Avotakka

Maryli muutti Long Islandilta kerrostaloon Espooseen: ”Jos ei rakasta minimalistista laatikkodesignia, Suomessa on pulassa”

Maryli muutti Long Islandilta kerrostaloon Espooseen: ”Jos ei rakasta minimalistista laatikkodesignia, Suomessa on pulassa”

Maryli Karske palasi maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen Suomeen ja pakkasi mukaansa merikontillisen Amerikan-ihanuuksia. Jotain oli pakko jättää kuormasta, kuten naapurissa asuneelle Isabella Rossellininille jääneet puutarhakalusteet.
Teksti Miina Karske
Kuvat Riitta Sourander
Mainos

Maryli Karskeen kerrostalokodissa ovat kaikki Yhdysvaltojen Long Islandin -ajoista muistuttavat detaljit kohdillaan: on viihdyttämiseen tarvittavaa tilaa, runsaasti tarinoita pursuavaa tarkasteltavaa ja tyynyrykelmiä sekä sohvien ympärille symmetrisesti aseteltuja tunnelmavalaisimia.

Kokonaisuus on taitavasti koottu sekoitus skandityyliä ja Amerikan-hömppää. Suomalaiset designesineet ovat lähinnä isoäitien perintöä. Hauskat vintageaarteet taas muistuttavat rapakon takaisesta makeasta elämästä. Ne Maryli on poiminut antiikkitoreilta ja vintageliikkeistä ympäri Yhdysvaltain itärannikkoa.

Pitkän uran Yhdysvalloissa tehnyt Maryli Karske konsultoi suomalais- ja amerikkalaisyrityksiä asiakaspalvelussa, vähittäismyynnissä ja nettikaupassa. Lanseerausta odottaa Marylin oma vaatemallisto. Rakkaus rottinkiin on perittyä. Isoäidin alkuperäinen valtaistuin on kadonnut, mutta vastaava löytyi amerikkalaisesta vintageliikkeestä. Äidin tekemän piknikkorin kanssa on tehty monet retket Central Parkissa. Vaikka silmäähiveleviä yksityiskohtia on kodissa runsaasti, kokonaisuus on raikas ja ilmava. Aallon ruokapöytä on saanut seurakseen eksoottisen maalauksen Balilta.

Long Island, vintagelöytöjen aarreaitta

Opiskeluajoista lähtien maailmalla viihtynyt Maryli, 48, ehti viettää New Yorkissa lähes 20 vuotta. Asiakaskokemukseen erikoistuneen ammattilaisen osaamiselle riitti kysyntää hotelleista muotibisnekseen.

Maryli oli muun muassa avaamassa luovan asiakaskunnan rakastamaa Soho House -hotellia. Sen jälkeen hänet houkuteltiin muodin pariin, ensin Ralph Laurenille ja sieltä Burberrylle. Siinä ohessa hän ehti käydä myös muutaman sisustuskurssin.

– Manhattanilla keskitytään työntekoon, tehdään pitkää päivää ja asutaan ahtaasti pikkuhuoneistoissa. Vuonna 2009 päätin tehdä elämänmuutoksen ja hankin pienen talon Long Islandilla tunnin päästä Manhattanilta. Silloin vintageshoppailu sai uudet mittasuhteet, Maryli kertoo.

Long Island tunnetaan newyorkilaisten lomaparatiisina. Southampton ja East Hampton ovat kylistä kuuluisimmat, mutta Millan pieni kotikylä Bellport oli erityisesti designereiden ja media-ammattilaisten suosima lomatalokohde. Kylän vanhassa teatterissa piti mustavalkoista Copper Beech -sisustusliikettään nimekäs newyorkilainen sisustussuunnittelija Thomas O’Brien.

Kesäisin kylässä oli mahtava antiikkikirpputori, jonne nykkiläiset saapuivat pakettiautoineen haalimaan vintageaarteita. Paikallisilta pihakirppiksiltäkin teki paljon uskomattomia muutaman dollarin löytöjä.

Arabian keramiikasta koostuvan asetelman keskipisteenä on 1950-luvun potretti Marylin isoäidistä Marystä. Messinkirasia on Kelly Wearstlerin suunnittelema. Keltainen korostaa etelään avautuvan olohuoneen valoisaa tunnelmaa. Aurinkoisena päivänä täällä ollaan kuin safarilla. Ryhtiä kokonaisuuteen antaa mustavalkoisella kankaalla päällystetty mummun seslonki. Isoisoäidin saniaiskuvioinen Emma-nojatuoli odotti Marylin paluuta Suomessa.

Juhlia ja kadehdittavaa skandidesignia

Long Islandin elämään kuuluivat olennaisena osana naapuriston cocktailjuhlat ja illalliset, jotka usein yhdistettiin hyväntekeväisyystoimintaan. Marylikin oppi niin taitavaksi järjestelijäksi, että sai organisoitavakseen naapurinsa, näyttelijä Isabella Rossellinin monet skandinaavistyyliset juhlat.

– Minä keräilin paikallisia hullutuksia, mutta myös skandidesign oli kovassa huudossa paikallisten keskuudessa. Ystäväni eivät lakanneet ihastelemasta Suomesta tuomiani Arabian astioita ja Artekin valaisimia.

– Naapuriperhe kertoi esittäytyessään ihastelleensa ikkunastani näkynyttä Alvar Aallon Ampiaispesä-valaisinta. Heidän graafisessa, Arabian klassikoita pullistelleessa designkodissaan Marimekon surffilauta oli kunniapaikalla olohuoneessa, enkä usko, että sillä oli oltu vedessä kertaakaan.

