Juttu on julkaistu pidempänä versiona Avotakassa 2/2016.
Kun ruotsalainen Anna Teurnell keväällä 2014 kuuli headhunterilta Marimekon etsivän uutta luovaa johtajaa, alkoi adrenaliini virrata. Hän tiesi heti, mitä halusi vaate- ja sisustusbrändille tehdä. Olihan hän Marimekko-fanin äidin kasvattama. Lisäksi hän oli tehnyt yhtiön kanssa aiemmin yhteistyötä ideoidessaan yhteismalliston vaateketju H&M:n suunnittelijana.
– Ensinnäkin tuotteita oli liian paljon. Kun keskittyy harvempaan, jää tilaa inspiraatiolle. Se on välttämättömyys maailmanlaajuiselle tuotemerkille, Teurnell sanoo Marimekon Herttoniemen-showroomissa.
Matka Euroopan muoti- ja design keskuksiin tuntuu pitkältä Anna Teurnellin vaatimattomasta työhuoneesta Herttoniemen teollisuusalueella Helsingissä. Mutta niin vain Teurnell luotsasi Marimekon syksyllä 2016 ensi kertaa Pariisin muotiviikoille. Kevään 2016 vaate- ja sisustusmallistot olivat ensimmäiset, joista Teurnell on vastannut kokonaan.
Mutta se, mitä tapahtuu salamavaloissa, ei ole nyt lainkaan tärkeää. Teurnelliä kiinnostaa arki.
– Voimmeko kattaa pöydän vähän kauniimmin, koska silloin elämäkin on kivempaa? Laittaa nätit paperiservietit tiistai-illalliselle? On valinta, kuinka haluaa elää tai miten rakentaa kotiaan ja vaatekaappiaan, hän sanoo.
Tämä tarkoittaa, että yksittäisten tuotteiden sijaan myydään elämäntyyliä. Valtavan ruotsinlaivabuffet’n sijasta Teurnell haluaa tarjoilla harvempia, tarkkaan valittuja aineksia, joita voi yhdistellä mielensä mukaan.
Teurnell ammentaa paljon inspiraatiota vanhoista Vuokko Nurmesniemen kuvista tai niistä, joissa Annika Rimala ”näyttää super funkyltä”.
– Tiesin haluavani työskennellä näiden ihmisten jalanjäljissä, hän sanoo.
Marimekon ydintä hän ei missään nimessä halunnut muuttaa: pelkistettyjä mutta rohkeita printtikuvioita, joista näkee, että ne on tehty käsin eikä tietokoneella.
– Painotekniikan jättämät jäljet tekevät meistä tunnistettavan, ne ovat tavaramerkkimme.
Painokuvioista Teurnell tiesi heti haluavansa työstää Unikkoa, Keidasta ja Jokapoika-paitojen Piccoloa. Suomalaisten käsissä ja silmissä kuluneista kuvioista on jo syntynyt tuoreella otteella jotain uutta ja kiinnostavaa.
– Kaikki suosikkikuvioni näyttävät ikään kuin helposti tehdyiltä. Niissä on jotain puhdaslinjaista ja toisaalta rohkeaa, jopa ylisuurta. Esimerkiksi Kivet-kuosi on aivan liian suuri – ja siksi fantastinen! Teurnell sanoo ja nauraa hersyvästi.
Shabby, nuhjuinen. Näin Teurnell kuvailee viiden huoneen kerrostaloasuntoaan vanhassa talossa Tukholman Södermalmilla, jossa asuu puuseppämiehensä ja kolmen poikansa kanssa.
– Ennen ajattelin, että muuttaessa kaikki pitää fiksata ja maalata. Pariisissa asuessani opin, että on itse asiassa hurmaavaa, kun jättää osan asioista rempalleen.
Teurnell on Helsingissä kolme päivää viikossa. Mitä hän tekee ensimmäiseksi Tukholman-kotiin päästyään?
– Pesen pyykkiä! Se tuntuu hullulta, sillä nuorin lapsistani on 18. Mutta minusta on mukava huolehtia asioista. Pidän viherkasvien hoitamisesta ja asioiden korjaamisesta. Pienistä jutuista, joilla on merkitystä.
– Sukkia en kyllä parsi, hän lisää ja nauraa.
Teurnell kertoo, kuinka onnellinen oli vastikään, kun hänen poikansa eräänä pimeänä aamuna oli sytyttänyt herättyään kynttilän. Tällaiset asiat ovat Teurnellin mukaan arjen kultaa.
– Kun kaikilla on kiire ja väsyttää, kynttilä kertoo välittämisestä. Se on pieni ele, joka tekee elämästä mukavampaa. Juuri tästä Marimekossakin on kyse.
Teurnell laittaa mielellään ruokaa, ”yksinkertaisia kasvisruokia”. Niistä oikeastaan alkoi myös hänen urapolkunsa, kun hän parikymppisenä työskenteli kokkina ruotsalaisen designkeskuksen kahvilassa.
– Silloin ymmärsin, että haluan tehdä jotain käsilläni.
Hän hakeutui taidekouluun ja haki somistajaksi sekä Ikeaan että Hennes & Mauritziin ja tuli valituksi jälkimmäiseen ensin.
– Se oli tavallaan tienristeys. On kiinnostavaa, että Marimekolla työskentelen jälleen sisustuksen parissa.
Teurnell sanoo nauttivansa työssään eniten keskusteluista suunnittelutiimin kanssa: Mikä on suomalaista, mikä ruotsalaista? Voisimmeko tehdä folkloresta inspiroituneet pussilakanat? Missä taskujen pitäisi olla tai millainen on kaulus? Mitkä ovat niitä hassuja pikku juttuja, jotka ovat olemassa vain tuottaakseen iloa?
– Olen itsekin alun perin suunnittelija, joten tiimityöskentely on hyvin nautinnollista, hän sanoo.
Samassa luomisen vimmassa Anna nikkaroi seitsemän kahdeksan ikäisenä korkokengät laudasta ja kuminauhoista, kun äiti ei suostunut ostamaan hänelle oikeita.
Nyt Anna Teurnellin työhuoneen hyllyllä odottavat vierekkäin terveyshenkiset Birkenstockin trendisandaalit sekä Célinen mustat, ylelliset mokkakorkkarit.
Jokainen tietää, että ei ole tunnelman kannalta aivan yhdentekevää, kummat jalkaansa vetää.
Kuten ei sekään, pyyhkiikö suunsa päivällisen päätteeksi talouspaperilla vai kauniilla servietillä.
