"Halusin eettistä lankaa ja päätin ostaa kolme lammasta. Ihan naurattaa, kuinka vaikeasti asiat voikaan tehdä. Ensin ajattelin lähettää villat kehräämöön, mutta en raaskinutkaan luopua niistä. Muistin, että siskollani on mummon vanha rukki ja päätin opetella kehräämään itse.

Katsoin Youtubesta ohjevideoita, mutta kehrääminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Langasta tuli paksua ja möykkyistä. Päätin, etten luovuta. Kun ryhdyn johonkin, haluan oppia siitä kaiken. Sitten menin kehruukurssille, katsoin kuinka opettaja käytti rukkiani ja opin siltä istumalta.

Kehrääminen on meditatiivista ja todella addiktoivaa. Saatan tehdä sitä kymmenen tuntia päivässä. Jos minulla on muita kiireitä, odotan koko ajan, milloin voin viettää päivän vain kehräten.

Rukin äärellä olen omassa kuplassani. Joskus asetan rukin ranskalaisen parvekkeen eteen, otan lasin kuohuviiniä, laitan äänikirjan päälle ja alan kehrätä. Kesällä saatan kehrätä ulkona, kuunnella tuulen suhinaa ja katsella peltomaisemaa. Voin kehrätä myös televisiota katsellessani.

Aluksi kehräsin yksipolkimisella rukilla. Alaselkäni meni jumiin ja jouduin pitämään taukoa. Sitten sain lahjaksi selälle paremman kaksipolkimisen rukin. Olen myös oppinut hengittämään syvään, nojaamaan taakse ja pitämään hartiat alhaalla.

Lampaanvillan lisäksi haluan kokeilla erilaisia materiaaleja. Hulluinta, mitä olen kehrännyt, on kuivausrummun nöyhtä. Oli pakko kokeilla, saisiko siitä lankaa. Sai, mutta siihen ei tullut vetolujuutta.

Olen kehrännyt myös naapurin angorakanin ja omien koirien karvoja sekä pellavaa. Kun laitoin koirankarvalankojen kuvia Facebookin käsityöryhmään, aloin saada koiranomistajilta kyselyitä, kehräisinkö heidänkin lemmikkiensä karvaa. Teen sitä nyt pienimuotoisesti. Oman lemmikin karvasta tehty lanka on omistajille hyvin tunteisiin käyvää.

Tykkään neuloa sukkia, mutta pelkkä villa ei kestä kulutusta, enkä ole innostunut keinokuituvahvikkeista. Tarkoituksenani on kokeilla vahvikkeeksi nokkosta. Haaveilen, että saisin tehtyä oman pihan nokkosista sellaista kuitua, että sen voisi karstata villan joukkoon.”