Teinien tehtävä on harjoitella itsenäistä elämää. Tähän kuuluu perheestä irtautuminen. Toisilla se on rajumpaa repäisyä, toisilla tasaisempaa. Käytännössä se näkyy ”mua ei kukaan määräile” ja ”ei kuulu sulle” -kommenteissa. Se on normaalia kasvua aikuisuuteen. Muita ei silti saa kohdella ikävästi. Kuitenkin nuori on vielä lapsi ja tarvitsee vanhempiaan.
Nuorelle on hyvä antaa tilaa tehdä omia ratkaisujaan, mutta heillä on myös vastuuta koulutyöstä ja kodin tehtävistä. Jotkut perheet käyttävät menestyksekkäästi viikottaisia perhepalavereita. Näissä jutellaan viikon tehtävät, menot ja toiveet ajankäytölle. Tarvittaessa voidaan tarkistaa sääntöjä ja sopia vastuista. Myös arvoista on hyvä puhua ajoittain: Miten meillä kohdellaan toisia? Miltä epäkunnioittava käytös tuntuu?
Nuorten kuuluu kyseenalaistaa perheensä arvot, tavat ja ajatukset, jotta he voisivat rakentaa omaa näkemystään maailmasta. Perhe voi tuntua tosi tyhmältä, kivikautiselta ja nololta. Jos koti olisi paras paikka maailmassa, itsenäistyminen olisi hankalaa. Miksi tavoitella parempaa ja omaa, kun kotona palvelu pelaa ja kaikki on täydellistä?
Kerrot, että nuoresi hoitavat koulun hyvin ja harrastavat, joten en olisi huolissani. Jos käytös muuttuu radikaalisti, asiaan täytyy tarttua. Onko jotakin ikävää tapahtunut, onko kaikki hyvin? Tärkeää on säilyttää keskusteluyhteys ja kertoa, että olet aina tukena ja valmis juttelemaan pienistäkin asioista.
Kotivinkin asiantuntija Salla Hyvärinen
