Minna ja Arto elvyttivät rintamamiestalon puutarhan uuteen kukoistukseen: "Puutarha on mieletön ilo ja mieletön riesa"
Piha ja puutarha
Minna ja Arto elvyttivät rintamamiestalon puutarhan uuteen kukoistukseen: "Puutarha on mieletön ilo ja mieletön riesa"
Pyrimme vaalimaan rintamamiestalon pihan perusluonnetta, sanovat Minna ja Arto Annila. Pionien, ruusujen ja muiden perennojen lisäksi tilavalle pihalle mahtuu keittiötarha ja monta omenapuuta.
15.1.2018
 |
Viherpiha

Milloin hankitte tämän puutarhan?

Minna: Muutimme kolmetoista vuotta sitten rivitalosta, joka alkoi kolmen lapsen kanssa käydä pieneksi. Etsimme vuosikaudet tällaista jakamatonta tonttia, niitä on nykyään vähän tarjolla.

Arto: Teimme valinnan, että laitamme rahat maahan eli isoon tonttiin. Taloa olemme korjailleet ja laajentaneet asuessamme.

Miten olette rakentaneet pihaa?

Minna: Kukkapenkit olivat kapeat ja kuivat edellisten asukkaiden jäljiltä. Arto on kaivanut samoille paikoille syvät penkit, salaojittanut ne ja laittanut uutta hyvää multaa. Samalla penkeistä tehtiin entistä leveämmät. Tontilla ei ollut mitään raja-aitoja, joten istutimme orapihlajaa ja erilaisia ruusupensaita. Autotallin taakse perustimme kasvimaan vanhan tunkion tilalle.

Arto: Pihan muodot ja oleskelupaikat jätimme entisille paikoilleen, pyrimme tavallaan vaalimaan rintamamiestalon pihan perusluonnetta. Toki rakenteita on uusittu. Joitakin isoja puita kaadoimme pois. Maasta löytyneistä kivistä olemme tehneet kukkapenkkien reunuksia.

Kesäisin Minna ja Arto nauttivat ruokailuista puutarhassa. Riepu-koira saa olla aidatulla pihalla vapaana.
Vanhat pionit muuttuivat hoidon myötä muhkeiksi. Illakotkin olivat tontilla vanhastaan.
Talon kupeessa olevassa kasvihuoneessa on Arton tekemät lasit. Paprikat kasvavat sen lämmössä hyvin. Kasvihuoneen vieressä köyntelee viiniköynnös 'Zilga'.

Millaiseksi piha on muotoutunut?

Minna: Tämä on tällainen vanha puolivilli piha, jossa rikkaruohoja ei kauheasti jahdata ja kukat putkahtelevat milloin mistäkin. Maa on hyvin kivistä, joten kasvivalintoja piti miettiä tarkkaan. Toisaalta monet täällä valmiiksi olleet kasvit, kuten jasmike, neilikkaruusut ja monet perennat, ovat viihtyneet maanparannuksen ja siistimisleikkuiden jälkeen entistäkin paremmin. Etenkin vanhoista pioneista tuli muhkeat, kun ne saivat paksusti multaa juurilleen. Sormustinkukkia alkoi tupsahdella esiin maan mylläyksen jälkeen.

Vanhempien pihalta Vihdistä tuotu päivänkakkara viihtyy hyvin, samoin harjaneilikat, jalopähkämö, akileijat ja salkoruusut. Ruusunätkelmän olen kasvattanut siemenestä, ja se on talvehtinut hyvin. Alapihalle istutimme ’Sikkolan Kirsikka’ -taimen. Se on nyt kasvanut suureksi puuksi ja näkyy kivasti keittiön ikkunasta. Ukkomansikka levisi naapurin puolelta meille ja näyttää viihtyvän.

Minulla on kaksijakoinen suhde yläpihan vanhaan suureen kuuseen. Tavallaan se on ihana kotikuusi, mutta vie paljon tilaa eikä siellä voi kasvattaa muuta. Haluaisin ehkä lisää tilaa keittiötarhalle. Lisäksi loppukesällä kukkivia kasveja voisi olla enemmän kuin nyt.

Arto: Kun penkit ovat täynnä kasveja, rikkakasveille ei jää tilaa. Riepu-koiralle piha on todella tärkeä. Täällä se saa mennä vapaana, kun piha on aidattu. Se kaiveleekin tietyissä paikoissa jatkuvasti. Puissa viihtyvät oravat ja linnut. On kiva, että niillekin on täällä tilaa ja suojapaikkoja.

Valkoinen mooseksenpalavapensas on yksi Minnan suosikeista.
Kätevät kaarevat harsosuojukset Arto teki ompelemalla nailonlangalla ohutta harjaterästä harson sisään.

Mitä hyötytarhassa kasvaa?

Minna: Ruohosipulia, joka oli pihalla vanhastaan, erilaisia minttuja, lipstikkaa ja saksankirveliä sekä salviapehko, joka on kasvanut paikallaan jo montavuotta. Siitä keräämme lehtiä ruokiin ja kukkia kimppuihin. Maa-artisokkaa, yrttejä, kesäkurpitsaa. Viinisuolaheinästä on tullut jumalaton rikkaruoho. Kukinnot kannattaa leikata pois! Nokkosta ja vuohenputkea syömme paljon keväällä. Mustaselja on kasvanut hyvin, sen kukista teemme raikasta seljankukkamehua. Täällä kasvaa myös valamonruusua, joka on tullut naapurista. Alapihalla on lisäksi muutama marjapensas ja omenapuita.

