Meidän Mökki

Matkatelevisio toi viihteen myös mökkitupaan – näin puukoteloinen näköradio kehittyi futuristiseksi kansansuosikiksi


Ensimmäiset matkatelevisiot valmistettiin huolellisesti puusepäntyönä. Tuotteesta tuli kuitenkin todellinen myyntimenestys vasta kun ulkokuorien materiaali vaihtui puusta muoviksi ja muodot futuristisiksi.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Televisiosta tuli osa arkea, kun Yleisradio käynnisti säännölliset televisiolähetykset vuonna 1958. Vain harvoilla oli aluksi oma vastaanotin, ja sitä kokoonnuttiin ihmettelemään naapureiden ja sukulaisten kanssa. Televisio yleistyi kuitenkin nopeasti, ja 1960-luvun lopulla 75 prosentilla kotitalouksista oli mustavalkotelevisio. Seuraavalla vuosikymmenellä markkinoille tulivat entistä hienommat mallit, sillä 1967 alkoivat väritelevisiolähetyskokeilut.

Koska televisiosta tuli kiinteä osa elämää, sitä piti katsella myös loma-aikaan. Tarkoitusta varten kehitettiin pieniä matkatelevisioita, jotka käyttävät auton akkuja virtalähteenä. Niiden mustavalkoruuduista tuijotettiin kahden valtakunnallisen kanavan lähetyksiä. Kuvan laadussa oli usein puutteita. Vaatimattoman antennin varassa toimineiden näköradioiden kuva puuroutui helposti lumisateeksi, ja moni televisioilta keskeytyi antennin säätämisen ajaksi.

1960-luvun lopussa matkatelevisioiden materiaali vaihtui puusta muoviksi ja muotoilu futuristiseksi.

Ensimmäiset suomalaisvalmisteiset matkatelevisiot tulivat myyntiin 50–60-luvun taitteessa. Niissä oli komea, kiiltäväksi lakattu kokopuinen ulkokuori, joka oli valmistettu huolellisesti puusepäntyönä. Päällä oli kuljetusta helpottava kantokahva ja teleskooppiantenni.

Suomessa matkatelevisioita valmistivat 1960-luvun alussa muun muassa Asa ja Salora. Alkuun myyntimäärät olivat varsin vaatimattomia. Esimerkiksi vuonna 1965 markkinoille tullutta muovikuorista Salora Junior 1 -mallia myytiin vajaat 1 500 kappaletta.

Televisioiden ilme mullistui 1960-luvun lopulla, kun ulkokuorissa alettiin käyttää kokopuun sijaan muovia. Uuden materiaalin ansiosta muotoihin saatiin futuristista avaruusajan henkeä – samaa, jota näkyi aikakauden sisustusesineissä, kuten pop-muotoilija Eero Aarnion Pallo-tuolissa.

Tietä uudelle tv-muotoilulle näytti Asan palkkalistoilla ollut diplomi-insinööri Samuli Saura (s. 1927). Hän oli ollut suunnittelemassa ensimmäisiä kotimaisia televisioita vuodesta 1955 lähtien, mutta 60-luvulla Saura otti rohkeasti niistä erottuvan linjan.

Vanhat matkatelevisiot eivät toimi nykyisillä lähetysjärjestelmillä.

Saura hahmotteli vuonna 1969 pop-henkisen katseenvangitsijan, Asa Futuran. Laite oli pelkistetty ja reunoiltaan pyöristetty muovitelevisio, johon kuului näyttävä metallinen trumpettijalka. Sähäkkää ilmettä korostivat aikansa trendivärit, kuten kirkas punainen ja keltainen. Futura sai 60–70-luvun taitteessa mökkikäyttöön sopivan pikkuveljen: Asa Minivisio 3662:n. Muodossa oli samaa modernia henkeä kuin Futurassa, mökkikäyttöön kutistettuna.

12-tuumaisesta mustavalkovastaanottimesta tuli kansansuosikki. Eikä ihme, sillä Minivisio oli mitä näppärin viihdepaketti. Kompaktin koon ansiosta laite oli helppo ottaa mukaan mökille ja tuoda talveksi kotiin vaikka keittiön tai lastenhuoneen vastaanottimeksi.

Minivisioita valmistettiin muun muassa ärhäkän punaisena, oliivinvihreänä ja valkoisena. Sitä myytiin paljon enemmän kuin edeltäjiään; 1970-luvun puoliväliin mennessä Minivisiota oli myyty noin 25 000 kappaletta.

Kodeissa vaihdettiin väriaikakauteen 1980-luvun kuluessa, mutta vasta 1990-luvulla myös mökkitelevisiolta alettiin vaatia värikuvaa ja terävämpää kuvanlaatua, kun yhä useampi mökki sai sähköt ja isomman antennin. Sähköt toivat tullessaan lisää viihde-elektroniikkaa: VHS-nauhurit, stereot ja muut uutuudet.

Valkoinen sekä punainen, keltainen ja oliivinvihreä olivat televisiolaitteiden ehdottomia muotivärejä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla.
Julkaistu: 18.3.2019