Kannatan aina, että juhlista tehdään päivänsankarin näköiset tai sen, kuka juhlat järjestää, jos kyse on vaikkapa nimenantojuhlista. Ei ole olemassa pakollisia juhlaruokia. Voileipäkakkua ei tarvitse tehdä sen vuoksi, että ajattelee jonkun sellaista odottavan.

Ylioppilasjuhlissani grillattiin eikä tarjolla ollut kakkua. Häissämme tarjottiin kakun sijaan Anja-anoppini leipomia mokkapaloja, koska ne ovat sekä minun että puolisoni mielestä älyttömän hyviä. Ne olivatkin tosi helppoja syötäviä. Ei syntynyt kakunleikkausjonoa, ja ihmiset pystyivät tanssimaan mokkapalat kädessä.

Jos tykkää todella paljon irtokarkeista, voi tehdä kakun sijaan vaikka karkkibuffetin.

Jos kyse on esimerkiksi rippi- ja ylioppilasjuhlista, osa vieraista tulee kaukaa, osa taas voi käydä useammassa juhlassa samana päivänä. Jotain ruokaa on hyvä tarjota, mutta ei silti tarvitse olla kokonaista ateriaa. Vieraat tulevat ja menevät ja syövät eri aikaan.

Yleensä suunnittelen menun niin, että on jotain, mikä sopii kaikkiin ruokavalioihin. Esimerkiksi kirkas perunasalaatti, joka on vegaaninen, maidoton ja gluteeniton. Sitten on jotakin vähän tukosampaa, kuten kalaa, juustoja tai lihaa. Kolmanneksi on jotakin kevyttä ja raikasta, esimerkiksi hyvä vihersalaatti tai ihania tomaatteja ja yrttejä tai tuoreita raakoja vihanneksia ja hummusta. Tykkään kylmistä ruoista juhlissa, varsinkin kesällä.

Sitten voi näiden kolmen ympärille lisätä kaikkea, oliiveja, pikkelöityjä sieniä, leipiä ja tahnoja. Itse kaivan juhliin kaikkea, mitä jää- ja kuivakaapista löytyy!

Lampaasta, naudanlihasta tai vaikka hirven fileestä voi tehdä riimilihaa etukäteen pakastimeen, kun paistaa pinnat kiinni ja pyörittelee lihan mausteissa. Tuntia ennen kuin vieraat tulevat, voi ottaa lihan pakastimesta ja leikata sen kohmeisena ohuiksi siivuiksi. Sama idea on lohipastramissa. Parasta tällaisessa tarjottavassa on se, että sen voi tehdä viikkoja aiemmin valmiiksi.

Leikkelelauta on helppo ja näyttävä ratkaisu. Kun siitä tekee runsaan, värikkään ja rönsyilevän, se pysyy hyvännäköisenä silloinkin, kun vieraat napsivat siitä.

Myös paahtopaisti on hyvä vaihtoehto, mutta jos ei ole ennen tehnyt paahtopaistia, juhlat eivät ole se kohta, missä kannattaa harjoitella. Liha on kallista ja sitä pitää ostaa kuitenkin yli kymmenelle hengelle.

Kaiken kaikiaan ruokaa pitäisi olla noin 500–600 grammaa per henkilö sisältäen myös leivät ja dipit. Oleellisinta on laskea lihan ja kalan määrä, koska ne ovat arvokkaita raaka-aineita. Tarvitset niitä 100 grammaa per henkilö.

Leikkaa lihat ohuiksi viipaleiksi, sillä vaikkapa paahtopaistia otetaan 2–3 palaa, olivat ne sitten ohuita tai paksuja. Yli jäävät lihat voit pakastaa, jos niitä ei ole aiemmin pakastettu.

Graavikalaa kannattaa varata 80 grammaa per henki, tuhtia salaattia (peruna-, pastasalaatti) 150 g, marinoituja kasviksia 100–200 g, 30 g juustoja, 30 g hummusta, dippiä tai tahnaa, 80 g leipää ja 50 g vihreää (esim. salaattia, rucolaa, babypinaattia).

Laskelmat toki aina vähän elävät vähän sen mukaan, millaista porukkaa on tulossa syömään. Kun teen buffetpöytää, tarjolla on 90-prosenttisesti vihanneksia, kuten paahdettua ja marinoitua bataattia ja kurpitsaa sekä raakaa marinoitua kesäkurpitsaa. Liha ja kala ovat lisämausteita. Jos budjetti on pieni, lihan voi aivan hyvin jättää pois kokonaan. Ja Lidlistä saa todella hyviä mutta kohtuuhintaisia leikkeleitä, juustoja ja säilykkeitä.

Suurin osa törmää kylmäsäilytystilan puutteeseen. Minäkin kysyn asiakkaalta aina ensimmäisenä cateringia tehdessäni: millaiset kylmätilat ovat, ja voiko tilaa tarvittaessa järjestää lisää.

