Märkätilan siirto uuteen paikkaan – näin onnistuu saunan tai kylpyhuoneen rakentaminen vanhaan taloon

Kun tietää, mitä tekee ja osaa vielä tehdä, mitä tietää, märkätilan voi rakentaa sinne, missä sitä tarvitaan. Tämän jutun asiantuntija, rakennusvalvoja Asko Jussila, rakensi vuonna 1949 valmistuneen puutalonsa yläkertaan suihkun. Lyhyt työnkuvaus: ”Tilassa oli ennestään wc, joten viemäröinti ja vesijohdot löytyivät läheltä. Koolasin vanhan lattian päälle tuulettuvan rakenteen, ja sen päälle asensin märkätilan levyn. Levyn päälle valoin kaadot kuivabetonilla. Tein massasta mahdollisimman kuivaa, jotta kutistuminen pysyisi vähäisenä. Seinien ja lattian vedeneristyksen suoritti sertifioitu vedeneristäjä. Lattiarakenteen irtikoolauksella pyrin siihen, että mahdollinen vuoto tulee näkyville.”

Määritelmän mukaan märkätilassa on lattiakaivo, josta tilaa käytettäessä syntyvät jätevedet ohjataan viemäriin. Mahdolliset reitit viemäriputken asentamiseen ovat avainasemassa valittaessa paikkaa vanhaan taloon rakennettaville märkätiloille. Vesijohtojen reitittäminen halutuille paikoille on selvästi helpompaa. Märkätilaa ei pidä rakentaa huoneeseen, jossa on ulko-ovi. Kun ovi avataan talvella ja kylmä ilma tulvii sisään, märkätilassa oleva vesihöyry tiivistyy vedeksi. Paras paikka vanhan rakennuksen sisällä on rungon keskellä, missä rakenteet eivät ole suorassa yhteydessä kylmiin ulkoseiniin.

Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta määrää tällä tavalla: ”Rankarakenteisissa seinissä ja lattioissa rankajako suunnitellaan siten, että rankarakenne näihin kiinnitettyjen levyjen kanssa muodostaa riittävän jäykän alustan vedeneristeelle ja pintarakenteena toimivalle laatoitukselle.” Lattiat ja seinät voidaan tehdä märkäkipsilevystä tai lasikuituverkolla vahvistetusta sementtilevystä. Tarvittavat kallistukset tehdään valumassalla. Kun märkätila rakennetaan levyrakenteiselle lattialle, rakenteiden liikkumattomuutta on erittäin vaikea taata. Siksi altaallinen suihkukaappi on erityisen suositeltava.

Kun rakennetaan märkätila puurakenteisen välipohjan päälle, vedeneristeen kestävyyden kannalta kaikkein varminta on tehdä lattiaan raudoitettu betonivalu. Lisääntynyt paino todennäköisesti edellyttää tihennettyä koolausväliä ja mahdollisesti lupamenettelyä myös niissä kunnissa, joissa märkätilarakentaminen on verraten vapaata.

Kaikkein märimmissä märkätiloissa, kuten pesuhuoneessa, vedeneristys pitää ulottaa seiniin saakka. Hieman vähemmälle vesirasitukselle joutuvat tilat, kuten kodinhoitohuone, wc ja löylyhuone, eivät välttämättä tarvitse järeää vedeneristystä seiniin. Kevyempi kosteussulku voi riittää. Tällöin lattian vedeneriste suositellaan nostettavaksi ylös seinille vähintään 100 mm:n korkeuteen ja kynnyksille vähintään 15 mm:n korkeuteen. Myös lattiasta tulevissa putkissa on huolehdittava vedeneristeen ylös nostamisesta.

Joissakin ohjeissa suositellaan täyden vedeneristyksen käyttöä kaikissa laatoitetuissa seinissä, koska joustava eristysmassa toimii alustan kutistumisliikkeitä laakeroivana kerroksena ja siten ehkäisee laattojen tai saumojen halkeilua.

Märkätilojen kosteusvauriot alkavat useimmiten piilevästi. Ne saattavat tulla näkyviin vasta, kun rakenteet ovat jo ison remontin tarpeessa. Monissa vanhoissa rakenteissa vedeneristeen virkaa toimittaa saumoistaan yhteen hitsattu muovimatto. Rakenne on sinänsä asiallinen, jos se on aikanaan ammattimaisesti tehty, mutta pitkäaikaisessa käytössä muovimattoon voi tulla huomaamattomia reikiä. Muovimatot myös kutistuvat vanhetessaan, jolloin saumoihin ja matolla tehtyihin ylösnostoihin tulee rakoja.

