Tonttuja, tonttuja, lisää tonttuja! Larsin yli 500 tontun kokoelma on vertaansa vailla – ”Pystyn tarvittaessa ohittamaan tontun ilman, että nappaan sen matkaani”

Tonttuja, tonttuja, lisää tonttuja! Larsin yli 500 tontun kokoelma on vertaansa vailla – ”Pystyn tarvittaessa ohittamaan tontun ilman, että nappaan sen matkaani”
Lars Mattson viettää joulunsa Mirja-vaimon ja yli viidensadan tontun seurassa. Mitä hiippalakit tekevät, kun pariskunta menee nukkumaan? Ja mitä muuta jännää Larsin kätköistä löytyy?
Julkaistu: 9.12.2021

Juttu on julkaistu Kaikkien aikojen joulu -lehdessä 1/2020.

Siellä, täällä, tuolla… joka puolella! Kun saapuu Lars ja Mirja Mattssonin luokse Sammattiin, huomaa nelivuotiaan Mara-sheltin, sitten isäntäväen ja heti seuraavaksi tontut. Niitä on yli 500 erilaista, ja iso osa asustaa joulukauden olohuoneen vitriinikaapissa, josta astiat ja lasit on viety niiden tieltä muualle.

Useimmilla on hymy huulessa ja kaikin puolin hyvä meno. Yksi ratsastaa porsaalla, toinen soittaa viulua, kolmas saksofonia, neljäs tuubaa, ja viides nautiskelee herkkupöydän antimista. Tonttuja kurkistelee myös muiden kaappien päältä, keikkuu pöydillä ja kiipeilee hyllyillä yksin tai rykelminä. Pienimmät ovat sentin korkuisia, isoimmat puolimetrisiä. Jonkun uurteisilla kasvoilla näkyy pitkä tontunelämä, ja joukkoon kuuluu myös hellyttäviä pikkulapsia ja jopa tonttuvauva.

Liemikauhaan uuvahtanut raitasukka kuuluu Larsin suosikkeihin.
Nuoren hiippalakkineidon kasvot on maalattu herkästi ja ilmeikkäästi.
Yllättävän monet hahmot näyttävät nuokkuvan. Ehkäpä ahkerointi jouluvalmisteluissa ja ihmisten puuhien tarkkailu vaativat veronsa.

Suurimman osan vuotta hiippalakit asustavat pahvilaatikoissa omakotitalon yläkertaan johtavien portaiden alla. Ne pääsevät esille ensimmäisenä adventtina ja joutuvat taas piiloon loppiaisena.

– Muuttuisimme itse tontuiksi, jos viettäisimme kaiken ajan niiden seurassa, Lars kertoo.

Mitä nämä olennot puuhaavat, kun ette ole Mirjan kanssa näkemässä?

– Tontuista ei koskaan tiedä, mitä ne tekevät, kun olemme nukkumassa, 76-vuotias Lars myhäilee.

Tällä tonttuherralla on monille tontuille tyypilliset suipot korvat. Mutta mihin ihmeeseen se on kantamassa punaisia kärpässieniä?
Tontuilla on monia taitoja ja ominaisuuksia. Mukaan mahtuu jopa muusikoita.
Lars Mattsson on napannut syliinsä muun muassa pariskunnan, joka pistää jalalla koreasti Jingle Bells -kappaleen tahtiin.

Larsin keräämät tontut ovat ilmeikkäitä ja sympaattisia. Joukkoon ei mahdu juurikaan ilkikuriselta tai pahansisuiselta vaikuttavaa. Ensimmäisen Lars osti 1970-luvun loppupuolella Annika-tyttärelleen lahjaksi. Kaikkiaan tyttäriä on kolme. Määrätietoisen keräilyn sijaan Lars kelpuuttaa kotiinsa tontun, kun sopiva osuu kohdalle. Vähitellen myös sukulaiset ja ystävät ovat alkaneet tuoda tonttuja. Tonttuja onkin lähtenyt mukaan niin lähikaupasta kuin ulkomailta, erityisesti Ruotsista, jossa Lars liikkui aikoinaan työasioissa.

