Siskosten luokse ei kukaan pääse huomaamatta. Jo rappukäytävään astuessa vastaan kajahtaa uhmakas haukunta. Kun Tanja Sipilä avaa oven, tomera ranskanbulldoggi Norma rymistelee vastaan, ja perässä vipeltää vikkelä sekaroituinen Mia-koira. Kuningatar ja alamainen.

– Molemmat ovat lempeitä, vaikka sitä ei uskoisi niiden tuottamien äänten perusteella, Tanja sanoo.

Yhteinen asunto löytyi viime keväänä urbaanista Vallilan kaupunginosasta. Katja Sipilä etsi uutta kotia itselleen ja kouluikäiselle Katrina-tyttärelleen, sillä hänen vanhempi tyttärensä oli juuri muuttanut omilleen. Tanja etsi eron jälkeen uutta kotia itselleen. Ajatus kimppakämpästä oli aluksi pelkkä vitsi mutta muuttui todeksi varsin pian, kun molemmat tajusivat, miten kallista sinkkuasuminen on Helsingin keskustassa. Hintatason lisäksi molempia mietitytti, minkä kokoiseen asuntoon heidän rahkeensa riittäisivät.

– Kumpikaan meistä ei halua ahdistua yksiössä. Kun pistimme rahat yhteen, saimme tilavan kodin, jossa on sekä yhteistä että yksityistä tilaa, Tanja kertoo.

Kaksikerroksisen kimppakodin yläkerta on maalattu kauttaaltaan valkoiseksi kylpyhuoneen sinistä ovea lukuun ottamatta. Huoneet on sisustettu rennolla otteella yhdistämällä uusia ja vanhoja huonekaluja. Designklassikoita, räsymattoja ja 1950-luvun kalusteita on maustettu tuliterillä samettisohvilla. Katja luottaa muotoilijasiskonsa makuun.

– Teimme sisustusratkaisuja sillä idealla, että se, kummalla on kivemmat huonekalut, voittaa. Ja Tanja voitti, Katja kertoo.

Tanja uskoo, että jos perusasiat ovat kunnossa, kalusteet ja pienesineet asettuvat paikoilleen kuin itsestään.

– Eikä minulle ole tärkeää, miltä vuosikymmeneltä ne ovat, vaan miten ne inspiroivat minua. Voin innostua yhtä hyvin minimalismista kuin krumeluureista.

Kaupungin hälystä ja valoista nauttiva Tanja on asettanut sänkynsä yläkertaan ja sen kadunpuoleiseen huoneeseen. Edes raitiovaunujen kolina ei häiritse hänen yöuniaan, ja siksi ikkuna saa toimia sängynpäätynä. Kaksi kiinteää hyllyä erottaa makuutilan pienestä olohuoneesta, jossa on samettisohva ja kirjoituspöytä.

– Tila on myös työhuone ja tarvittaessa vierashuone, Tanja kertoo.

Katja ja Katrina ovat mieltyneet alakerran hämyisämpään tunnelmaan. Heidän makuuhuoneisiinsa ei kantaudu lainkaan liikenteen melua, koska ne sijaitsevat osittain katutason alapuolella. Toisen huoneen ikkunassa on kalterit, koska talossa oli 1960-luvulla liike­huoneistoja ja pankin tiloja. Toisessa huoneessa ei ole lainkaan ikkunaa.

Katarinan asuttaman ikkunallisen huoneen väliseinään onkin tehty aukko, jotta myös äidin puolelle siilautuu luonnonvaloa. Katja on tosin tapetoinut seinänsä Klaus Haapaniemen art deco -tyylisellä tummalla tapetilla, josta syntyy unenomainen ja hieman epätodellinen vaikutelma.

– Ikkunattomuus ei ahdista minua lainkaan. Pidän tilan intiimiydestä, hän toteaa.

Molemmissa kerroksissa on lisäksi erillinen kylpyhuone ja wc. Yläkerran avokeittiö on sisarusten yhteinen olohuone, kohtaamis- ja kokkauspaikka.

– Tanja on aamuvirkku ja tekee meille aamiaisen. Minä hoidan ruoanlaiton illalla, Katja kertoo.

Jos Katjalla on iltamenoja, Tanja viettää aikaa Katarinan kanssa. Katja puolestaan hoitaa koirien ulkoilutuksen, kun Tanja tekee pitkiä työpäiviä. Muotoilija luotsaa kotimaisiin designmerkkeihin erikoistunutta Tre-myymälää ja verkkokauppaa. Hän myös kuratoi suomalaista muotoilua erilaisiin tapahtumiin.

– Yhteiselo helpottaa molempien arkea. Asumismuotomme on hyvin orgaaninen. Jos jommankumman elämäntilanne muuttuu, se vaikuttaa tietysti myös asumiseen, Tanja sanoo.

Jos Katjalla on iltamenoja, Tanja viettää aikaa Katarinan kanssa. Katja puolestaan hoitaa koirien ulkoilutuksen, kun Tanja tekee pitkiä työpäiviä. Muotoilija luotsaa kotimaisiin designmerkkeihin erikoistunutta Tre-myymälää ja verkkokauppaa. Hän myös kuratoi suomalaista muotoilua erilaisiin tapahtumiin.

Siskokset remontoivat yhteisen kodin vanhempiensa avustuksella. Katja on noviisi remontoimisessa, mutta Tanjalla on kokemusta sitäkin enemmän. Muotoilijan edellinen koti oli arkkitehti Selim A. Lindqvistin piirtämässä, vuonna 1932 valmistuneessa funkistyylisessä omakotitalossa.

– Talon kunnostaminen oli iso ja opettavainen projekti, Tanja kertoo.

Uuden kodin vastamaalattu lautalattia on yhä liukas. Kun ovikello soi, koirat sutivat hetken paikoillaan ennen säntäämistään koulusta palaavaa Katarinaa vastaan.