Viherpiha

Monan puutarha tuottaa syötävää kesäksi ja pitkälle talveen – ”Omavaraisuus viehättää minua ajatuksena”

Monan puutarha tuottaa syötävää kesäksi ja pitkälle talveen – ”Omavaraisuus viehättää minua ajatuksena”
Mona Siro viljelee puutarhassaan vihanneksia niin paljon kuin tilaa vain riittää. Hänen mielestään osittainen omavaraisuus onnistuu kaupungissa melko helposti.

”Omavaraisuus viehättää minua ajatuksena. Täällä oma sato ei oikeasti riitä ympäri vuoden – puhumattakaan kokonaisvaltaisesta omavaraisesta elämäntavasta. Suomen lyhyen ja kiihkeän kesän ajan syömme kuitenkin tuoreita vihanneksia niin paljon kuin suinkin ehdimme, osasta riittää vielä säilöttäväksi. Esimerkiksi marjoja herkuttelemme lasten kanssa kilpaa suoraan pensaista, ei niitä jää ylimääräisiä. Ja jos haluaisimme olla omissa perunoissa, koko tonttihan pitäisi muuttaa perunamaaksi!

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme Turussa kahdeksan vuotta, ja melkein yhtä kauan olen viljellyt syötävää pihallamme. Täällä kasvoi kaksitoista vanhaa omenapuuta, joihin minä ja mieheni taisimme ensimmäiseksi ihastua. Olisimme ehkä muuten olleet halukkaita muuttamaan maalle, mutta koska meillä kummallakaan ei ole ajokorttia, täällä on paljon helpompi kulkea.

Aikaisemmin kun asuimme vielä Helsingissä, opettelimme mieheni kanssa viljelyä palstallamme Vuosaaren perukoilla. Tyttömme olivat kuitenkin silloin vielä ihan pieniä, joten viljely oli vähän mitä oli. Täällä asuessamme meille on syntynyt vielä yksi lapsi lisää, ja sekä mieheni että minä teemme myös viikonlopputöitä, joten hoidamme kasvimaata yhtä rennoin ottein. Perustimme ensin vain kaksi laatikkoviljelmää, mutta pian raivasimme kasvimaata suuremmaksi.

Kaikki lehtikaalit ovat Monan suosikkeja. Perhe syö niitä kesän ja syksyn aikana lähes päivittäin joko ruoassa tai vihermehussa. Kaalien seassa kasvaa itsekseen kylväytyviä kehäkukkia ja isosamettikukkia, joiden taimet Mona esikasvattaa joka kevät.
Herneet ovat koko perheen herkkua. Sato tulee yleensä syödyksi suoraan kasvimaalta. Violetit palot ovat ’Shiraz’-sokerihernettä, vihreät ’Karina’-silpoydinhernettä.
Kasvimaan ympärillä kasvaa vanhoja omenapuita. Taustalla näkyvä kesäomenapuu kypsyttää syöntiomenaa jo varhain. Vasemmalla kasvaa valkosipuleita, keskellä palsternakkaa ja punajuurikasta ja oikealla herneitä.

Olen kansantieteilijä ja työssä museoalalla. Alkuun ajattelin, että haluan kotipihallakin viljellä vain perinnekasveja. Se unohtui aika pian, kun into kasvattaa kaikenlaista syötävää kasvoi. Nyt ajatuksena on viljellä ihan kaikkea sellaista, mitä tykkäämme koko perhe syödä – papuja, perunaa, herneitä, tomaatteja, maa-artisokkaa, sipuleita, marjoja, omenoita ja yrttejä.

Kerään mahdollisimman monista vihanneksista itse siemenet seuraavien vuosien kylvöjä varten – sekin on eräänlaista omavaraisuutta.

Mietin koko ajan, onko kasveille liian vähän valoa.

Olosuhteet hyötykasvien kasvattamiselle eivät ole täällä oikeastaan kovin kummoiset. Mietin koko ajan, onko kasveille liian vähän valoa. Omenapuiden lisäksi myös männyt ja orapihlaja-aita varjostavat viljelmiä. Havupuiden vuoksi maa on viljelyä ajatellen hivenen liian hapanta. Haravoimme neulaset pois, jotta ne eivät happamoittaisi maata entisestään.

Heittelen myös maahan tulipesistämme kerättyä tuhkaa. Se toimii kalkin tavoin eli vähentää maan happamuutta.

Mona istuttaa kelta- ja punasipuleita niin paljon, että niitä riittää rajattomasti ainakin kesäksi. Hän hyödyntää ruoanlaitossa myös mehevät, vihreät naatit. Omia sipuleita riittää syötäväksi yleensä jouluun saakka.
Munakoiso ’Black Beauty’ kukkii kasvihuoneessa. Se viihtyy samanlaisissa olosuhteissa kuin tomaatti: ravinteikkaassa kasvualustassa ja lämmössä.
Nopeakasvuinen varhaisperuna ’Timo’ on ihanteellinen kesäkäyttöön, viimeiset mukulat kuluvat syyskuussa.
Mona kasvattaa tilliä itse kerätyistä siemenistä.

Tiukka savimaa on muuttunut vuosi vuodelta paremmaksi, sillä lisäämme pintamaahan joka kevät kuusitoista kottikärryllistä rikasta ja hyvää kompostimultaa kompostoreistamme. Tomaateille annan bokashimultaa. Levitämme maahan myös kahden pupumme kuivikepurua. Se on vaikkapa hevosenlantaan verrattuna aika mietoa lannoitetta. Lisälannoitteeksi valmistan nokkosista lannoitevettä.

