Kotivinkki

”Leipominen hellii aivoja” – sämpylöiden pyörittelyssä ja reseptien testailussa on monia mieltä hyödyttäviä piirteitä, kertoo neuropsykologi

”Leipominen hellii aivoja” – sämpylöiden pyörittelyssä ja reseptien testailussa on monia mieltä hyödyttäviä piirteitä, kertoo neuropsykologi
Sämpylöiden pyörittäminen toimii mindfulnessharjoittena ja uuden reseptin kokeilu aivojumppana, sanoo neuropsykologi Nina Uusitalo. Leipominen tuo mielihyvän tunteen nopeasti, ja siihen on turvallista koukuttua.
Julkaistu: 22.7.2020

Kiireisen päivän jälkeen on ihanaa upottaa kädet taikinaan. Syke laskee, mieli rauhoittuu. Miksi leipominen tuntuu niin rentouttavalta?

– Monesti elämä on hektistä ja sosiaalista, ja sen vastapainoksi saattaa kaivata yksinoloa. Leipominen on tapa olla yksin, mutta siten, että on kuitenkin jotain tekemistä, sanoo neuropsykologi Nina Uusitalo.

Rauhoittavalle vaikutukselle on myös fysiologinen selitys: leipominen tasapainottaa aivojen käyttöä. Työelämässä käytämme usein paljon ajattelusta ja pulmien ratkaisusta huolehtivaa aivojen osaa, niin kutsuttuja järkiaivoja. Leipominen puolestaan aktivoi tunneaivoja, jotka keskittyvät omien tunteiden tunnistamiseen ja käyttöön.

– Etenkin silloin, kun leipominen on helppoa, ei järkiaivoja tarvita niin paljon, vaan tulee kuunnelleeksi tunneaivoja. Se auttaa aivoja palautumaan, Uusitalo sanoo.

Tunneaivoihin leipominen vaikuttaa monin tavoin. Äidiltä peritty resepti tai mummolan tuttu tuoksu voivat herättää turvan kokemusta. Taikinaa vaivatessa rytmikäs liike ja käsien painautuminen taikinaa vasten aktivoivat tuntoaistimukset tehokäyttöön.

– Vaikutus voi olla hieman samankaltainen kuin olisi hierottavana, Uusitalo toteaa.

Tänä keväänä rutiinit ovat kadonneet monen elämästä koronarajoitusten vuoksi. ”Se kuormittaa, sillä pohjimmiltamme pidämme asioiden ennustettavuudesta. Leipomisen tuttu kaava voi helpottaa oloa”, sanoo neuropsykologi Nina Uusitalo. Samalla leipominen toimii pakopaikkana mielelle, jotta koko ajan ei tarvitse murehtia vallitsevaa tilannetta.

Uunista leijaileva herkullinen tuoksu ja maistuva leivonnainen tuovat hyvän mielen. Onnistunut lopputulos antaa aivoille tujauksen mielihyvähormoni endorfiinia.

Onnistuminen ja sitä seuraava mielihyvän tunne on mahdollista saavuttaa nopeasti verrattuna moniin muihin aktiviteetteihin: muffinit pyöräyttää ripeämmin kuin neuloisi vaikkapa villasukan.

– Monet virtuaalipelit koukuttavat vahvasti, koska ne on rakennettu niin, että ihminen saa niistä nopeasti mielihyvän tunteen. Leipomisessakin onnistumista seuraava endorfiiniryöppy tulee nopeasti. Leipomiseen saa koukuttua, Uusitalo sanoo.

Arjen hulinan keskellä leipominen toimii ikään kuin latausasemana aivoille.

Onnistumisia voi kokea taidoista riippumatta. Aloittelijakin voi saada aikaan mahtavan lopputuloksen, kunhan valitsee omalle taitotasolleen sopivan reseptin ja noudattaa sitä tarkkaan.

– Aloittelevan leipurin on helpompi saavuttaa onnistumisen kokemuksia kuin esimerkiksi aloittelevan pianistin, Uusitalo toteaa.

Tuotos voi olla monella tavalla hyvä: ei välttämättä kaunein mahdollinen, mutta silti suussa sulavan herkullinen.

– Tarkkaa kriteeristöä onnistumiselle ei ole, jos sellaista ei itse luo itselleen.

Miksi leipominen sitten rentouttaa, vaikka siinä on toimittava tarkkojen ohjeiden ja aikataulujen mukaan?

Ehkä juuri siksi, Nina Uusitalo sanoo.

– Me ihmiset rakastamme rutiineja ja tuttuutta. Meidän on helpointa toimia, kun asiat ovat ennustettavia. Leivonnassa voi luottaa siihen, että kun tekee niin kuin reseptissä sanotaan, saa yleensä toivotunlaisen lopputuloksen.

Leipominen voi toimia myös tietoisen läsnäolon harjoitteena. Keittiössä puuhaillessa voi keskittyä vain siihen, miten työ etenee, miten taikinaa vaivataan ja miltä se tuntuu – olla läsnä juuri siinä hetkessä. Se toimii arjen hulinan keskellä ikään kuin latausasemana aivoille.

