Matti Rönkä viihtyy sokkeloisessa rintamamiestalossaan: ”Ihanaa siellä on elämän kerroksellisuus”

Pidän siitä, että minulla on sopiva määrä touhua: tekemistä ja kalenterissa merkintöjä. Mieluiten nikkaroin, korjailen ja rakentelen. Myös metsätyöt ovat intohimoni, vaikka ne eivät kuulu päivittäiseen elämään. Ihanteelliseen päivään sisältyy pientä urheilua ja puuhastelua, sekä fyysistä että henkistä.

Lempipaikkani on mustan nahkasohvan nurkka. Sohva on olohuoneessa, ja siinä istun, luen ja katson telkkaria. Sohvalla mahtuu makoilemaan joka suuntaan.

Kypsässä iässä esikoisromaanin kirjoittaminen – sen yrittäminen ja läpi saaminen on ollut paras satsaus. En osannut kuvitella, kuinka antoisa ja runsas toinen ura siitä tuli. Nyt minulta on tulossa kymmenes romaani. Olen siitä nöyrän ylpeä. Kirjoittamisessa on oma rytminsä. Puuhastellessani mietin koko ajan jotakin joko aktiivisesti tai alitajuisesti.

Kyllähän paras virhekokonaisuus on lasten kasvatus. Mutta vaikka ei voi olla hyvä vanhempi, voi silti olla ihan riittävä. Olen iloinen ja ylpeä lapsistani.

Vuosikymmeniä sitten ostettu rintamamiestalo Helsingin Tapanilassa on paras hankintani. Olen sellaisen kammarissa syntynyt, sellaisessa haluan elää ja taidan haluta kuollakin. Ihanaa siellä on elämän kerroksellisuus. Ja ilma vaihtuu, on hyvä hengittää ja talossa on paljon sokkeloisia tiloja.

Juuri nyt paras lomakohde on erätorppa Savossa. Torppa on ikivanha, mutta meille uusi. Se on tiettömien taipaleitten takana. Siellä ei voi hoitaa puutarhaa eikä rakentaa mitään, siellä vain ollaan. Mennään saunaan ja uimaan yhä uudelleen, luetaan, nautitaan, pelataan pelejä – mutta ei varsinaisesti tehdä mitään.