Muusikko Mariska arvostaa tavallisten päivien kulkua: "En tarvitse arkeeni mitään superhienoa”

Parhaina päivinä herään aikaisin aamulla ja ehdin viettää parikin tuntia omissa ajatuksissani itseäni keräillen. Sen jälkeen vuorossa on töitä ja lapsen kanssa olemista. En tarvitse arkeen mitään superhienoa.

Älä yleistä. Kävin tätä ajatusta läpi Ressu Redfordin kanssa Vain elämää -leirillä. Yritän pitää sen mielessä aina ollessani tekemisissä ihmisten kanssa.

Parhaita kohtaamisia ovat ne hetket, kun saan hyvän yhteyden nelivuotiaan tyttäreni kanssa. Tällaisina hetkinä olemme samalla aaltopituudella, yhdessä saman asian äärellä. Siinä on kyse toisen täydestä huomaamisesta ja huomioimisesta. Saatamme nauraa kippurassa samalle asialle tai vain sylitellä ja kuunnella toistemme asioita.

Viihdyn keittiössä. Kokkaan tai teen hommia pöydän ääressä: kirjoitan tekstejä, useimmiten laulunsanoja. Rakastan työntekoa, ja jos minulla ei olisi tätä työtä, menisin vaikka ravintolaan tiskaajaksi. Mutta nyt saan työskennellä kutsumusammatissani.

Kirjoitin Mestaripiirros-laulun tekstin ison oivalluksen jälkeen. Keskellä päivää minulle kirkastui, että koska on olemassa mehiläisen kaltainen ihmeellinen olento, joka kykenee valmistamaan hunajaa, se todistaa minulle, että Jumala on olemassa.

Ostin ensimmäisillä Teosto-tuloillani Casio-merkkisen kosketin­soittimen. Se ei ole maailman ihmeellisin, mutta toimii ja osaan käyttää sitä. Nykyiset sähköpianot ovat niin hienoja, etten osaa edes laittaa niitä päälle!

Nukkuminen rentouttaa minua parhaiten. Sitä herkkua ei aina ole tarjolla, mutta kun on, uudistun tehokkaasti.

Nautin aikaisesta kesäaamusta, kun valo alkaa kajastaa. Yleensä herään viiden ja seitsemän välillä. Silloin olen täynnä virtaa, ja kaikki ihmeet ovat vielä edessä.