Jaana Sorsa oli koko ikänsä vastustanut mökin hankkimista. Mieli muuttui äkisti, kun hänessä syttyi palo veden äärelle. Hän sai myös miehensä Hannun suhtautumaan suopeasti projektiin maalailtuaan aikansa laiturinäkymiä hänen silmiensä eteen.

– Sen vuoksi minun piti muutaman kerran tarkistaa, kuulinko varmasti oikein, kun vaimo ehdotteli mökin ostamista, Hannu muistelee hymyssä suin.

Mieluisen mökin löytäminen oli kiven takana, sillä Jaana tahtoi sisävessan ja juoksevan veden. Monen turhan reissun jälkeen tie vei lopulta Kermajärven rannalle Heinävedelle. Mukavuudet puuttuivat, mutta myyjä lupasi järjestää ne.

Mökki irtaimistoineen vaihtoi omistajaa vuonna 2016.

Hannu tyhjensi mökkiä ja saunaa useita päiviä turhasta tavarasta. Osan romppeista pariskunta myi nettikirpputorilla, osa poltettiin tai heitettiin jätelavalle. Vähitellen lasikuistilta avautui lähes täydellinen järvinäkymä.

– Paikan erityisyyttä oli hankala hahmottaa tavarapaljouden keskeltä. Jokainen hikipisara oli siis vaivan arvoista, Hannu huokaisee.

– Lisäksi sain täysin puhtaan pelikentän sisustamiseen, Jaana riemuitsee.

Heti alkumetreiltä lähtien oli selvää, että Jaana hankkisi uudet, raikkaat huonekalut. Lasikuistin polyrottinkiset kalusteet kestävät sään rasituksia talvellakin. Sisä- ja ulkotilojen väripaletin Jaana poimi luonnosta ja mietti niistä sisustuksen linjan.

– Muta, savi ja hiekka ovat sisustusvärien punainen lanka.

Piha-alueiden kunnostukseen kului kymmenentuhatta euroa, mikä oli perheen mielestä verraton sijoitus. Aiempi omistaja oli remontoinut mökin sisä- ja ulkopinnat, joten uudet omistajat saattoivat keskittyä maansiirtotöihin, nurmikon istutukseen ja terassien rakentamiseen.

– Kahvit terassilla järveä katsellen on todellista luksusta, Jaana fiilistelee.

Hannu huikkaa saunan ovelta, että samanlaista ylellisyyttä on loikoilla saunan terassiin upotetussa paljussa.

Kiireettömät mökkipäivät alkavat saunan ja paljun lämmityksillä. Pariskunta lämmittää paljun veden klapeilla, joita edeltäjä oli varastoinut tontille ainakin kolmenkymmenen vuoden tarpeiksi. Jaanan isä on pitänyt huolen siitä, että määrään voi lisätä pian vielä yhden vuosikymmenen polttopuut.

Aurinkoisena päivänä Hannu kääntää veneen nokan kohti ulappaa. Aivan lähellä kulkevaa laivaväylää pitkin pääsee Savonlinnaan saakka.

– Tähän mennessä olemme ehtineet veneillä vasta lähikaupan rannalle. Ostamme sieltä parasta mallasleipää, jota olemme koskaan maistaneet, Jaana kertoo.

– Veneily on kunnolla vasta alkamassa, kunhan urakointi tontilla päättyy, Hannu lisää.

Näihin tekemättömiin urakoihin kuuluu muun muassa grillikatoksen purkaminen.

Perheen lapsia yritetään houkutella järven äärelle muun muassa sup-laudan avulla, mutta mökki on etupäässä Jaanan ja Hannun piilopaikka. Kiireet loppuvat, kun auto kääntyy hiekkatielle. Aivan ensimmäiseksi perillä käynnistyy ruohonleikkuri.

– Emme ole luoneet tänne sääntöjä, jotka kuitenkin pitäisi rikkoa. Voimme pyöräillä vaikka pitsalle, jos siltä tuntuu, Hannu toteaa.

Jaanasta on tärkeää, että mökki sijaitsee melko lähellä asutusta ja palveluita.

– Erämaamökki ei tulisi kyseeseenkään. Ehkä joskus voin nukkua täällä yön yksinkin, mutta toistaiseksi pidän Hannun turvamiehenäni, Jaana kuittaa.

Paluu kaupunkiin harmittaa aina, sillä kiintymys järveen ja hiljaisuuteen on syvää.

– Kertaakaan emme ole katuneet mökin ostamista. On vähän sama kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun panostaa omaan hyvinvointiinsa rentoutumalla, Hannu summaa.