– Monille esimerkiksi mindfulness-nauhoitteen kuuntelu paikoillaan istuen voi olla hankala tapa harjoitella tietoista läsnäoloa. Leipoessa harjoituksen voi tehdä toiminnallisemmin.

Parhaimmillaan leipoessa pääsee flow-tilaan, jossa asiat tapahtuvat kuin itsestään. Mitä useammin flow-tilan löytää, sitä helpompi vastaavaan soljuvaan rentouden tilaan on palata.

– Kun aivot ovat treenanneet levollisessa tilassa oloa, sen saavuttaa helpommin. Jo ajatus siitä, että illalla leivon pullaa, rauhoittaa mielen ja vaikuttaa autonomiseen hermostoon esimerkiksi laskemalla sykettä, Uusitalo sanoo.

Yleensä aivojen rentouttamiseen ja tietoisen läsnäolon harjoittelemiseen kannattaa valita riittävän helppoa, jopa monotonisesti samoja työvaiheita toistavaa leivontaa. Jollekin sopii pullien pyörittely, toiselle viidenkymmenen karjalanpiirakan rypytys.

– Mutta se ei sovi kaikille. Jotkut rentoutuvat parhaiten tarkkuutta ja täydellistä keskittymistä vaativissa tehtävissä, esimerkiksi taiteillessaan pikkutarkkoja sokerimassakoristeita.

"Jo ajatus siitä, että illalla leivon, rauhoittaa mielen ja laskee sykettä", Nina kertoo autonomisen hermoston toiminnasta.

Jotta leipominen palauttaa, siihen ei saa liittyä stressitekijöitä.

Jos pitää saada aikaan täydellinen hääkakku tai leipominen on juhlia järjestäessä vain yksi monista hoidettavista asioista, se ei välttämättä ole kovin rentouttavaa juuri siinä hetkessä.

Uusitalo muistuttaa myös, että kaikkia leipominen ei rentouta. Jokaisen pitää tunnistaa itsessään, toimiiko se palautumisen välineenä.

Jollekin leipominen voi olla alusta loppuun hirveää. Silloin kannattaa etsiä muita tapoja rentoutua.

Leipomisesta on hyötyä myös monien hyödyllisten taitojen opettelussa.

– Leipoessa tarvitaan tarkkaavaisuutta, pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja kykyä noudattaa ohjeita ja tehdä asioita juuri oikeassa järjestyksessä. Ne ovat taitoja, joita tarvitaan elämässä monessa muussakin tilanteessa, ja niitä voi harjaannuttaa leipomalla, Uusitalo toteaa.

Uuden taidon opettelu muodostaa uudenlaisia kytköksiä aivojen hermoradoissa. Kun esimerkiksi tarkkaavaisuutta vaativat hermoradat kehittyvät leipoessa, tarkkaavaisuus parantuu myös muissa tehtävissä.

Lasten ja nuorten kannalta Uusitalo pitää kotitaloutta huippuaineena. Siinä lapsi harjoittelee huomamatta muun muassa oman toiminnan ohjausta, ongelmanratkaisua ja kärsivällisyyttä.

Uusitalo on ottanut omat, 2.- ja 4.-luokkalaiset lapsensa pienestä pitäen mukaan keittiötöihin. Kun koulut suljettiin koronatilanteen vuoksi, hän antoi lapsille tehtävän: joka päivä pitää valmistaa jokin ruoka tai leipomus.

Lapset selvittävät itse reseptin, tekevät kauppalistan ja hoitavat leipomis- tai ruoanlaittotyön. Näin päiviin tulee sekä ajankulua että hyödyllistä oppia.

Tehtävä on sujunut mainiosti, ja lasten käsissä on syntynyt muun muassa täytekakku, pizza ja pasta bolognese.

– Samalla tulee harjoiteltua myös epäonnistumisen sietoa ja epätäydellisyyttä: Ei haittaa, jos kermavaahto nyt meni vähän yli. Kakku maistui hyvältä ja ajoi asiansa, Uusitalo kuvailee.

Jollekin rakkauden teko voi olla se, että leipoo puolisolle pullaa joka perjantai.

Itselle uudet reseptit ja tekniikat ovat hyvää aivojumppaa kaikenikäisille. Aivot syttyvät ratkoessaan pulmia ja saavat näin kaipaamiansa virikkeitä.

Toistenkin mielelle leipominen tekee hyvää. Se hoitaa sosiaalisia suhteita ja tuo ihmisiä yhteen, sillä harvoin leivotaan vain itselle.

Tuntuu mukavalta, jos ystävä on pyöräyttänyt herkkuja juuri minulle. Toisaalta yksinkin leivottu pellillinen lämpimäisiä herättää mukavia muistoja yhdessä koetuista hetkistä.

Se voi olla myös keino osoittaa välittämistä.

– Jollekin rakkauden teko voi olla se, että leipoo puolisolle pullaa joka perjantai, Uusitalo toteaa.

Kommentoi »