Laura Holmströmin perheen sohvaa kuluttaa jo neljäs sukupolvi – Onko sinullakin pitkään kestänyt kaluste? Kerro meille sen tarina!

2

Mummin ja vaarin sohva tuntui Laura Holmströmin mielestä lapsena karhealta ja istuma-asento epämukavalta. Tuskin olisi Laura pikkutyttönä uskonut, että hänen oma perheensä tulee vielä istumaan olohuoneessa samalla sohvalla – jota ei ole edes verhoiltu uudelleen vuosien aikana!
Teksti Emmi Nissi

Vaarin ja mummin kodissa oli erivärisiä huoneita. Yksi oli vihreä rauhoittumishuone, ja siellä Laura Holmström viihtyi pikkutyttönä erityisen hyvin.

– Kirjat olivat nätisti kirjahyllyssä, ja lipaston ylimmästä laatikosta sai hakea lakua, Holmström muistelee.

Niin, ja vihreässä huoneessa oli vihreä sohva. Holmströmin isovanhemmat olivat hankkineet Askon laatusohvan 1950-luvun alussa kolmilapsiseen perheeseensä. Hankittiin hyvää, kun ei ollut varaa hankkia huonoa.

– Vihreän sohvan pinta tuntui hieman karhealta lapsen herkkää ihoa vasten, kun istuin sohvalla kukkamekko päällä. Lisäksi sohvalla oli aina vähän epämukava istua.

Ompelukerho kokoontui vuonna 1956. Laura Holmströmin äiti istuu sohvalla vasemmalla Lauran isotädin vieressä. Holmströmin isomummo ja täti ovat kuvassa selin. Jutun kuvat: Laura Holmströmin kotialbumi.

Kun vaari kuoli kaksi vuotta sitten, sohvalle täytyi löytää uusi koti. Huonekalun epämukavuudesta huolimatta Holmströmille tuli voimakas tunne: hän halusi sohvan itselleen.

Kun äidilläkään ei ollut eriävää mielipidettä, sohva kuljetettiin Holmströmin ja hänen perheensä kotiin viime heinäkuussa.

– Sohva etsi hetken paikkaansa. Ihan aluksi tuntui, että se ei sopinut ollenkaan moderniin sisustukseemme. Kaduin, että olin luvannut ottaa koko sohvan.

1950-luvun sohva on edelleen hyvässä kunnossa. Verhoilussa on aavistuksen verran kulumaa, mutta sitä ei ole vielä toistaiseksi tarvinut uusia.

Pienellä somistamisella ja seinämaalilla sohva alkoi kuitenkin sopeutua uuteen ympäristöönsä. Nyt Laura Holmström ei voisi kuvitella paikalle entistä Ikea-sohvaa.

– Meidän kodin järjestys muuttuu usein, mutta tuntuu uskomattomalta, että istumme samalla sohvalla, jolla äitini istui omien vanhempiensa ja sisarustensa kanssa 1950-luvulla! Karheuteenkin olen jo tottunut, Holmström kertoo.

Uskomatonta on myös se, että sohvaa ei ole koskaan verhoiltu uudelleen. Sama verhoilu on siis kestänyt lähes 70 vuotta. Laura Holmström työskentelee ammattijärjestäjänä, eikä kohtaa ihmisten kodeissakaan kovin usein näin vanhoja, yhä aktiivisessa käytössä olevia kalusteita. Moni ajattelee, että on helpompaa ostaa uutta kuin saada vanha kaluste sopimaan sisustukseen.

– Yritän usein työssäni sanoa ihmisille, että älä jää kiinni tavaraan. Mutta jos jokin asia on näin laadukasta ja siihen liittyy ihania muistoja, ei siitä kannata luopua.

Onko sinulla huonekalu, joka on kestänyt sukupolvelta toiselle tai jolla on erityisen kiinnostava tarina? Lähetä kuva ja kalusteen tarina osoitteeseen meillakotona@a-lehdet.fi.

Julkaistu: 7.3.2019