Ruotsista on peräisin myös yksi lempitontuista eli isoon kauhaan nukahtanut harmaaparta. Lars löysi sen 20 kruunulla jäännöseriä myyvästä liikkeestä. Tontun pohjassa lukee Jan Åkesson Design ja vuosi 2004. Lars merkitsee jokaisen tontun pohjaan hankinta- tai saamisvuoden.

– Harrastus on harmiton, ja pystyn tarvittaessa ohittamaan tontun ilman, että nappaan sen matkaani. Vaikka joskus tulee vastaan tonttuja, joita en voi millään vastustaa, Lars sanoo ja viittaa Kööpenhaminasta löytämäänsä tonttutyttöön. Pikku kaunokainen maksoi pohjan hintalapun mukaan 69 Tanskan kruunua.

Mieleen nousee myös vuosien takainen jouluaatto. Lars huomasi lehdessä ilmoituksen, jonka mukaan Lohjan Sokos myy kaikki kauden koristeet 50 prosentin alennuksella. Joukossa oli 119 markkaa maksava tonttu, jonka perään Lars ampaisi hetkeäkään aikailematta.

Joulunaikaan vitriinikaapin astiat saavat tehdä tilaa Larsin vaikuttavalle kokoelmalle.
Joulupukin pitäisi varmaan valvoa tonttujen puuhia, mutta useimmiten hän antaa niiden hääräillä kaikessa rauhassa ja ottaa itse rennosti.

Tontuissa viehättävät paitsi luonteenpiirteet ja materiaalit, joista ne on tehty, myös kekseliäisyys. Lars ottaa syliinsä Mirjan hankkiman tonttupariskunnan, laskee sen lattialle ja painaa napista. Olohuoneen täyttää Jingle Bells -kappale, jonka tahdissa nukkepari aloittaa vauhdikkaan tanssin.

Episodin jälkeen Lars esittelee muita joulukoristeita. Suurin ja hienoin on ikkunassa roikkuva joulutähti, jonka Larsin isä Elis askarteli yli 80 vuotta sitten puurimoista ja silkkipaperista. Se roikkui Larsin lapsuudenkodissa Haukiputaan Kellossa ja myöhemmin Kokkolassa. Lars löysi sen isän kuoleman jälkeen kellarista vääntyneenä ja repeytyneenä ja laittoi kuntoon.

Tämä pikkutonttu voisi aivan hyvin olla joulupukki pienenä.

Useimmat tontut on tehty jostakin keraamisesta massasta. Kokoelmassa on lisäksi puusta, muovista ja tekstiileistä tehtyjä hahmoja.
Tonttuja on kaikenikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia. Useimmilla on hyvin persoonalliset piirteet.
Pitkäripsiset minihahmot ovat Yves Rocherin tilaajalahjoja 1980–90-luvun vaihteesta.

Larsilla riittää jouluisia juttuja, ja niitä kuullaan lisää, kun asetutaan Mirjan kattamaan kahvipöytään nauttimaan pipareita ja taatelikakkua. Kahvittelun lomassa Lars kaivaa esiin käärön, joka paljastuu vanhaksi saksalaiseksi jouluboordiksi. Sen hopeapinta kiiltää yhä kuin uusi. Suklaarasiassa on pahvisia haitarikoristeita yli 80 vuoden takaa. Sen sijaan osa seinällä olevista ristipistotöistä paljastuu Larsin omaksi kädenjäljeksi. Mallit ja langat ovat pitkälti Ateljé Margarethasta, ja osa on Allers-viikkolehdestä.

– Lars on niin häveliäs, että tilaa ne aina minun nimelläni, Mirja paljastaa.

– Hän on se meidän perheen Martta-täti.

Nyttemmin Mattssoneille muuttaa enää 5–10 tonttua vuodessa, sillä tila uhkaa loppua.

– Parasta olisi, jos tontut saisivat oman huoneen. Luin kerran jutun tonttukeräilijästä, jolla oli tontuilleen oma rakennus. Mutta hänellä olikin yli 3 000 tontun kokoelma, Lars kertoo.

Vierailun lopuksi Lars esittelee koristenauhasta väkerrettyjä tähtimobileja.

– Ne ovat tämän minun ikioman tonttuni tekemiä, Mirja sanoo.

Kommentoi »