Maryli Karskeen kerrostalokodissa ovat kaikki Yhdysvaltojen Long Islandin -ajoista muistuttavat detaljit kohdillaan: on viihdyttämiseen tarvittavaa tilaa, runsaasti tarinoita pursuavaa tarkasteltavaa ja tyynyrykelmiä sekä sohvien ympärille symmetrisesti aseteltuja tunnelmavalaisimia.
Kokonaisuus on taitavasti koottu sekoitus skandityyliä ja Amerikan-hömppää. Suomalaiset designesineet ovat lähinnä isoäitien perintöä. Hauskat vintageaarteet taas muistuttavat rapakon takaisesta makeasta elämästä. Ne Maryli on poiminut antiikkitoreilta ja vintageliikkeistä ympäri Yhdysvaltain itärannikkoa.
Long Island, vintagelöytöjen aarreaitta
Opiskeluajoista lähtien maailmalla viihtynyt Maryli, 48, ehti viettää New Yorkissa lähes 20 vuotta. Asiakaskokemukseen erikoistuneen ammattilaisen osaamiselle riitti kysyntää hotelleista muotibisnekseen.
Maryli oli muun muassa avaamassa luovan asiakaskunnan rakastamaa Soho House -hotellia. Sen jälkeen hänet houkuteltiin muodin pariin, ensin Ralph Laurenille ja sieltä Burberrylle. Siinä ohessa hän ehti käydä myös muutaman sisustuskurssin.
– Manhattanilla keskitytään työntekoon, tehdään pitkää päivää ja asutaan ahtaasti pikkuhuoneistoissa. Vuonna 2009 päätin tehdä elämänmuutoksen ja hankin pienen talon Long Islandilla tunnin päästä Manhattanilta. Silloin vintageshoppailu sai uudet mittasuhteet, Maryli kertoo.
Long Island tunnetaan newyorkilaisten lomaparatiisina. Southampton ja East Hampton ovat kylistä kuuluisimmat, mutta Millan pieni kotikylä Bellport oli erityisesti designereiden ja media-ammattilaisten suosima lomatalokohde. Kylän vanhassa teatterissa piti mustavalkoista Copper Beech -sisustusliikettään nimekäs newyorkilainen sisustussuunnittelija Thomas O’Brien.
Kesäisin kylässä oli mahtava antiikkikirpputori, jonne nykkiläiset saapuivat pakettiautoineen haalimaan vintageaarteita. Paikallisilta pihakirppiksiltäkin teki paljon uskomattomia muutaman dollarin löytöjä.
Juhlia ja kadehdittavaa skandidesignia
Long Islandin elämään kuuluivat olennaisena osana naapuriston cocktailjuhlat ja illalliset, jotka usein yhdistettiin hyväntekeväisyystoimintaan. Marylikin oppi niin taitavaksi järjestelijäksi, että sai organisoitavakseen naapurinsa, näyttelijä Isabella Rossellinin monet skandinaavistyyliset juhlat.
– Minä keräilin paikallisia hullutuksia, mutta myös skandidesign oli kovassa huudossa paikallisten keskuudessa. Ystäväni eivät lakanneet ihastelemasta Suomesta tuomiani Arabian astioita ja Artekin valaisimia.
– Naapuriperhe kertoi esittäytyessään ihastelleensa ikkunastani näkynyttä Alvar Aallon Ampiaispesä-valaisinta. Heidän graafisessa, Arabian klassikoita pullistelleessa designkodissaan Marimekon surffilauta oli kunniapaikalla olohuoneessa, enkä usko, että sillä oli oltu vedessä kertaakaan.
Enemmänkin olisi mahtunut muuttokuormaan
Aarteiden metsästely oli pelkkää juhlaa aina siihen asti, kun tuli aika muuttaa takaisin Suomeen ja miettiä, minkä kaiken pystyisi ottamaan mukaansa.
Hankalinta oli hahmottaa muutettavan tavaran määrä kuutioina.
– Olin tilannut 47 kuution kontin, mutta oli mahdotonta käsittää, kuinka paljon sinne mahtuisi tavaraa.
