Kaunis kesäaamu Vaasan ulkosaaristossa. Meri on ihmeen tyyni. Lokit ja tiirat huutelevat kilpaa. Sään ja meriveden harmaannuttamalla mökkilaiturilla istuu pariskunta aamupalalla.
– Nautimme eniten juuri rauhallisista aamuista mökillä. Heräämme aikaisin, nappaamme aamiaisen koriin ja kävelemme laiturille ihailemaan maisemaa. Näitä hetkiä muistelemme sitten talvella suurta kaipausta tuntien, sanovat Ingela ja Hans Åström.
Ingelan ja Hansin mökki on vain 40-neliöinen, mutta sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Tuvan ja kahden makuuhuoneen lisäksi mökissä on sauna ja saunatupa.
– Täällä ei ole sähköä eikä kaivoa, joten kun tulemme tänne, unohdamme kaupunkielämän mukavuudet. Elämme mökillä luonnon ehdoilla ja vietämme paljon aikaa ulkona. Teemme pikkuaskareita, kunnostelemme paikkoja ja kalastelemme. Päivän aterian valmistamme yhdessä antaumuksella. Iltaisin lämmitämme saunan, ja luemme tai pelaamme tuvassa, Ingela kertoo.
Mökin on suunnitellut Pi Sarpaneva 80-luvulla. Koska merisää koettelee puupintoja, ulkovuoraus on uusittu kertaalleen. Kellastuneet sisäseinät saivat muutama vuosi sitten valkoista maalia pintaansa ja mökin ilme muuttui kertaheitolla raikkaammaksi.
– Olen maissa vaihtelunhaluinen sisustaja, mutta täällä mökillä meillä on aina sama tyyli. Merihenkiset tyynyt, peitot ja muut tekstiilit sopivat tänne ja näyttävät ajattomilta vuodesta toiseen.
Åströmien mökki sijaitsee kuvankauniissa Merenkurkun saaristossa, joka on liitetty myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Luonto on täällä karua ja vedet karikkoisia.
– Väylät täytyy tuntea hyvin, muuten käy huonosti. Onneksi Hans on kotoisin täältä ja tuntee ympäröivät vedet kuin omat taskunsa. Eikä tätä luontoa voita mikään. Maisema vaihtuu vuorokauden aikana monta kertaa, vuodenajoista nyt puhumattakaan. Saarimökkimme on meille hyvin rakas.
Merenkurkun saaristo – Suomen ensimmäinen luonnonperintökohde
Heinäkuussa 2006 UNESCO:n maailmanperintökomitea hyväksyi Merenkurkun saariston maailmanperintöluetteloonsa. Suomen matala saaristo ja Ruotsin jyrkät kalliorannat muodostavat yhdessä laajan luonnonperintäkohdealueen, jossa näkyy jääkauden aiheuttama maankohoamisilmiö. Maa kohoaa edelleen vuosittain noin kahdeksan millimetriä ja maisema muuttuu hitaasti mutta jatkuvasti.