Harrastan kirpputoreja, koska koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan. Minusta oli jo lapsena hauskaa mennä pikkusiskoni kanssa viikonloppuisin suurelle sisäkirppikselle, jossa viikkoraha riitti vaikka mihin! Ostan vain tarpeeseen, en koskaan rikkinäistä tai muovikrääsää. Mahtavaa, kun käytettynä ostaminen on nykyään niin suosittua.

Kirppiksellä käyminen on rentouttavaa. Kun keskityn siihen, mitä tällä kertaa tulee vastaan, ­kaikki muu unohtuu.

Koluan kirppiksiä aina, kun sellainen osuu matkan varrelle. Ulkomailla minua kiinnostavat erityisesti vanhan tavaran liikkeet. Olen tosin ajeluttanut perhettäni ympäri Välimeren saaria vanhan tavaran liikkeiden toivossa, mutta perillä onkin ollut ruostunut autotalli tai yksityinen omakotitalo.

Viimeksi löysin kirppikseltä vihreän taidelasikulhon, joka jäi hyllylle pienen kolhun vuoksi, vaikka hinta oli vain 4 euroa. Kotona tein Google-haun, ja kulho muistutti satoja euroja maksavaa italialaisen Muranon lasikulhoa, joten kävin ostamassa sen.

Olen hankkinut liian monta Arabian vanhaa kukkaruukkua, erityisesti Richard Lindhin SN-­ruukkuja vuodelta 1964 mustina ja valkoisina.

Paras kirppis on Eemelin Kirppis Länsi-Vantaalla. Se on suosittu kirppis, jossa voi tehdä löytöjä ja kierrättää pois itselle tarpeetonta tavaraa.

Taikavoimani kirppiksellä on tietty ”kirppis- fiilis”. Usein jo ennen sisälle astumista tiedän, että tänään eteen tulee jotain erityistä – ja se yleensä pitää paikkaansa. Kun fiilistä taas ei ole, niin silloin ei löydy yhtään mitään, eikä kannata edes mennä.