Punainen ovi pomppaa silmille funkkistyylisen talon julkisivusta. Valkoiseksi omin käsin asukkaiden toimesta rapattu talo vie tyylikkäälle aikamatkalle kohti 60- ja 70-lukuja. Hyvä niin, sillä juuri tuon kauden fiilistä Minna Jääskö ja Sami Kääriäinen kodiltaan toivoivatkin.
– Jokin meitä molempia kiehtoo 60- ja 70-luvussa. Tiili ja kivi materiaaleina, uima-altaat ja selkeät linjat. Arkkitehtiystävämme Pasi Aaltonen oli innoissaan saadessaan suunnitella ”jotain vähän erilaista”, Minna kertoo.
Sami löysi kallioisen ja hyvin suojaisan tontin Kaarinan Littoisista työnsä kautta. Kaupungilla työskentelevä mies pisti merkille tontin kauneuden jo vuosia ennen rakennusprojektin alkamista, ennen kuin Minnasta oli edes tietoa. Tonttibongaus tuli ajankohtaiseksi, kun sopivaa valmistaloa ei löytynyt.
– Emme halunneet lähteä remontoimaan 60–70-luvun taloa. Se olisi ollut turhan suuri riski ja isolle uusioperheelle hieman hankalakin toteuttaa. Valmistalotkaan eivät tuntuneet oikealta ratkaisulta, kun päätimme lopulta rakentaa. Vaikka olisihan se ollut kätevä ratkaisu. Halusimme kuitenkin jotain meidän näköistä, Sami kuvailee.
Kun valmis ratkaisu ei kohdannut rakentajien ajatuksia, Samin mieleen kumpusi muistikuva Littoisten tontista. Sitä oli lähdettävä katsomaan. Kapeat pihatiet, runsas puusto ja kallioiset näkymät hurmasivat myös Minnan. Tähän nousisi oma koti. Kaupat tehtiin vuonna 2009 pitkällisten keskustelujen jälkeen. Talven aikana tehtiin suunnitelmat ja vuoden 2010 juhannuksen jälkeen rakennusprojekti alkoi.
Minna ja Sami tekivät niin paljon itse kuin pystyivät. Harkot tulivat Lammi Kivitaloilta, putki- ja sähkötyöt teetettiin ulkopuolisilla. Pari teki saumattoman sopimuksen raksaamisesta: perjantait pyhitettiin perheelle, muutoin Sami rakensi kaiken liikenevän vapaa-ajan. Minnaa pitkään vaivannut lapaluu vaati suuren leikkauksen kaiken keskellä, eikä hän päässyt miehensä avuksi tontille.
– Reilut säännöt varmistivat kaikkien jaksamisen. Perheperjantait antoivat voimaa ja uskoa siihen, että jonain päivänä koti valmistuu. Onneksi minäkin toivuin hyvin ja pääsin auttamaan, Minna muistelee.
Muuttamaan perhe pääsi heinäkuussa 2012, mutta vaiheessa olivat vielä L-mallisen talon toinen siipi, vessa ja suihku.
– Silloin hanskat tippuivat hetkeksi käsistä. Oli pakko levätä, Sami toteaa.
Kodin tilat on nerokkaasti jaettu kahteen osaan, joita yhdistää keittiö-olohuonetila. Toisessa siivessä on Janikan, Niilon ja Jessikan huoneet. Toisessa päädyssä sijaitsevat vanhempien makuuhuone ja saunatilat sekä kulku upealle, uima-altaalla varustetulle terassille. Viimeistellyistä yksityiskohdista aistii selvästi sen, että tästä talosta on tehty koti suurella sydämellä. Minna vastaa kodin sisustuksesta, joskin hän kuuntelee tarkasti Samin mielipiteitä.
– Minna osaa homman hienosti, ei siihen tarvitse puuttua, Sami kehuu.
Minna haluaa sisustajana rikkoa trendejä. Tovi sitten hän alkoi katsella kodin tavaroita uusin silmin.
– Huomasin, että meillä oli täysin samannäköistä kuin Instagram-syötteessä vilahtavissa kodeissa. Trenditavaroita, jotka olivat pinnalla joka kodissa. Ryhdyin riisumisoperaatioon.
Riisumisella Minna tarkoitti tavaroiden myymistä ja kierrättämistä. Hän ei halunnut enää kotiinsa kasvottomuutta, vaan persoonaa ja oman tyylin ripottelua. Minna myi tavaroita ja hankki vasta sitten uutta. Hiljalleen kotiin alkoi ilmestyä myös vanhoja kalusteita ja kirpputorilöytöjä. Näillä aarteilla on tarinansa, niitä ei ole hankittu vain hankkimisen vuoksi.
– Toivon vuosien aikana löytäväni sisäistä rauhaa sisustuksen kautta. Siksi kaikki tärkeä on esillä. Emme hamstraa kaappeihin mitään ylimääräistä.
Ihan kaikkeen pariskunta ei osannut varautua raksaprojektiin lähtiessään. Budjetti poksahti heti käsiin, sillä tontin louhinta nieli suuren summan. Työvaiheeseen meni 25 000 euroa, 10 000 euroa enemmän kuin mitä alussa oli arvioitu. Takapakki tuntui suurelta, mutta se ei romahduttanut projektia. Lopulta talon rakentamiseen meni noin 400 000 euroa. Vuodet ovat olleet haastavia, sillä kaikki voitava on tehty itse.
– Meitä taisi eniten yhdistää rappaus. Minna teki laastia ja minä laitoin sitä seinään. Koko homma jännitti ihan hirveästi meitä molempia. Mietimme moneen kertaan, että mitähän tästä tulee ja pilaammeko koko talomme, Sami toteaa.
Sami hankki konkurssihuutokaupasta rappausmyllyn ja muut tarvikkeet rautakaupasta. Ulkopuolisella teetetty rappaus olisi maksanut 20 000 euroa, nyt sille tuli hintaa 5 000 euroa.
– Pari halkeamaa olemme huomanneet, mutta muutoin olemme kyllä ihan älyttömän tyytyväisiä!
