Avotakka

Marimekon luova johtaja Anna Teurnell myi elämäntyyliä

Marimekon luova johtaja Anna Teurnell myi elämäntyyliä

Luova johtaja Anna Teurnell luotsasi Marimekon ensi kertaa Pariisin muotiviikoille. Avotakan haastattelussa hän vannoi, että brändin ydin pysyy samana.
Teksti Taina Ahtela
Kuvat Paavo Martikainen
Mainos

Juttu on julkaistu pidempänä versiona Avotakassa 2/2016.

Kun ruotsalainen Anna Teurnell keväällä 2014 kuuli headhunterilta Marimekon etsivän uutta luovaa johtajaa, alkoi adrenaliini virrata. Hän tiesi heti, mitä halusi vaate- ja sisustusbrändille tehdä. Olihan hän Marimekko-fanin äidin kasvattama. Lisäksi hän oli tehnyt yhtiön kanssa aiemmin yhteistyötä ideoidessaan yhteismalliston vaateketju H&M:n suunnittelijana.

– Ensinnäkin tuotteita oli liian paljon. Kun keskittyy harvempaan, jää tilaa inspiraatiolle. Se on välttämättömyys maailmanlaajuiselle tuotemerkille, Teurnell sanoo Marimekon Herttoniemen-showroomissa.

Matka Euroopan muoti- ja design keskuksiin tuntuu pitkältä Anna Teurnellin vaatimattomasta työhuoneesta Herttoniemen teollisuusalueella Helsingissä. Mutta niin vain Teurnell luotsasi Marimekon syksyllä 2016 ensi kertaa Pariisin muotiviikoille. Kevään 2016 vaate- ja sisustusmallistot olivat ensimmäiset, joista Teurnell on vastannut kokonaan.

Mutta se, mitä tapahtuu salamavaloissa, ei ole nyt lainkaan tärkeää. Teurnelliä kiinnostaa arki.

– Voimmeko kattaa pöydän vähän kauniimmin, koska silloin elämäkin on kivempaa? Laittaa nätit paperiservietit tiistai-illalliselle? On valinta, kuinka haluaa elää tai miten rakentaa kotiaan ja vaatekaappiaan, hän sanoo.

Tämä tarkoittaa, että yksittäisten tuotteiden sijaan myydään elämäntyyliä. Valtavan ruotsinlaivabuffet’n sijasta Teurnell haluaa tarjoilla harvempia, tarkkaan valittuja aineksia, joita voi yhdistellä mielensä mukaan.

Teurnell ammentaa paljon inspiraatiota vanhoista Vuokko Nurmesniemen kuvista tai niistä, joissa Annika Rimala ”näyttää super funkyltä”.

– Tiesin haluavani työskennellä näiden ihmisten jalanjäljissä, hän sanoo.

Marimekon ydintä hän ei missään nimessä halunnut muuttaa: pelkistettyjä mutta rohkeita printtikuvioita, joista näkee, että ne on tehty käsin eikä tietokoneella.

– Painotekniikan jättämät jäljet tekevät meistä tunnistettavan, ne ovat tavaramerkkimme.

Painokuvioista Teurnell tiesi heti haluavansa työstää Unikkoa, Keidasta ja Jokapoika-paitojen Piccoloa. Suomalaisten käsissä ja silmissä kuluneista kuvioista on jo syntynyt tuoreella otteella jotain uutta ja kiinnostavaa.

– Kaikki suosikkikuvioni näyttävät ikään kuin helposti tehdyiltä. Niissä on jotain puhdaslinjaista ja toisaalta rohkeaa, jopa ylisuurta. Esimerkiksi Kivet-kuosi on aivan liian suuri – ja siksi fantastinen! Teurnell sanoo ja nauraa hersyvästi.

Teurnellin aloittaessa mallistojen pääpaino oli printtikankaissa ja kaikki tuntui hänestä turhan tasaiselta. Hän halusi päivittää materiaaleja ja siluetteja. "Koin, että mallistoista puuttui sitä pientä ekstraa, joka saa innostumaan: pörröinen huopa tai lasivaasi, joka ylevöittää tekstiilit. Laita kaunis lasi kankaan päälle, ja syntyy taikuutta." Rekin vaatteet olivat kevään 2016 mallistosta. Moni klassikoista on tehnyt Teurnellin aikana uuden tulemisen. Silkkipaitaan painettuna Unikko-kuosikin näyttää hienostuneelta ja pääsi takaisin muotipiireihin. Silkin lisäksi Teurnell on tuonut vaatemallistoon jakardikudontaa, pörröisiä takkeja ja jopa nahkahousut."Käyn usein alihankkijoidemme luona, sillä olen mielettömän kiinnostunut tekstiileistä."

