Marien valtava hyötytarha kukoistaa läpi kesän – näin venytät satokauden mahdollisimman pitkäksi

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Kekkilä
Marien valtava hyötytarha kukoistaa läpi kesän – näin venytät satokauden mahdollisimman pitkäksi
Hyötytarhan perustaminen on ajankohtaista juuri nyt. Kruunupyyssä asuva Marie Björklund tekee ensimmäiset kylvöt jo ennen kuin maa on sula. Hänen kasvimaansa tuottaa runsaasti satoa keväästä myöhäiseen syksyyn. Lue, miten hän onnistuu ja katso upeat kuvat!
Julkaistu: 27.5.2021
Kesä on vasta alussa ja luonto on juuri herännyt. Kun perustat hyötytarhan nyt, voit nauttia itse kasvattamastasi sadosta pitkin kesää. Hyvä esimerkki onnistuneesta kasvattamisesta on Marie Björklundin kasvimaa Kruunupyyn maaseudulla, missä vierailimme Marien luona viime elokuussa.
Marie Björklundille kasvimaalla puuhailu on rakas harrastus. Hän nauttii siitä, kun näkee taimien kasvavan ja kukoistavan.
Silloin hänen kasvimaallaan sokerimaissien ja auringonkukkien korkeiksi venähtäneet kasvustot huojuivat jäykästi elokuun leppeässä tuulessa, niiden alla rehevänä levittäytyvä kesäkurpitsa peitti lavakauluksen reunat melkein kokonaan näkyvistä. Siellä täällä suurien lehtien välissä pilkotti pullistuvia värikkäitä hedelmiä.
Viereisessä lavakauluksessa kasvoi sulassa sovussa porkkanoita ja sipuleita, sen reunoja koristi tuuhea kaulus sileälehtistä persiljaa. Korkeina töyhtöinä kohoavien lehtikaalien ympärille jäänyt vapaa multatila oli hyödynnetty salaattien viljelyyn. Tältä näyttää, kun kasvimaa on suunniteltu niin, että se tuottaa koko keväästä syksyyn mahdollisimman hyvin herkkusatoa.

Satoa saadaan ruokapöytään joka päivä

Marie kerää joka päivä satoa viisihenkisen perheensä ruokatarpeiksi. Vierailupäivänämme Björklundien pöytään katettiin salaattia, erilaisia papuja sekä violetteja ’Purple Queen’ -perunoita. Marie leikkasi mukaansa myös pienet puntit tilliä, ruohosipulia ja persiljaa. Niitä pitää hänen mielestään aina olla tarjolla perunoiden kanssa.
Marien puutarhasta poimitaan syötävää ruokapöytään joka päivä. Tomaatit kasvavat isoiksi ja meheviksi.
Runsaan sadon kerääminen vaatii paljon suunnittelua. Marie kylväänopeasti kasvavia lajeja alkukesällä hitaammin kasvavien lajien viereen.
– Ensimmäisen sadon kerään toukokuussa, sillä kylvän usein jo maaliskuussa ulos ensimmäiset erät tilliä ja pinaattia. Jos maa on vielä jäässä, ei hätää. Silloin vain ripottelen siementen päälle pussimultaa. Olemme suuren osan vuotta lähes omavaraisia vihannesten suhteen, koska poimin ja pakastan satoa talven varalle pitkin kesää. Ostan kaupasta oikeastaan vain kerä- ja parsakaaleja, hän kertoo.
Runsaan sadon takana on paljon suunnittelua. Marie kylvää nopeasti kasvavia lajeja kuten pinaattia ja salaattia alkukesällä palsternakkojen, purjojen ja muiden hidaskasvuisten lajien viereen. Pinaatti- ja salaattisato on valmista kerättäväksi, kun palsternakat ja purjot alkavat tarvita enemmän kasvutilaa.
Alkuun Marie kylvi pikasatoa varten usein myös retiisejä, mutta hän huomasi nopeasti, että niitä kertyy helposti liikaakin. Retiisit eivät ole hänestä niin monikäyttöisiä kuin lehtivihannekset ja niiden makuunkin kyllästyy helposti kesän aikana. Nykyään hän kylvää retiisejä vain muutaman kerran kesässä.

Satokausi jatkuu lumen tuloon

Kasvimaan satokausi jatkuu kesän jälkeenkin niin kauan, kunnes maa jäätyy ja peittyy lumeen. Marien mielestä ensimmäiset syyspakkasten puraisut vain parantavat lehtikaalien ja ruusukaalien makua entistä makeammaksi. Viimeiset maa-artisokan pyöreät mukulat hän kaivelee ylös kohmeisesta kasvimaasta. Mukulat säilyvät talven yli mullassakin, joten niitä voi nostaa syötäväksi myös keväällä, kun muuta satoa ei vielä saa.
Marie kannustaa kokeilemaan mahdollisimman monien lajien kasvattamista. Kokeilut tuottavat joskus myös iloisia yllätyksiä. Elokuussa Marien sadonkorjuu on parhaimmillaan.
Marien mielestä kasvimaalla kannattaa kokeilla rohkeasti mahdollisimman monia lajeja, helppoja ja haastavampia. Kun kasveja on paljon, joistakin niistä saa aina satoa, vaikka osa menisikin poskelleen. Usein kokeilut tuottavat myös iloisia yllätyksiä.
”Uusien tuttavuuksien viljely on usein kannattanut. Aloittelijalle suosittelen perunaa ja mangoldia.”
Marie Björklund
– Uusien tuttavuuksin viljely on aika usein kannattanut. Esimerkiksi latva-artisokasta sain heti ensimmäisellä kerralla hienon sadon. Aloittelijalle suosittelen perunaa ja mangoldia. Niistä saa helposti aina hyvän sadon.
Hän suosittelee perehtymään myös kumppanuuskasveihin eli lajeihin, jotka syystä tai toisesta viihtyvät toistensa seurassa. Esimerkiksi porkkanat, persiljat ja sipulit tai tomaatit ja basilikat tuntuvan kasvavan parhaiten lähekkäin.
Marien valkosipulisato viime elokuussa oli runsas. Hänen kokemuksensa mukaan porkkanat, persiljat ja sipulit tai tomaatit ja basilikat kasvavat parhaiten lähekkäin.
– Ja sitten on lajeja, jotka on parasta kasvattaa itsekseen. Maa-artisokka leviää niin valtavalla tarmolla, että olen varannut sille kasvimaalta yhden oman lavan.