Arto: Valkosipuli ’Alexandra’ on tosi hyvä. Se tekee isot sipulit, ja maku on voimakas. Yksi suosikki on myös köynnöspinaatti. ’Sinikka’-luumuista on tullut satoa hyvin. Alapihalla seinän vieressä kasvavasta ’Zilga’-viiniköynnöksestä on ollut paljon iloa. Syömme rypäleet sellaisenaan ja teemme lehdistä kääryleitä.

Miten hoidatte puutarhaa?

Minna: Vähän kitken, lannoitan nokkosvedellä enimmäkseen kasvimaata, keväällä saatan heittää kanankakkaa perennoille. Nurmikolle laitamme vähän kalkkia joka vuosi. Kärhöjä yritän lannoittaa runsaasti, mutta ne eivät kuitenkaan oikein menesty. Kuivina aikoina en kestä katsoa kasvien kitumista, silloin kastelu vie aikaa.

Arto: Nurmikon leikkaus ja keväinen kompostin kääntäminen ovat minun hommiani. Karsin myös alapihan vanhoja omenapuita ja haketan oksat oksasilppurilla. Keräämme kiviä, niitä kertyy poisvietäväksi lavallinen joka vuosi.

Minna on kehitellyt oraville pelastautumisreitin: Vesitynnyriin laitetun kepin avulla oravat pääsevät tynnyristä pois, jos innostuvat kurottamaan reunan yli liikaa. Köynnöspinaatti on runsaskasvuinen ja monivuotinen laji.
Mustaselja on kaunis valkokukkainen pensas, jonka tuoksuvat kukinnot avautuvat heinäkuussa. Minna istutti pensaan hyötytarhan kulmaukseen maukkaan mehun vuoksi.
Vanha keltainen pensasruusu on naapurin mukaan joskus ollut todella valtavat kokoinen. Lannoituksesta huolimatta se ei kuitenkaan ole tuuheutunut. Akileijoja putkahtelee pihassa sieltä täältä, maan siemenpankista.

Mikä puutarhassanne on parasta?

Arto: Kokonaisuus. Pihalla täytyy saada tehdä jotain, ja aika ajoin täällä on sitten sen näköistäkin. Keväällä ja kesällä suurin ilo on ruokailla ja viettää aikaa puutarhassa. Seinän vierustan kasvihuoneessa tarkenee hyvin istuskella jo maaliskuussa.

Minna: Puutarha on mieletön ilo ja mieletön riesa! Alku- ja keskikesä ovat ihania, kun skillat, narsissit, mukulaleinikit ja akileijat kukkivat. Marraskuussa ajattelen, että ensi vuonna en sitten mitään laita… Kukkia pitää kuitenkin olla, kauneus on tärkeää. Silloin sielu lepää.

Tuoksuva nimetön neilikka viihtyy eteläpihalla.
Tontin etelänpuoleisella rajalla kasvaa parikymmentä pensasruusua. Pensasruusuaidanne on kukkiessaan kaunis ja antaa sopivasti näkäsuojaa kulmatontilla.

Haaste: Kulmatontin näkösuoja

Minnan ja Arton puutarha on kulmatontilla, jonka kahdella sivulla kulkee tie. Perheen muuttaessa tontilla ei ollut mitään raja-aitoja. Nyt länsipuolen rajalla on orapihlajien lisäksi pätkä valkoista lauta-aitaa. Eteläpuolen rajalla kasvaa parikymmentä pensasruusua, muun muassa suviruusu ’Poppius’, onnenruusu, juhannusruusu, morsionruusu ’Juhannusmorsian’, tornionlaaksonruusu, lumenkaatopaikalta löytynyt ruusu, kurtturuusu ’Vuosaari’, hansaruusu, papulanruusu ja köynnösruusu ’Pohjantähti’, 1–2 pensasta kutakin.

– Jostain tuli mieleen, että vapaasti kukkiva aidanne voisi olla kiva. Suunnittelin, että kukintaa saisi olla pitkin kesää ja hankin sitten erilaisia ruusupensaita, Minna kertoo.

Kun aidanne pääsee kasvuvauhtiin, sen hoito on helppoa.

  • Suunnittele: Mieti, miten korkean aidanteen haluat ja voiko korkeus olla vaihteleva. Jos haluat lisäksi, että aidanteessa on kukintaa pitkin kesää, valitse lajeja sen mukaan. Muista myös purppura- ja keltalehtiset pensaslajit värin tuojina.
  • Istutus: Perusta istutusalue hyvin. Kaiva aidanteelle yhtenäinen istutusojanne, tuo siihen hyvää rikkaruohotonta multaa ja istuta pensaat.
  • Hoito: Alkuvuosina on hyvä kitkeä kaikki pensaiden juurelle pyrkivät rikkakasvit pois. Kun pensaat ovat isoja, kitkentä ei ole niin tarkkaa. Hansaruusun voi leikata alas vaikka joka vuosi, Minna tekee sen kahden vuoden välein. Muilta pensasruusulajeilta voi poistaa kuolleita ja huonoja oksia.

Kommentoi »