Aamu-uninen maankiertäjä – muusikko Juha Tapiolle omassa sängyssä kölliminen on parasta luksusta

Kun ollaan kiertueella, ja siinä on bändi ja yleisö ympärillä. Ja kun kone on hyrähtänyt käyntiin, ei olla enää esittämässä musiikkia, vaan kyse on yhteisestä kokemuksesta. Ihan kuin hypättäisiin laivaan keinumaan.

Siitä pitää riisua kaikki esittäminen: laulella ikään kuin kukaan ei kuulisi, jotta pääsee autenttiseen tunneilmaisuun. Parhaiten se tapahtuu ollessani yksin. Näppäilen kitaraa ja lauleskelen mitä mieleen juolahtaa. Se on vähän kuin meditaatiota tai rukousta.

Kun nuorena kohtasin vaimoni tietämättä, että hänestä tulee vaimoni. Nyt kun katsoo asiaa vuosikymmenten jälkeen, täytyy sanoa, että nuorta miestä lykästi.

Sänky. Maankiertäjä kun olen, niin monenlaisissa sängyissä on tullut nukuttua. Oma sänky on ehdottomasti paras, ja luksusta on, jos vielä saa nukkua pitkään.

Säästäminen on minulle vierasta. Kun rahaa tulee, se menee. Mutta olen ostanut kotikonnuiltani hiukan metsää. Siellä se kasvaa myös lapsilleni ja tekee hiilinielua. Tuntuu hyvältä, että on pala maata kotiseudulla.

Ollessani nuorempi vanhemmat artistit sanoivat, että sulla menee nyt hyvin, muista nauttia joka hetkestä. En ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Nyt ymmärrän. Olen kovin itsekriittinen. Siksi moni menestyksen hetki on jäänyt tuulettamatta.

Ihmiset. En tunnista sitä kuvaa, mistä lehdissä puhutaan: someraivosta, laturaivosta, mistä milloinkin. Suomea kiertäessäni kohtaan lämminhenkistä, viisasta ja avuliasta väkeä.