Mihin asuun kuusi tänä jouluna puetaan? Vuoden 2016 suosikkikoriste on tuoksupallo – ainakin jos kysyy kotimaiselta joulukoristevalmistajalta, Weisteeltä.
Helmiäisenhohtoisesta koristepallosta vapautuu ilmaan jouluntuoksua.
– Vaihtoehtoina ovat esimerkiksi jouluappelsiini ja vaahtokarkki, joka tuo mieleen alppimaisemat ja maitokaakaon. Suosituimmat pallojen tuoksut ovat kuitenkin olleet perinteiset pipari ja joulukuusi, kertoo Weisteen joulukoristeiden tuotepäällikkö Helena Friman.
Joulun koristetrendit muuttuvat ajan tyylisuuntausten mukana. Kun Avotakka teki jutun Weisteen joulukoristeista vuonna 1993, trendejä kuvattiin näin: ”Kynttilämansetteja, kultatupsuja, lametta, havuköynnöksiä, nauhaa, tähtiä ja punahiippaisia tonttuja, hopeahelmaisia koriste-enkeleitä.”
– Moni tuon ajan tuotteista on yhä valikoimissa, mutta erojakin on, kertoo Friman.
Esimerkiksi tonttuja yritys ei enää valmista, koska ne ovat hyvin työläitä tehdä.
Perusmuovipallo ei riitä
Nyt K.A. Weiste on yksi harvoista eurooppalaisista muovikoristevalmistajista. Päätehdas sijaitsee yhä Helsingin Pukinmäessä. Monen muun valmistajan tuotanto on siirtynyt Aasiaan.
– Perusmuovipalloilla emme enää pärjäisi. Tuotteet on pitänyt jalostaa pidemmälle, kertoo Friman.
Niinpä valikoimissa on nykyään esimerkiksi suosittu ”vauvan ensimmäinen joulu” -pallo. Innokkaimmat joulukoristeisiin hurahtaneet vanhemmat ovat etsineet oikean vuoden palloa netin kierrätysryhmistäkin.
– Vuosipallojen metsästys näkyy meilläkin vilkkaana, Helena Friman vahvistaa.
Aina koristevalmistajakaan ei arvaa, mistä tuotteesta tulee hitti. Kun Berliinin eläintarhassa vuonna 2007 esiteltiin jääkarhunpentu Knut, jääkarhupalloista tuli suosittuja moneksi vuodeksi.
Weisteen tuotteita myydään lähes 30 maahan. Koristelussa näkyvät maakohtaiset erikoisuudet. Suomalaisten kestosuosikkia, latvatähteä, ei juuri muualla Euroopassa näy.
Weisteen valikoimissa on yli 800 koristetta, ja tilauksesta yritys toteuttaa erikoisempiakin pyyntöjä.
– Yksi mieleenpainuvimmista tuotteista oli musta enkeli. Se herätti ristiriitaisia mielikuvia, Helena Friman muistelee.
