viimeistä kertaa täällä.

Vaikeinta oli käydä läpi tavarat, joita taloon ja varastoihin oli kertynyt. Kierrätimme, lahjoitimme ja myimme Tori.fis­sä paljon. Jätimme myös tuleville asukkaille esimerkiksi pihatyökaluja. Luovuimme noin 40 prosentista tavaroistamme, ja silti mukaan tuli liikaa.

Olimme säästäneet hirmuiset määrät lasten piirustuksia, leluja ja askarteluja. Niiden läpikäyminen itketti ja nauratti. Tallessa oli jopa nelikymppisen tyttäremme ensimmäiset talvikengät. Ne pakkasimme mukaan. Myös lapset ottivat osan talteen.

Joskus tuli mieleen älytön ajatus, että kunpa voittaisimme lotossa, niin voisimme ostaa talon takaisin. Pitäisimme sen kesäkotina ja ottaisimme puutarhanhoitajan. Sitten tajusimme, että tämä vaihe on nyt mennyttä.

Pelotti, että muuttopäivänä tulee suru puseroon. Olimme kuitenkin tehneet surutyötä niin pitkään, että päivä sujui melko helposti. Tyhjä talo tuntui pelkältä kuorelta eikä enää kodiltamme. Tuntui, että ystävät ja sukulaiset itkivät enemmän. Tajusimme, miten tärkeitä olimme toisillemme.

Uusi kotimme on kerrostalossa Helsingin Lauttasaaressa. Lapsemme ostivat asunnon, ja näimme sen ensi kertaa vasta muuttopäivänä. Olemme sopeutuneet hyvin. Molemmat lapsemme perheineen asuvat vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä, ja nyt voimme nähdä vaikka päivittäin.

Tuntuu haikealta, että puolivuotiaalle lapsenlapsellemme ei jäänyt muistoja Imatran-mummilasta. Meillä oli iso piha, joka rajautuu metsän laitaan. Siellä hiihdimme talvella ja keräsimme kesäisin mustikat. Pihan hoitaminen oli kuitenkin työlästä ja kitkemistä oli koko ajan. Muuttoa tehdessä motivoimme itseämme sillä, että pian työleiri loppuu. Olemme iloisia, että uudessa kodissa on iso parveke, josta näkee vehreää luontoa. Marjat voi ostaa läheiseltä torilta.”

Teemu Tamper tekee myös avaimet käteen -muuttoja, joissa tavarat pakataan ja puretaan asiakkaan puolesta. Hauskoja tai yllättäviä esineitä löytyy harvoin. ”Ihmiset vievät yleensä itse tavarat, joita eivät halua muiden näkevän.”

Yhdestä asiasta tutkimukset ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä: eniten muuttostressiä aiheuttaa on tavarapaljouden läpikäynti.

Keskivertosuomalaisen nurkat pursuavat roinaa. Tutkija Veera Kinnunen selvitti väitöskirjassaan ihmisten suhdetta tavaroihin muuton aikana ja arvioi, että tavallisessa suomalaiskodissa noin 10 000–50 000 tavaraa.

Muuton myötä normaali arki katkeaa ja kodin esineet on pakko nähdä rutiineista poikkeavalla tavalla. Kinnunen huomasi, että kun tutut esineet ovatkin epämääräisinä pinoina ja kasoina lattialla, niiden merkitys muuttuu. Ahdistus iskee, kun ennen tärkeiltä tuntuneet asiat näyttävätkin yhtäkkiä nuhjuisilta ja turhilta. Toisaalta on kurjaa huomata, että itselle tärkeät mutta ylimääräiset tavarat, kuten perintö­esineet, eivät kelpaa kellekään toiselle.

– Karsiminen voi olla erityisen vaikeaa, jos muuttaa kauas eikä kaikkea voi ottaa mukaan. Voi olla raskasta arvioida, kuinka paljon tavaraa pitää heittää pois, psykologi Elina Marttinen sanoo.

Marttisen mukaan haastetta saattaa lisätä se, että kaapinperälle dumpattuihin tavaroihin voi liittyä tunnekokemuksia, joiden kanssa joutuu vasta nyt vastakkain.

– Jos asioiden läpikäymistä on vältellyt vuosiakin, niin kaikki rysähtää samana aikaan muuton kanssa. Se kuormittaa.

