”Tunnelmallisin sävyin sisustettu mökki oli aikaisemmin kellertyneen puun ja tavaroiden valtaama. Kun avaraa metsätupaa katselee tänään, on vaikea muistaa sitä sellaisena kuin se oli ostohetkellä: täynnä lastulevykaapistoja ja ruskeita viiluisia hyllyviritelmiä.

Tulimme puolisoni Janne Pietiläisen kanssa mökkinäyttöön ensimmäisen kerran räntäsateella. Oli kylmä ja koko rakennuksen olemus luotaantyöntävä. Paikka oli selvästi ollut vähällä hoidolla. Teimme kaupat.

Olimme etsineet mökkipaikkaa enemmän ja vähemmän tosissamme useita vuosia. Luovuimme entisestä mökistämme kodin rakentamisen vuoksi, eikä kaipaus rannalle kadonnut koskaan. Kaikki paikat, joita kävimme katsomassa, olivat kurjassa kunnossa, mutta lisäksi ne olivat liian kaukana ja pienten lampien tai järvien rannoilla.

Tämä jykevistä hongista paikalleen veistetty mökki sijaitsee Keitele-järven rannalla, ja vesiteitse täältä pääsee aina Lahteen saakka. Uskoaksemme olisimme saaneet etsiä vastaavalta paikalta mökkiä seuraavat kymmenen vuotta.

Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella käyntikerralla oli suljettava silmät kaikelta vuosien varrella kerätyltä romulta. Ne kaikki kun tulivat mökin mukana. Hetken hengittelyn jälkeen pystyimme näkemään mahdollisuuden, joka piili roinan ja aikansa eläneiden puupintojen alla. Rakennus oli pelastettavissa, vaikka se hikipisaroita vaatikin.

Ensimmäisen kuukauden tyhjensimme mökkiä. Annoimme Facebook-palstojen kautta kaiken toisille kelpaavan pois. Loput kuljetimme peräkärryllä lajitteluasemalle, kärrykuormia emme pystyneet edes laskemaan. Ihan helppo urakka ei ollut, koska mökille ei kulje tietä perille asti.

Maalasimme seinät mustiksi. Päätös oli rohkea, mutta jälkikäteen ajateltuna kannatti. Mäntyseinät olisivat todennäköisesti kellertäneet valkoisten maalikerrosten alta joka tapauksessa. Katon ja lattian sävyksi valitsimme valkoisen. Yhden seinistä levytimme ja tapetoimme, mikä sai tilan vaikuttamaan isommalta.

Keittiön uudistimme kokonaan. Verhoilutiilet keittiön seinällä ja muurissa tekevät tunnelman sopivan rosoiseksi, metsämökkimäiseksi. Liuskekivinen avotakka sai jäädä, mutta sen molemmin puolin levittyvät punatiiliset piippuseinät verhoilimme sisustuskivellä.

Vanhan kuistin päädyimme lasittamaan. Mökkiin tuli sen avulla yksi huone lisää. Rakennukseen kuuluu myös erillään muista tiloista oleva lisäsiipi, jossa on hajuttomaksi osoittautunut kompostoiva sisävessa. Ilman sitä olisi vaikea kuvitella elämää mökillä talvikausina.

Kiistelimme mustasta seinän sävystä, mutta perheen miesväen ajatukset tummanpuhuvuudesta voittivat. Loppumatka onkin ollut sopuisaa. Rustiikkinen, rouhea, metsästysmajamainen tyyli on linjannut päätöksiämme. Emme ole miettineet valintoja turhan pitkään, sillä koko mökin muutos toteutui muutamassa kuukaudessa. Teimme remonttia viikonloppuisin koko perheen voimin. Itikoita oli sisällä ja ulkona laumoittain.

Vanhat huonekalut ja antiikki ovat meille jo kodista tuttuja. Vanhat huonekalut vaativat kunnostamista, ja korjailemme maalipintoja ja puuosia itse. Etsimme vanhoille esineille myös uusia käyttötarkoituksia: höyläpenkki on mitä mainioin apupöytä keittiössä. Tavaroiden ikä polveilee aina monen vuosisadan takaa olevista esineistä vastikään kaupasta ostettuihin huonekaluihin.

Mökistä tuli sellainen kuin olimme toivoneetkin. Vietämme täällä aikaa aina, kun mahdollista. Järvi kutsuu uimaan ja veneilemään. Talvella tulemme mökille avantouinnille, hiihtämään, kalastamaan ja luistelemaan. Mökkimatka on juuri sopiva – autolla ajamme tänne kotoa puolessa tunnissa ja veneellä vartissa. Kun Pietukin on saanut ajokortin, kulkeminen on helpompaa. Hän voi tulla ja mennä, milloin haluaa.

Yllätyksiäkin on tullut matkan varrella. Remontti tuli maksamaan enemmän kuin ajattelimme. Korjattavaksi aiottu saunarakennus oli niin huonokuntoinen, että jouduimme purkamaan sen. Tällä hetkellä uusi sauna on rakenteilla ja kylvemme väliaikaisesti rantaan viedyssä pönttösaunassa. Uuden saunatuvan mukana saamme myös kaivattua lisätilaa.

Onhan tämä työleiri, varmasti päättymätön, mutta ainakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia. Nautimme, kun luonto on käden ulottuvilla. Myrsky-­koiralla on kokonainen metsä tutkitta­vanaan.”