Astiakaappi on löytö Hudsonin antiikkikaupasta. Kaapin päällä oleva Mary-isoäidin kipsipää matkusti aikoinaan Amerikkaan Marylin sylissä. Maryli päällysti sängynpäädyn räväkällä seeprakankaalla. Makuuhuoneen lipaston asetelmassa on tuulahdus Long Islandin tyyliä. Marylin äidinäiti, Li Englund, on suunnitellut tyynyjen Puutarhajuhlat-kankaan.

Enemmänkin olisi mahtunut muuttokuormaan

Aarteiden metsästely oli pelkkää juhlaa aina siihen asti, kun tuli aika muuttaa takaisin Suomeen ja miettiä, minkä kaiken pystyisi ottamaan mukaansa.

Hankalinta oli hahmottaa muutettavan tavaran määrä kuutioina.

– Olin tilannut 47 kuution kontin, mutta oli mahdotonta käsittää, kuinka paljon sinne mahtuisi tavaraa.

Paniikissa Maryli ryhtyi nyt itse pitämään pihakirppiksiä. Hän lahjoitti suuret määrät tavaroita ystävilleen, naapureilleen ja hyväntekeväisyyteen. Vanhaan kotimaahan jäivät työhuoneen huonekalut, kuntoiluvälineet ja polkupyörät. Takorautaiset puutarhakalusteet löysivät kodin kanojen keskeltä Isabellan puutarhasta.

Toiminnan ihmisenä Maryli osallistui myös tavaroidensa pakkaamiseen muuttomiesten kanssa.

– Ajan lisäksi muuttofirmalta säästyi näin valtava määrä pakkausmateriaalia. Kosteusvahinkojen minimoimiseksi sulloin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin silikageelipusseja.

Tavaramäärä meni lopulta oletettua pienempään tilaan, mutta tässä vaiheessa oli enää turha harmitella pois annettujen tavaroiden perään.

Kontin laivaus Yhdysvalloista Suomeen kesti kahdeksan viikkoa. Siinä ajassa oli etsittävä uusi koti.

Rottinkisohvalla on iloinen kuosien sekoitus. Kultaisia norsuja löytyy kodista sieltä täältä.

"Amerikassa ehti tottua apumiehiin"

Maryli halusi löytää Suomesta asunnon, joka olisi lähellä hänen vanhempiaan ja jossa olisi tilaa myös ystävien kestitsemiselle.

– Tämän asunnon 1970-luvun kerrostaloasunnolle epätyypillinen pohjaratkaisu puhutteli välittömästi. Edelliset asukkaat olivat laajentaneet olohuonetta poistamalla seinän ja viistonneet makuuhuoneen sisäänkäynnin siten, että huoneeseen johtavat nyt ylelliset valkoiset ranskalaistyyliset pariovet. Läpitalonhuoneisto tulvi valoa ja tuntui tutulta. Näin siinä paljon potentiaalia.

Asunto sijaitsi vuonna 1977 rakennetussa kerrostalossa Espoon Tiistilässä. Neliöitä on 98. Kunto oli hyvä, mutta koti vaati silti pientä pintaremonttia ja lisää säilytysratkaisuja.

– Amerikassa ehti tottua apumiehiin, jotka osaavat korjata ja hoitaa mitä vain. Kesti vähän aikaa tajuta, että täällä joka hommaan on löydettävä oma ammattilaisensa. Yksi maalaa, toinen kokoaa kaapit, kolmas tekee putkityöt, neljäs virittää sähköt. Mike NYC:issä olisi hoitanut tuon kaiken ja vielä puutarhankin tarvittaessa.

Organisointia riitti ja kiirettä piti, mutta lopulta huonekaluja ei tarvinnut varastoida päivääkään, vaan ne purettiin suoraan kontista uuteen, maalilta tuoksuvaan asuntoon.

Kaikki muut huonekalut löysivät heti paikkansa, mutta mahtava 2009 hankittu balustradisänky oli näihin mittasuhteisiin kerta kaikkiaan liikaa. Onneksi se löysi lopulta hyvän uuden kodin onnellisen ystävän luota Hangosta.

Vanha kyltti muistuttaa Long Islandin -talosta. Long Islandin laajan, viihtymään kutsuvan terassin kokonaisuus on kutistettu suomalaiselle normiparvekkeelle sopivaan mittakaavaan. Kahvihetket terassilla ovat aamujen keskipiste. Vuodenajasta riippumatta eteläparveke hyödyntää auringon valon maksimaalisesti.

Suomen sisustusliikkeiden tarjonta oli pettymys

Amerikan-kuorman huonekalut saivat uudessa kodissa seuraa isoäidin rottinkidivaanista ja Marylin paluuta odottaneesta isoisoäidin saniaiskuvioisesta Emma-nojatuolista.

Kaikkea tarvittavaa ei kuormasta löytynyt, joten Maryli tutustui myös suomalaisiin sisustusliikkeisiin etsiessään sopivia yö- ja ruokapöytiä kotiinsa. Tarjonnan yksipuolisuus kummastutti.

– Jollei satu rakastamaan minimalistista laatikkodesignia, on pulassa. Sopuhintaisia vaihtoehtoja ei tahdo löytää edes antiikkiliikkeistä. Jos tämän olisin ymmärtänyt, olisin ottanut isomman kontin ja tuonut huonekaluja myös ystävien tarpeisiin – ja ehkä jopa avannut jenkkityylisen antiikkikaupan.

Muuttotohinoista alkaa olla jo vuosi, ja tupaantuliaiset ja glögikutsut ovat osoittaneet, että asunto on juuri niin onnistunut ystävien kestitsemispaikka kuin Maryli oli toivonutkin. Aivan kaikkeen uusi koti ei tosin taivu.

– Long Islandilta tutut vuosittaiset puutarhajuhlani aion järjestää mökillä.

Julkaistu: 2.8.2018