Marttisen mielestä on yksilöllistä, millaisen siteen ihminen luo tavaroihinsa. Toiset keräilevät kotiinsa vähän kaikkea, toisille jokainen kaluste ja kasvi voi olla erityinen.

Maurice Fitzpatrick (vas.) ja Teemu Tamper hoitavat kotimuutot usein kolmen hengen tiimeissä. Alalla kuusi vuotta työskennellyt Tamper on tehnyt yli tuhat muuttoa. ”Voisi kuvitella, että suurin osa suomalaisista asuu Ikea-kodeissa, mutta esimerkiksi kymmenestä kaksiosta yksikään ei ole samanlainen”, Tamper sanoo.

Muuttokarhujen Tuomo Karhun mukaan koskettavinta on muuttaa hoito- ja palvelukoteihin lähteviä vanhuksia, jotka joutuvat usein luopumaan suuresta tavaramäärästä. Monet esineet ovat voineet kulkea mukana vuosikymmeniä.

– Joskus se tärkein esine voi olla iso kaappi, joka ei mahdu hoitokotiin. On vaikea tehdä päätös asiak­kaan puolesta, joten pyydämme yleensä omaista auttamaan tavaroiden erottelussa, Karhu sanoo.

Teemu Tamperin mukaan joskus on vaikea arvioida, millaiset esineet ovat ihmisille merkityksellisiä.

– Artekin rämä jakkara voi olla tärkeä, koska se on kulkenut suvussa 50 vuotta, hän kertoo.

Toisaalta myös keräilijä voi tarvita apua. Karhun muuttofirma on kerran vienyt 200 muuttolaatikkoa 40 neliön kokoiseen asuntoon, johon oli hamstrattu esimerkiksi kattoon asti ulottuvia sanomalehtipinoja.

Moni muuttaja haluaa myös puhua. Karhu on itse kiinnostunut vanhoista esineistä ja kyselee välillä asiakkailta niiden historiasta. Joskus kierrätykseen lähteviä huonekaluja on päätynyt hänen kotiinsa.

Myös Teemu Tamper on kohdannut muuttajia, joilla riittäisi juttua tavaroista. He seuraavat vieressä pakkaamista ja kertoilevat maljakkojen ja valokuvien tarinoita.

– Aina ei ole aikaa kuunnella, vaikka haluaisi. Silloin yritän viedä tilannetta kohteliaasti eteenpäin, jottei asiakkaalle tule paha mieli.

Oikeiden esineiden valikoiminen uuteen kotiin on identiteetille tärkeää. Psykologi Elina Marttisen mukaan tärkeä esine voi parhaimmillaan olla osa elämäntarinaa ja muistuttaa esimerkiksi asuin­paikasta tai elämänvaiheesta.

– Ajattelen, että vaikka tekisi mieli myydä kaikki ja unohtaa entinen elämä muuton yhteydessä, voi silti pitää yhden mennyttä symboloivan esineen matkassa.

”Pääsemme suoraan pihalta erämaahan”

Kirsi Hiltunen ja Mikko Lehtinen muuttivat Vantaalta Raanujärvelle.

”Muutimme kesäkuussa Vantaalta Raanujärvelle Lappiin. Luonto on ollut meille aina tärkeä, ja olemme viettäneet paljon aikaa Lapissa esimerkiksi vaeltaen.

Kun koronapandemia sulki rajat, seurasi haksahdus: miksemme muuttaisi Lappiin, kun ramppaamme siellä muutenkin koko ajan luontoelämysten perässä? Halusimme myös tietää, mitä rauhallinen elämänrytmi tekee ihmisille. Pääkaupunkiseudulla arkemme oli hetkistä ja kiireen tuntu jatkuvasti läsnä.

Olimme remontoineet vantaalaisen rintamamiestalomme lattiasta kattoon. Ehdimme asua siinä seitsemisen vuotta ja olimme luoneet kotiin siteen. Luopumista helpotti se, että talon osti sen entisen omistajan lapsi. Tuntui hyvältä, että tuleva asukas tietää jo, miten vanhaa taloa tulee huomioida.

