Tyttärenne on kirjoittamasi mukaan herkkä reagoimaan nega­tiivisiksi kokemilleen tunteille­. Jokaisella ihmisellä on perustemperamentti, jota kutsumme arkipäiväisesti luonteeksi. Tyttönne saattaa olla luonteeltaan herkkä. Vilkkaus ja herkkyys voivat hyvin asua samassa tytössä.

Jos lapsenne käy päivähoidossa, voit kysyä henkilökunnalta, miten tyttö siellä reagoi. Onko hän herkkä vain vanhempiensa sanomisille vai kaikkien­ aikuisten ja myös toisten lasten? Onko tytölle tapahtunut jotakin suurta tai pienempää muutosta elämässä? Onko hän ehkä säikähtänyt vanhempien välistä riitaa tai toisen vanhemman suuttumusta?

Lapsi näkee ja kokee maailman eri tavalla kuin aikuinen. Neljävuotiaalla ei vielä ole kykyä ajatella asioi­ta loogisesti. Tunteet ovat kokonaisvaltaisia, eikä lapsi vielä osaa hallita niistä seuraavaa käyttäytymistä. Tämä on aikuisten tehtävä. On hyvä keskittyä siihen, miten itse haastavissa tilanteissa toimit. Kun tyttö seuraavan kerran alkaa itkeä, kerro rauhallisesti, ettei kukaan ole vihainen, lohduta tyttöä hetken ja siirry seuraavaan puuhaan. Älkää tehkö asiasta suurempaa numeroa.

Ajan kanssa tyttö oppii, että säikähdyksen tai pelon tunne menee ohi eikä ole niin iso juttu. Sen sijaan, jos jäätte vatvomaan asiaa, pidätte yllä hänen tunnettaan, tulette itse turhautuneiksi ja kierre on valmis.

Tehtävänne on omalla käyttäytymisellänne opettaa lapselle, etteivät tunteet ole huonoja. Saa säikähtää ja itkeä, mutta tunne menee ohi.

Kotivinkin asiantuntija Salla Hyvärinen