Maan savipitoisuuden vuoksi muokkaamme kasvimaan kohopenkeiksi. Kummussa maa lämpenee keväällä tasamaata nopeammin ja ylimääräinen kosteus valuu pois, joten kasvit viihtyvät. Multapinnan katteeksi levitetyt rikkaruohojen kitkentäjätteet ehkäisevät rikkakasveja ja lannoittavat miedosti. Tärkeintä on kuitenkin se, että ne lisäävät maan humuspitoisuutta. Joskus levitän katteeksi myös hyvin palanutta hevosenlantaa.

Yritämme ylläpitää ja lisätä ympäristön monimuotoisuutta.

Meille on tärkeintä, että maapallo säilyisi ja olisi lapsillekin hyvä paikka asua. Sen vuoksi viljelemme luonnonmukaisesti ja yritämme parhaamme mukaan ylläpitää ja lisätä ympäristön monimuotoisuutta. Jos jokin on mahdollista hankkia vanhana, se sopii meille. Kasvihuoneemme hirret ovat ennen tätä palvelleet jo kahdessa talossa, ikkunat ovat jääneet yli naapuritalosta. Oveksi saimme ystävien vanhan ulko-oven. Vain valokate ostettiin uutena.

En kuitenkaan usko mihinkään puhdasoppisuuteen, ja mitä vanhemmaksi elän, sitä vähemmän ajattelen asioista mustavalkoisesti. Olen esimerkiksi ostanut tänne muutamia pusseja uutta multaa, mutta mielestäni se on perusteltua, kun sillä saadaan isompaa hyvää aikaiseksi.”

Mona tekee suurimman osan kylvöistä keväällä kylmässä kasvihuoneessa. Kesällä huoneessa kasvaa tomaatteja, kurkkuja, munakoisoja, salviaa ja erilaisia basilikoja. Kasvihuoneen edustalla kukoistavat Monan vaalimat perinnepelargonit ’Graveolens’, ’Nikolai’ ja ’Mårbacka’.

Monan keskikesän suosikit

Viherminttu

Aromikas yrtti maustaa raikkaan jogurttisen raitakastikkeen. Mentolinen maku maistuu ihanalta myös kuumana tai viilennettynä yrttiteenä.

Sokeriherneet

Makeat ja rapeat silpoydin- ja sokeriherneet ovat sekä lasten että aikuisten suosikkeja. Sokeriherneet voi syödä kokonaisina, sillä niiden palossa ei ole sitkeää kalvoa.

Monivuotiset yrtit

Mäkimeirami, iisoppi ja venäjänraakuna ovat aikoinaan palstalla kasvaneiden yrttien jälkeläisiä. Kesällä Mona käyttää niitä ruuanlaitossa tuoreena, talvella kuivattuna.

Kasvihuonekurkku

’Telegraph Improved’ on kesäherkku, joka katoaa nopeasti parempiin suihin. Mona on huomannut, että siitä huolimatta pari taimea riittää.

Valkosipuli ’Alexandra’

Talvivalkosipulin kukinnot eli skeipit antavat ruokiin makua jo ennen varsinaisen sadon valmistumista. Kukkien poisto kasvattaa sipuleiden kokoa.

Monan vinkit kaupunkiviljelyyn

  1. Jos tilaa on vähän, mieti, mistä saa eniten satoa. Kaalit vievät paljon viljelyalaa sadon määrään nähden, mutta valkosipulista saa hyvän sadon pieneltäkin alalta.
  2. Jos haluat päästä helpolla, satsaa lajeihin, jotka viihtyvät kasvimaan oloissa ilman kummempia kommervenkkejä. Kaalit joutuvat melko varmasti ötököiden hyökkäysten kohteeksi, jos niitä ei suojele harsolla, peruna taas on vähään hoitoon tyytyvä kasvatti.
  3. Poista rikkaruohoista vain ne, jotka selvästi häiritsevät varsinaisten viljelykasvien kasvua tai jotka pistävät omaan silmään.
  4. Sienipölkyt eivät vie paljon tilaa. Ne tuottavat kuitenkin vuosia satoa, kunhan niitä vain muistaa kastella.
  5. Esikasvata esimerkiksi kaalien ja salaattien taimia useassa erässä ja istuta niitä sitä mukaa kasvimaalle, kun sinne syntyy aukkokohtia. Näin kasvimaa näyttää aina hyvältä ja saat mahdollisimman suuren sadon.
  6. Pidä kirjaa viljelysuunnitelmistasi. Näin pysyt kartalla siitä, mitä missäkin on viljelty ja voit harjoittaa helposti kiertoviljelyä, joka pitää yllä maan ja kasvien terveyttä.
  7. Testaa talviviljelyä ruotsalaisen puutarhurin Sara Bäckmon ohjeilla. Kylvä siemenet syksyllä tai talvella kylmään kasvihuoneeseen, lavaan tai maahan. Kylmässä viihtyvät kaalit ja salaatit itävät yllättävän hyvin, ja sato valmistuu aikaisin.
  8. Täydellinen omavaraisuus vaatii kovaa työtä ja paljon tilaa, osittainen omavaraisuus on helpompi toteuttaa. Yrteistä saa vähällä vaivalla satoa koko vuodeksi, omenista mehuja ja hilloja kevääseen.

Voit seurata Monaa Instragramissa @monakotona.

Julkaistu: 11.8.2020
Kommentoi »