Nykyään suosituin vedeneriste on paksu, siveltävä massa. Sitä käytettäessä riittävän kerrosvahvuuden saavuttaminen on ehdottoman tärkeää. Suositeltu vahvuus katsotaan valmistajan ohjeista. Saumojen, nurkkien ja kaikkien seinästä tai lattiasta tulevien läpivientien eristekestävyys varmistetaan vielä massakerrosten väliin laitetuilla vahvistusnauhoilla. Vedeneristeen päälle ei saa tehdä kaatokorjauksia, eristeen päälle tulee vain kiinnityslaasti ja laatta. Asiantuntijaohjeiden tärkein lähde on Museoviraston Korjauskortti n:o 25, joka tarjoaa ”tietoa märkätilan rakentamista tai korjaamista harkitsevalle, suunnittelevalle ja siihen ryhtyvälle”.

Vanhoihin hirsitaloihinkin halutaan luonnollisesti nykyaikaiset mukavuudet. Hirsi on kuitenkin ongelmallinen alusta märkätiloille. Hirsirakenne kutistuu ja laajenee lämpötilan ja kosteuden mukaan. Vesieristeet puolestaan vaativat lujan ja liikkumattoman alustan. Huolellisestikin tehty märkätilarakenne voi rikkoutua hirsien huomaamattomasta liikkeestä. Yksi nykyään käytetty ratkaisu on rakentaa hirsitalon sisään muurattu kivikontti yhteisesti kaikkia märkätiloja varten. Rakenne on kosteusteknisesti turvallinen, mutta tilaa vievä ja kallis.

Jos märkätilan takana on ulkoseinä, koko seinän korkeudelle sivellyn vedeneristeen pohjana olevan levyn takana on todennäköisesti höyrynsulkumuovi. Tällainen tuplasulku voi aiheuttaa varsinaisen kosteusansan, joka vuosien kuluessa tekee pahaa jälkeä seinärakenteessa. Märkätilan seinä toteutetaan esimerkiksi niin, että höyrynsulun sisältävän seinärakenteen ja vedeneristetyn muurauksen tai levyn välissä on ylhäältä auki oleva ilmarako. Yksityiskohtaiset neuvot kannattaa katsoa Rakennusinsinööriliiton julkaisusta RIL 107: Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Kirja maksaa satasen, mutta sen ohjeita noudattamalla voi välttyä todella kalliilta vahingoilta.

Rakenteiden kuivumisen nopeuttamiseksi märkätilassa on hyvä olla lattialämmitys. Vedeneristyksen kestävyyden takaamiseksi pintalämpötila saa olla korkeintaan 27 °C. Tilaan on järjestettävä myös toimiva ilmanvaihto. Jos märkätilaksi muutetussa tilassa ei ole koneellista ilmanvaihtoa, poistoilmaventtiilin tueksi voidaan putkeen tai hormiin asentaa kanavapuhallin.

Korvausilma voi tulla vaikka oven alareunaan tehdystä ilmaraosta. Jos tilaan rakennetaan sauna, korvausilma on hyvä tuoda suoraan kiukaan yläpuolelle. Sähkökiuas edellyttää poistoilmaventtiilin asentamista esimerkiksi lauteiden alle lähelle lattianrajaa. Puulämmitteinen kiuas hoitaa poistoilman varsin tehokkaasti ihan itsekseen. Joka tapauksessa saunan kuivattamiseksi katossa on hyvä olla erillinen, saunomisen ajaksi suljettava poistoilmaventtiili.

Turvallisuussyistä vesiputket asennetaan nykyisin pintavetoina, jos se suinkin on mahdollista. Näin mahdolliset vuodot on helppo havaita ja korjata. Suihkusekoittajalle tulevat putket tuodaan yläkautta, jolloin kosteudelle alttiiseen seinärakenteeseen ei puhkota läpivientejä. Seinän tai välipohjan sisään jäävät vesiputkien osat pitää eristää kondenssitiivistymisen estämiseksi. Myös erilliseen suojaputkeen asennettavia putkia voidaan käyttää.

Märkätilarakentamisen luvanvaraisuus on kuntakohtaista. Esimerkiksi Helsingissä ”olemassa olevien rakennusten sisällä” toteutettaviin märkätilahankkeisiin tarvitaan lupa tai lausunto vain, jos rakennuksen sisätilat on suojeltu, rakenteissa on kosteusvaurioita, jos tehdään muutoksia kantaviin rakenteisiin tai jos rakenteiden kuormitus lisääntyy oleellisesti.

Tällainen rakennusvalvonnan ohje on julkaistu jo viitisen vuotta sitten, mutta monien alan toimijoiden sivustoilla kerrotaan yhä, että rakennuslupa tarvitaan aina, kun märkätiloja rakennetaan. Jossain toisessa kunnassa näin voi ollakin. Luvanvaraisuus pitää tarkistaa suoraan oman kunnan rakennusvalvonnasta. Keskustelupalstoilla tuputettuihin ohjeisiin ei kannata luottaa.

Asiantuntija: rakennusvalvoja Asko Jussila