Kävimme monta kertaa Lapissa etsimässä uutta kotia, koska täällä asuntoja löytää parhaiten kyselemällä. Eräällä reissulla varasimme Airbnb:n kautta talon Raanujärveltä. Se oli juuri sellainen, josta haaveilimme, lähellä peltoa ja rantaa. Omistajan kanssa tuli puheeksi, että haemme uutta kotia. Hän lupasi, että saamme vuokrata taloa niin kauan kuin on tarvis. Toiveenamme on, että voisimme ostaa talon häneltä.

Karsimme paljon tavaroita ennen muuttoa. Koska nykyinen koti on kalustettu, suurin osa omaisuudestamme on ladossa. Oma sohva ja pitkä ruokapöytä olivat meille tärkeitä, koska tykkäämme kutsua paljon ihmisiä syömään. Muuten emme välitä materiasta.

Muuttomatkalla kävimme läpi kaikki tunteet kauhusta innostukseen. Ajatuksen tasolla olimme työstäneet muuttoa vuoden, mutta kun konkreettisesti olimme päästäneet vanhasta irti, kaikki tuntui sekavalta. Emme tienneet, miten asiat lähtevät sujumaan. Mutta kun pääsimme perille, tunne haihtui. Kertaakaan emme ole vielä ajatelleet, että voi ei, miksi muutimme.

Eniten huolestutti, mitä ystävä- ja perhesuhteille tapahtuu, kun muutamme niin kauas. Pohdimme myös, löydämmekö Lapista uusia ystäviä. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kyläläiset ovat avuliaita ja haluavat mielellään tutustua uusiin asukkaisiin. Meitä on tultu kotiovelta hakemaan niin poronvasojen merkkaukseen kuin juhannusjuhliin.

Ennen vaeltaminen oli harrastus, nyt voimme lähteä kalaan tai metsään omalta takapihalta. Hämmästelemme välillä, miksemme muuttaneet aiemmin. Tiedämme kuitenkin, ettemme olisi olleet valmiita. Uudella kotipaikkakunnalla on niin paljon tekemistä, ettemme ole juuri ehtineet pysähtyä miettimään elämänmuutosta. Kun arki nyt alkaa, ikäväkin saattaa iskeä.”

Kun tavarat on kannettu uuteen kotiin, on kuherruskuukauden aika. Marttisen mukaan muutto itsessään voi antaa virtaa, jonka voimalla alku tuntuu sujuvan kuin tanssien. Kun arki alkaa pyöriä, moni pysähtyy pohtimaan, mihin onkaan päätynyt.

– Silloin saattaa miettiä, että mitä lähdinkään hakemaan ja sainko sen, Marttinen sanoo.

Alkuintoa voi seurata suru ja kaipaus. Tunteille on hyvä tehdä tilaa ja hyväksyä, että ne saattavat tulla voimakkainakin. Tietyt paikat voivat herättää haikeutta ikuisesti: esimerkiksi pakolaisena Suomeen tullut voi muistella edelleen kotia, josta lähti sotaa pakoon.

Marttinen kehottaa ajattelemaan, että kaikki vanhat kodit ja paikkakunnat ovat palasia ihmisen elämän­tarinassa. Vanhan kodin muistoa voi vaalia esimerkiksi tekemällä siitä valokuva-albumin tai käymällä jättämässä kodille hyvästit.

Uuden ympäristön ja kulttuurin parissa oma identiteetti voi tulla jopa vahvemmin esiin. Vaikkapa savolainen voi kokea uutta ylpeyttä juuristaan muutettuaan pääkaupunkiseudulle.

Joskus uusi koti voi tuottaa myös pettymyksen. Muutto on ehkä alun perinkin ollut pakon sanelema tai uusi paikkakunta ei alakaan tuntua omalta. Kyynisyys ja yksinäisyys voivat aiheuttaa kielteisyyden kehän, joka tekee sopeutumisesta entistä haastavampaa.

Marttinen neuvoo miettimään, keiden ihmisten tai minkä tavaroiden avulla voi alkaa kokea kuuluvansa uuteen paikkaan.

– Ihminen yleensä toivoo, että voisi elää kohtalaisen onnellista elämää. Yksi tärkeä reitti siihen on, että tuntee kuuluvansa paikkaan, jossa asuu.

Lähde: Vakuutusyhtiö Ifin kysely

Kommentoi »