Minna ja Arto elvyttivät rintamamiestalon puutarhan uuteen kukoistukseen: "Puutarha on mieletön ilo ja mieletön riesa"

Minna: Muutimme kolmetoista vuotta sitten rivitalosta, joka alkoi kolmen lapsen kanssa käydä pieneksi. Etsimme vuosikaudet tällaista jakamatonta tonttia, niitä on nykyään vähän tarjolla.

Arto: Teimme valinnan, että laitamme rahat maahan eli isoon tonttiin. Taloa olemme korjailleet ja laajentaneet asuessamme.

Minna: Kukkapenkit olivat kapeat ja kuivat edellisten asukkaiden jäljiltä. Arto on kaivanut samoille paikoille syvät penkit, salaojittanut ne ja laittanut uutta hyvää multaa. Samalla penkeistä tehtiin entistä leveämmät. Tontilla ei ollut mitään raja-aitoja, joten istutimme orapihlajaa ja erilaisia ruusupensaita. Autotallin taakse perustimme kasvimaan vanhan tunkion tilalle.

Arto: Pihan muodot ja oleskelupaikat jätimme entisille paikoilleen, pyrimme tavallaan vaalimaan rintamamiestalon pihan perusluonnetta. Toki rakenteita on uusittu. Joitakin isoja puita kaadoimme pois. Maasta löytyneistä kivistä olemme tehneet kukkapenkkien reunuksia.

Minna: Tämä on tällainen vanha puolivilli piha, jossa rikkaruohoja ei kauheasti jahdata ja kukat putkahtelevat milloin mistäkin. Maa on hyvin kivistä, joten kasvivalintoja piti miettiä tarkkaan. Toisaalta monet täällä valmiiksi olleet kasvit, kuten jasmike, neilikkaruusut ja monet perennat, ovat viihtyneet maanparannuksen ja siistimisleikkuiden jälkeen entistäkin paremmin. Etenkin vanhoista pioneista tuli muhkeat, kun ne saivat paksusti multaa juurilleen. Sormustinkukkia alkoi tupsahdella esiin maan mylläyksen jälkeen.

Vanhempien pihalta Vihdistä tuotu päivänkakkara viihtyy hyvin, samoin harjaneilikat, jalopähkämö, akileijat ja salkoruusut. Ruusunätkelmän olen kasvattanut siemenestä, ja se on talvehtinut hyvin. Alapihalle istutimme ’Sikkolan Kirsikka’ -taimen. Se on nyt kasvanut suureksi puuksi ja näkyy kivasti keittiön ikkunasta. Ukkomansikka levisi naapurin puolelta meille ja näyttää viihtyvän.

Minulla on kaksijakoinen suhde yläpihan vanhaan suureen kuuseen. Tavallaan se on ihana kotikuusi, mutta vie paljon tilaa eikä siellä voi kasvattaa muuta. Haluaisin ehkä lisää tilaa keittiötarhalle. Lisäksi loppukesällä kukkivia kasveja voisi olla enemmän kuin nyt.

Arto: Kun penkit ovat täynnä kasveja, rikkakasveille ei jää tilaa. Riepu-koiralle piha on todella tärkeä. Täällä se saa mennä vapaana, kun piha on aidattu. Se kaiveleekin tietyissä paikoissa jatkuvasti. Puissa viihtyvät oravat ja linnut. On kiva, että niillekin on täällä tilaa ja suojapaikkoja.

Minna: Ruohosipulia, joka oli pihalla vanhastaan, erilaisia minttuja, lipstikkaa ja saksankirveliä sekä salviapehko, joka on kasvanut paikallaan jo montavuotta. Siitä keräämme lehtiä ruokiin ja kukkia kimppuihin. Maa-artisokkaa, yrttejä, kesäkurpitsaa. Viinisuolaheinästä on tullut jumalaton rikkaruoho. Kukinnot kannattaa leikata pois! Nokkosta ja vuohenputkea syömme paljon keväällä. Mustaselja on kasvanut hyvin, sen kukista teemme raikasta seljankukkamehua. Täällä kasvaa myös valamonruusua, joka on tullut naapurista. Alapihalla on lisäksi muutama marjapensas ja omenapuita.

Arto: Valkosipuli ’Alexandra’ on tosi hyvä. Se tekee isot sipulit, ja maku on voimakas. Yksi suosikki on myös köynnöspinaatti. ’Sinikka’-luumuista on tullut satoa hyvin. Alapihalla seinän vieressä kasvavasta ’Zilga’-viiniköynnöksestä on ollut paljon iloa. Syömme rypäleet sellaisenaan ja teemme lehdistä kääryleitä.

Minna: Vähän kitken, lannoitan nokkosvedellä enimmäkseen kasvimaata, keväällä saatan heittää kanankakkaa perennoille. Nurmikolle laitamme vähän kalkkia joka vuosi. Kärhöjä yritän lannoittaa runsaasti, mutta ne eivät kuitenkaan oikein menesty. Kuivina aikoina en kestä katsoa kasvien kitumista, silloin kastelu vie aikaa.

Arto: Nurmikon leikkaus ja keväinen kompostin kääntäminen ovat minun hommiani. Karsin myös alapihan vanhoja omenapuita ja haketan oksat oksasilppurilla. Keräämme kiviä, niitä kertyy poisvietäväksi lavallinen joka vuosi.

Arto: Kokonaisuus. Pihalla täytyy saada tehdä jotain, ja aika ajoin täällä on sitten sen näköistäkin. Keväällä ja kesällä suurin ilo on ruokailla ja viettää aikaa puutarhassa. Seinän vierustan kasvihuoneessa tarkenee hyvin istuskella jo maaliskuussa.

Minna: Puutarha on mieletön ilo ja mieletön riesa! Alku- ja keskikesä ovat ihania, kun skillat, narsissit, mukulaleinikit ja akileijat kukkivat. Marraskuussa ajattelen, että ensi vuonna en sitten mitään laita… Kukkia pitää kuitenkin olla, kauneus on tärkeää. Silloin sielu lepää.