Jos tilaa on vähän, eikä avuliasta naapuria ole heti vieressä, neuvon miettimään, onko pakko tehdä itse sekä makeat että suolaiset tarjottavat. Esimerkiksi kakku vie todella paljon tilaa. Voiko kakun tai vaikka suolaiset tilata jostakin muualta? Tai sitten tehdä suolaiset, jotka eivät tarvitse kylmäsäilytystä, esimerkiksi juustolaudan.

Sekin kannattaa miettiä hyvissä ajoin, varsinkin tänä keväänä ja kesänä, kun ihmiset varmasti järjestävät paljon juhlia. Neuvoisin suosimaan astiavuokraamoja, sillä ei ole järkeä ostaa halpoja, toisella puolen maapalloa tehtyjä skumppalaseja 40 kappaletta yksiä juhlia varten. Astiavuokraamoon astiat voi palauttaa myös likaisina, eikä se lisää hintaa merkittävästi. Myös kyläyhdistykset saattavat lainata astioita.

Ruoanlaiton voi jakaa monelle päivälle. Niin se tehdään ammattikeittiössäkin. Kun on miettinyt, mitä haluaisi tarjota, voi listata työvaiheet ranskalaisilla viivoilla, panna järjestykseen ja aikatauluttaa eri päiville. Vaikkapa majoneesin voi maustaa tai pinjansiemenet paahtaa jo tiistai-iltana lasten mentyä nukkumaan, jos juhlat ovat lauantaina.

Ja apua voi pyytää. Ennen häitämme meillä oli pitkä misaus-lista (Mise-en-place, raaka-aineiden esivalmistelu) fläppitaululla ja keittiössä minä, perheeni ja muutama ystäväni. Fläppitauluun merkittiin, kun työvaihe oli tehty.

Yks vinkki on, että katsoo astiat valmiiksi jo viikkoa ennen ja merkitsee ne post it -lapuilla, siis, että perunasalaatti tähän kulhoon. Toimin niin myös kotona, kun järjestän pienempiä juhlia. Kun juhlapäivänä laittaa ruokia esille, ei tarvitse kaivella kulhoja kaapista ja selittää apurille, mihin laitetaan mitäkin. Myös ottimet on katsottu valmiiksi pöydälle. Se on hyvä tapa vähentää metatyötä juhlapäivänä, ja aikaa jää vaikka kynsien lakkaamiseen.

Joku kyllä loukkaantuu tästä, mutta keskinkertaisista aineksista, kuten perusfetakuutioista ja jäävuorisalaatista, tehty fetasalaatti on aika arkinen. Sitä saattaa saada maanantaista perjantaihin työpaikan ruokalasta. Miksi meillä on sitä myös juhlissa?

Jos itse tilaisin jostain catering-yrityksestä juhlaruoat, punakynä viuhuisi fetasalaatin kohdalla. Rakastan kyllä hyvää fetaa, ja on eri asia, jos on oikeasti hyvänmakuiset kurkut, kypsimmät tomaatit ja niin edelleen. Toinen samanlainen on mozzarellasalaatti, pieniä mozzarellapalleroita sekoitettuna tomaatteihin. Siinäkin pallot voisi vaihtaa loistaviin raaka-aineisiin, vaikka sitten vähemmän sitä mozzarellaa, mutta laadukasta.

En tarkoita, että pitäisi olla jotakin ihmeellistä tai kallista, mutta jokin juju olisi hyvä olla. Voi tehdä vaikka paahdettua ja marinoitua romanesco-kaalia tai mallasporkkanoita. Opin ne naapuriltani kesällä: porkkanat kuoritaan ja pyöritellään voissa sekä kaljamaltaissa ja paahdetaan uunissa ihan ryppyisiksi. Porkkanoiden kanssa tarjotaan saaristolaislimppukrutonkeja. Voisin syödä niitä aina! Porkkanat ovat ihana ja edullinen raaka-aine!

Minä teen aina vihannestikkuja ja nakkeja, ja that' s it. Lapset ovat sellaisia kindermunia, ettei heistä koskaan tiedä. Naapurin lapsi voi syödä kaikkea, mutta sen pikkusisko ei mitään. Edelleen totuttelen siihen, miten vähän lapsen ylipäänsä syövät mitään.

Drinkkibaari, jossa olisi ainekset, jäät ja ohjeet muutamaan hyvään mutta yksinkertaiseen drinkkiin. Vieraat voisivat itse tehdä drinkit.

Ennustan myös, että boolit ovat tulossa takaisin, mutta ehkä vähän tyylikkäämpänä versiona, ei niin, että siellä killuu hedelmäsalaatti keskellä. Ja boolia varten olisi lasit, joihin olisi tehty koristeeksi maustereunukset. Se olisi todella juhlava.

Kylmiä juttuja, pikkelöityjä juttuja ja käsityöjuttuja, kuten juustoja ja leikkeleitä. Ja aina pitää olla viiniä!