Laulaja Arja Koriseva kaivaa vapaalla esiin raivaussahan – ”Metsähommissa näkyy heti työn jälki”

Tajusin jo nuorena, että laulamista pitää opiskella. Pyrin 17-vuotiaana opiskelemaan klassista laulua Keski-Suomen konservatorioon Jyväskylään ja pääsin sinne nuorimpana oppilaana. Jatkoin lauluopintoja säännöllisesti seitsemän vuotta myös opiskellessani luokanopettajaksi. Ääntä pitää koko ajan huoltaa ja kehittää.

Istuskelen usein päivän päätteeksi takkatulen ääressä nojatuolissa. Tuli voimaannuttaa ja rentouttaa minua aina. Monesti neulon samalla jotain ja katson telkkua. Seuraan paljon urheilua, kaikki lajit kelpaavat.

Ruskea labradorinnoutajamme Bruno on vilpitön kaveri. Se osoittaa tunteensa todella hienosti ja osaa olla kiitollinen. Se näyttää sekä onnellisuuden että pettymyksen tunteensa. Isän- ja äitienpäivänä sekin saa tulla meidän sänkyyn, mutta vain silloin. Bruno on sängyssä jopa vähän nolona, pohtii, että käsittikö hän tämän nyt oikein.

Sain uskollisilta faneilta raivaussahan terän 30-vuotistaiteilijalahjaksi. He tiesivät, että alan seuraavaksi opetella raivaussahan käyttöä. Minulla on jo turvasaappaat, turvahousut, kypärä ja kuulosuojaimet. Metsähommat kiehtovat, koska siinä näkyy heti työn jälki.

Olen onnellinen, että valitsin Fortuna-orkesterin 30 vuotta sitten, taiteilijaurani alussa. Se on ollut yksi avainjuttu suosiooni: taitava orkesteri ja huumorintajuiset ja esiintymistaitoiset loistotyypit. Tehtiin yhdessä työtä kymmenisen vuotta suurella sydämellä ja kunnianhimolla.

Kun koko kehosi resonoi ja soitatat ääntä kehossasi ja tunnet, miten se soi sinussa. Silloin saa ääneen mukaan myös tunteen, sielukkuuden ja sävyt.