"Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Maaliskuun auringonpaisteessa köllöttelevä, puhtaiden nietosten ympäröimä puutalo oli kuin tehty meille. Mikä valoisuus, mikä sijainti Lahden kyljessä! Ja mikä parasta, talossa oli punainen ovi, josta olin aina haaveillut.

Vuonna 1964 rakennettu talo oli alkuperäisessä kunnossa, mutta meitä, silloin vielä lapsetonta pariskuntaa, se ei haitannut. Perushyvässä kunnossa olevaa taloa oli ihana rempata, kun sen sai tehdä omassa tahdissa. Vaihdoimme putket sekä viemärit ja teimme salaojat. Taloon oli uusittu lautavuoraus pari vuotta aikaisemmin. Kun kevät sulatti lumen, paljastui iso piha omenapuineen.

Olemme asuneet taloa 16 vuotta, ja perheemme on kasvanut kahdella lapsella. Koti on edelleen yhtä rakas kuin ensimmäisenä päivänä. Viisi vuotta sitten aloitettu laajennus tuo tarpeelliset lisäneliöt ja meille oman makuuhuoneen. Samalla Kimmo saa kauan haaveilemansa ison autotallin alakertaan.

Remontoimme keittiön kymmenen vuotta sitten. Samana kesänä tuli testattua sen toimivuus, kun pidimme häämme kotona ja leivoin sen seitsemää sorttia kaiken muun tarjottavan lisäksi. Hyvin toimi.

Seiniä ei ole tarvinnut talossa siirrellä, 1960-lukulainen pohjaratkaisu toimii meillä hienosti. Koska olen lyhyt, pienehköt huoneet ja matala huonekorkeus eivät haittaa. Lähinnä ne luovat miellyttävää kodikkuutta.

En tiedä, mitä sisustuskoulukuntaa kotimme edustaa. Sekoitan surutta perintökaluja, kirpputorilöytöjä ja uusia huonekaluja keskenään. Askartelen, maalaan ja tuunaan huonekaluja. Ystäväni kutsuu kotiamme hippiluolaksi, toinen Huvikummuksi. Luultavasti ilman minua Kimmo suosisi hieman pelkistetympää tyyliä.

Olen aina rakastanut värejä. Ensimmäiseen omaan kotiini maalasin keittiön ovet sinisellä. Siitä lähtien olen yleensä asunut värien ympäröimänä. Meillä oli Kimmon kanssa väritön kausikin, mutta se oli niin aneemista. Nyt olen taas lisännyt värejä niin sisustukseen kuin pukeutumiseeni. Keltainen ja pinkki ovat erityisen rakkaita. Kimmo käyttää vain värikkäitä sukkia, sillä meillä on mustien sukkien käyttökielto.

Ahmin sisustuslehtiä ja inspiroidun Instagramin ihanista sisustuskuvista. Säilön parhaat palat pohjattomaan muistikirjaani, jota plärään aina, kun on aikaa. Olen aina ollut sellainen ”pakko tarttua toimeen heti”-tyyppi, mutta iän myötä olen hieman rauhoittunut. Ennen saatoin vaihtaa kaikkien huonekalujen paikkaa ihan tuosta vaan, ja kun Kimmo tuli töistä kotiin, hän oli vähän ihmeissään. Toki olen vieläkin nopea liikkeissäni. Tuulikaapissa on kuudes tapetti menossa...

En suhtaudu sisustamiseen kuolemanvakavasti. Aina voi maalata päälle tai tehdä työt kahteen kertaan ennen kuin tulee valmista. Vaikka sisustaminen on minun juttuni, kysyn aina myös Kimmon mielipidettä.

Olen keräilijäluonne, ja se tietysti näkyy kodissamme. Kuluneen vuoden olen kerännyt poikani rippijuhliin vanhoja kahvikuppeja. Keräilyä ei yhtään haittaa, että rippijuhlat ovat noin kuuden vuoden päästä. Onpahan serviisi valmiina. Muumimukejakin meiltä löytyy noin 70 kappaletta. Puolustuksekseni on sanottava, että kaikki, mitä keräilen, tulee myös käyttöön.

Arkeni kuluu askarrellen ja ommellen. Nyt on taas päivisin aikaa, kun tytär aloittaa koulun. Sisustuksellisesti elän pattitilanteessa, kun odotan uuden huoneen valmistumista. En voi luopua mistään, koska en tiedä, tullaanko juuri sitä tavaraa tarvitsemaan. Yleensä kierrätän ahkerasti: jos tavaralle ei löydy enää paikkaa, sen on aika lähteä kiertoon.

Tässä kodissa asutaan niin kauan, kunnes ollaan niin vanhoja, että matka lähibussipysäkille on liian pitkä."