Shabby, nuhjuinen. Näin Teurnell kuvailee viiden huoneen kerrostaloasuntoaan vanhassa talossa Tukholman Södermalmilla, jossa asuu puuseppämiehensä ja kolmen poikansa kanssa.

– Ennen ajattelin, että muuttaessa kaikki pitää fiksata ja maalata. Pariisissa asuessani opin, että on itse asiassa hurmaavaa, kun jättää osan asioista rempalleen.

Teurnell on Helsingissä kolme päivää viikossa. Mitä hän tekee ensimmäiseksi Tukholman-kotiin päästyään?

– Pesen pyykkiä! Se tuntuu hullulta, sillä nuorin lapsistani on 18. Mutta minusta on mukava huolehtia asioista. Pidän viherkasvien hoitamisesta ja asioiden korjaamisesta. Pienistä jutuista, joilla on merkitystä.

– Sukkia en kyllä parsi, hän lisää ja nauraa.

Teurnell kertoo, kuinka onnellinen oli vastikään, kun hänen poikansa eräänä pimeänä aamuna oli sytyttänyt herättyään kynttilän. Tällaiset asiat ovat Teurnellin mukaan arjen kultaa.

– Kun kaikilla on kiire ja väsyttää, kynttilä kertoo välittämisestä. Se on pieni ele, joka tekee elämästä mukavampaa. Juuri tästä Marimekossakin on kyse.

Teurnell laittaa mielellään ruokaa, ”yksinkertaisia kasvisruokia”. Niistä oikeastaan alkoi myös hänen urapolkunsa, kun hän parikymppisenä työskenteli kokkina ruotsalaisen designkeskuksen kahvilassa.

– Silloin ymmärsin, että haluan tehdä jotain käsilläni.

Hän hakeutui taidekouluun ja haki somistajaksi sekä Ikeaan että Hennes & Mauritziin ja tuli valituksi jälkimmäiseen ensin.

– Se oli tavallaan tienristeys. On kiinnostavaa, että Marimekolla työskentelen jälleen sisustuksen parissa.

Jos ajatellaan Armi Ratian Marimekkoa, elämäntyyliin keskittyminen ei itse asiassa ole uutta, Teurnell huomauttaa. "Marimekko-elämä Armin aikaan oli yhteen kokoontumista ja itsensä toteuttamista ilman teeskentelyä." Anna Teurnell halusi leikitellä mittasuhteilla ja uudenlaisilla malliston tuotteilla, kuten Carina Seth Anderssonin vaaseilla."Tarkoitus on yllättää. Että hups, tämä on jotain aivan uutta. Se myös on hyvin Marimekkoa."

Teurnell sanoo nauttivansa työssään eniten keskusteluista suunnittelutiimin kanssa: Mikä on suomalaista, mikä ruotsalaista? Voisimmeko tehdä folkloresta inspiroituneet pussilakanat? Missä taskujen pitäisi olla tai millainen on kaulus? Mitkä ovat niitä hassuja pikku juttuja, jotka ovat olemassa vain tuottaakseen iloa?

– Olen itsekin alun perin suunnittelija, joten tiimityöskentely on hyvin nautinnollista, hän sanoo.

Samassa luomisen vimmassa Anna nikkaroi seitsemän kahdeksan ikäisenä korkokengät laudasta ja kuminauhoista, kun äiti ei suostunut ostamaan hänelle oikeita.

Nyt Anna Teurnellin työhuoneen hyllyllä odottavat vierekkäin terveyshenkiset Birkenstockin trendisandaalit sekä Célinen mustat, ylelliset mokkakorkkarit.

Jokainen tietää, että ei ole tunnelman kannalta aivan yhdentekevää, kummat jalkaansa vetää.

Kuten ei sekään, pyyhkiikö suunsa päivällisen päätteeksi talouspaperilla vai kauniilla servietillä.​

Lue lisää:

Kekkonen ja Katri Helena – muistatko nämä legendaariset Avotakan kannet?

Tukholman huonekalumessut 2017: tuoreimmat trendit ja kiinnostavimmat ilmiöt

13 x kauneimmat maljakot ja ruukut

Julkaistu: 27.2.2017
Katso myös nämä