Paniikissa Maryli ryhtyi nyt itse pitämään pihakirppiksiä. Hän lahjoitti suuret määrät tavaroita ystävilleen, naapureilleen ja hyväntekeväisyyteen. Vanhaan kotimaahan jäivät työhuoneen huonekalut, kuntoiluvälineet ja polkupyörät. Takorautaiset puutarhakalusteet löysivät kodin kanojen keskeltä Isabellan puutarhasta.
Toiminnan ihmisenä Maryli osallistui myös tavaroidensa pakkaamiseen muuttomiesten kanssa.
– Ajan lisäksi muuttofirmalta säästyi näin valtava määrä pakkausmateriaalia. Kosteusvahinkojen minimoimiseksi sulloin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin silikageelipusseja.
Tavaramäärä meni lopulta oletettua pienempään tilaan, mutta tässä vaiheessa oli enää turha harmitella pois annettujen tavaroiden perään.
Kontin laivaus Yhdysvalloista Suomeen kesti kahdeksan viikkoa. Siinä ajassa oli etsittävä uusi koti.
"Amerikassa ehti tottua apumiehiin"
Maryli halusi löytää Suomesta asunnon, joka olisi lähellä hänen vanhempiaan ja jossa olisi tilaa myös ystävien kestitsemiselle.
– Tämän asunnon 1970-luvun kerrostaloasunnolle epätyypillinen pohjaratkaisu puhutteli välittömästi. Edelliset asukkaat olivat laajentaneet olohuonetta poistamalla seinän ja viistonneet makuuhuoneen sisäänkäynnin siten, että huoneeseen johtavat nyt ylelliset valkoiset ranskalaistyyliset pariovet. Läpitalonhuoneisto tulvi valoa ja tuntui tutulta. Näin siinä paljon potentiaalia.
Asunto sijaitsi vuonna 1977 rakennetussa kerrostalossa Espoon Tiistilässä. Neliöitä on 98. Kunto oli hyvä, mutta koti vaati silti pientä pintaremonttia ja lisää säilytysratkaisuja.
– Amerikassa ehti tottua apumiehiin, jotka osaavat korjata ja hoitaa mitä vain. Kesti vähän aikaa tajuta, että täällä joka hommaan on löydettävä oma ammattilaisensa. Yksi maalaa, toinen kokoaa kaapit, kolmas tekee putkityöt, neljäs virittää sähköt. Mike NYC:issä olisi hoitanut tuon kaiken ja vielä puutarhankin tarvittaessa.
Organisointia riitti ja kiirettä piti, mutta lopulta huonekaluja ei tarvinnut varastoida päivääkään, vaan ne purettiin suoraan kontista uuteen, maalilta tuoksuvaan asuntoon.
Kaikki muut huonekalut löysivät heti paikkansa, mutta mahtava 2009 hankittu balustradisänky oli näihin mittasuhteisiin kerta kaikkiaan liikaa. Onneksi se löysi lopulta hyvän uuden kodin onnellisen ystävän luota Hangosta.
Suomen sisustusliikkeiden tarjonta oli pettymys
Amerikan-kuorman huonekalut saivat uudessa kodissa seuraa isoäidin rottinkidivaanista ja Marylin paluuta odottaneesta isoisoäidin saniaiskuvioisesta Emma-nojatuolista.
Kaikkea tarvittavaa ei kuormasta löytynyt, joten Maryli tutustui myös suomalaisiin sisustusliikkeisiin etsiessään sopivia yö- ja ruokapöytiä kotiinsa. Tarjonnan yksipuolisuus kummastutti.
– Jollei satu rakastamaan minimalistista laatikkodesignia, on pulassa. Sopuhintaisia vaihtoehtoja ei tahdo löytää edes antiikkiliikkeistä. Jos tämän olisin ymmärtänyt, olisin ottanut isomman kontin ja tuonut huonekaluja myös ystävien tarpeisiin – ja ehkä jopa avannut jenkkityylisen antiikkikaupan.
Muuttotohinoista alkaa olla jo vuosi, ja tupaantuliaiset ja glögikutsut ovat osoittaneet, että asunto on juuri niin onnistunut ystävien kestitsemispaikka kuin Maryli oli toivonutkin. Aivan kaikkeen uusi koti ei tosin taivu.
– Long Islandilta tutut vuosittaiset puutarhajuhlani aion järjestää mökillä.