Satojen neliöiden viljelytila tuottaa huiman sadon

Marie aloitti viljelykokeilunsa jo 19-vuotiaana ensimmäisessä pienessä kasvihuoneessaan. Uusiin ulottuvuuksin viljelyinto kasvoi kuitenkin hänen kotiäitivuosinaan. Marien mielestä on mukavaa viettää Fannyn, Theon ja Mollyn kanssa mahdollisimman paljon aikaa omalla pihalla.
– Kasvimaa on minun leikkipaikkani, lapsilla on omat leikkinsä siinä vieressä. Usein he tosin tulevat seurakseni tänne ja napostelevat herneitä, tomaatteja ja muita herkkujaan suoraan suuhun. Kasvimaa on rakkain harrastukseni. Hienointa on nähdä siementen itävän ja taimien kasvavan suuriksi ja hyvinvoiviksi. Se on minulle vielä paljon tärkeämpää kuin varsinainen sato.
”Kasvimaa on rakkain harrastukseni. Hienointa on nähdä taimien kasvavan, se on jopa tärkeämpää kuin sato.”
Marie Björklund
Marien tiiviisti rakennettu kasvimaa sijaitsee aurinkoisella paikalla puutarhan keskellä, kotitalon ja piharakennusten suojassa. Kasvihuoneelle, lautareunaisille viljelylaareille ja lavakauluksille on varattu noin 400 neliötä. Taloa lähimpänä on lisäksi muita suurempi, pyöreä viljelypenkki. Sen Marie on reunustanut muurikivillä.
– Käytän mahdollisimman paljon kierrätysrakenteita. Kasvihuoneen ikkunatkin ovat mieheni Jonaksen fammun vanhat.
Kruunupyyn maaseudulla sijaitsevassa hyötytarhassa on noin 400 neliötä viljelytilaa.
Kasvimaan polkuja peittää katekangas ja kuorikate, mutta viljelylaatikot ja lavakaulukset ovat maapohjaisia. Tämän ansiosta maaperän lierot ja muu hyötyeliöstö pääsevät nousemaan multaan tarhurin avuksi. Maayhteys vähentää myös kastelun tarvetta, sillä umpipohjaisessa viljelylaatikossa kasvien juuret eivät pääsisi hakemaan kosteutta syvältä maan uumenista. Marien suosima kateviljelykin pidättää mullassa kosteutta, koska paksu katekerros estää kosteuden haihtumista. Lisäksi kate ehkäisee rikkaruohoja, joten kitkemiseen ei tarvitse varata tolkuttomasti aikaa.
– Peitän kaiken paljaan multapinnan syksyn lehdillä sekä naapureilta saamallani heinällä. Multa säilyy ilmavana niiden alla, eivätkä vesiroiskeet pärskytä multaa kasvien lehdille. Välillä jostakin saattaa nousta rikkaruoho tai pari, mutta ei se ole niin vaarallista. Kuohkeasta maasta ne on helppo nyppäistä pois. Jätän rikat suoraan katteen päälle, ja ne kuihtuvat auringossa nopeasti näkymättömiksi.

Ravinteikkaan mullan merkitys on ratkaiseva

Multa on muhevaa ja ravinteikasta myös siksi, että Marie hoitaa sitä säännöllisesti. Lannoituksena hän käyttää luonnonmukaisia kanankakkarakeita. Niitä kuluu joka kesä kolme säkillistä. Marie lisää multaan myös keittiöjätteistä käymismenetelmällä valmistamaansa bokashimultaa ja vedellä laimennettua pottapissaa sekä perheen kahden lemmikkikanin papanoita.
Kurpitsat saavat kesän mittaan lisäravinteita kanankakasta.
Suurimman osan kanankakasta Marie sekoittaa maahan keväällä ennen kylvöjä ja taimien istutusta, mutta kasvukauden aikana ravinneromut lajit kuten kurpitsat, kaalit ja tomaatit saavat tarvittaessa lisälannoitteeksi myös kanankakkavettä eli veteen sekoitettuja kanankakkarakeita.
– Kiertoviljelykin lannoittaa ja hoitaa maata. Se tarkoittaa sitä, että siirrän vihanneslajeja kasvimaalla joka vuosi uuteen paikkaan. Esimerkiksi papujen tai herneiden jäljiltä maassa on paljon typpeä, mikä sopii kurpitsoille ja kaaleille. Sen vuoksi istutan ne sinne, missä edellisvuonna kasvoi papuja. Ensi kesänä tilalle tulee jotain muuta, esimerkiksi juureksia.
Kommentoi »